Viime reissun jälkeen oli selvä, että paikkojen lisäksi vaihtui täysin myös alue aivan toiselle puolelle Leppävettä. Reissun kohteesta sain ensimmäiset Leppäveteläiseni nimenomaan tammikuussa, mutta sen jälkeen on huonojakin reissuja riittänyt, joten mistään keskitalven luottopaikasta ei ole kyse.
Kelissä ei ihmeitä ollut: Pienehköä pakkasta, kevyttä etelätuulta sekä pilvistä taivasta. Ilmanpaine oli ollut edelliset päivät selvästi korkeapaineen puolella ja pysyi siellä yhä, vaikka laskuun oli jo kääntynytkin. Kuun kierto oli uudenkuun vaiheessa, jäätä 30 cm ja lunta sen päällä noin 10 cm.
Kävellessä kohteeseen ohitettiin paikka, joka on usein toiminut varapaikkana. Nyt päätin jostain syystä kokeilla siitä jo alkuun. Kyseessä on matalikon ja rannan välinen kapeahko ja matala kohta kahden syvänteen välissä. Pari ensimmäistä reikää oli täysin tyhjiä, mutta kolmannella nykäisi ja ylös nousi passelin kokoinen ahven.
Ja sitten niitä alkoikin nousta. Jigille sai antaa vauhtia minkä ehti ja aktiiviset ahvenet riensivät hakemaan. Pian kasassa oli jo kymmenen ahventa sekä yksi hauki, kun toinen hauki päätti viedä viimeisen ottipelin, 8 cm muikkusairan. Jo luotaimesta oli nähtävissä, että kala on iso, mutta annoin mahdollisuuden sillekin, että kahden lähekkäin olevan ahvenen iso kaiku siinä vain oli. No, edes nykyä en ehtinyt tuntea, kun siima oli jo poikki…
Kiivain syönti osoitti jo pieniä hiipumisen merkkejä ennen haukiakin, mutta viimeistään niiden jälkeen hankaloitui. Jigeistä moni kiinnosti, eniten oranssi 5.5 cm Fishunter TT, joka tosin äkkiä purtiin 3 cm versioksi, mutta ei millään saanut enää samaa rallia aikaan, mitä menetetyllä Sairalla.
Pieniä 4 – 6 kalan parvia ui vielä silloin tällöin alle ja aina niistä pari kalaa onnistuin saamaan. Parin tunnin pilkkimisen jälkeen kasassa oli jo yli 20 ahventa sekä hauki, ja kun syöntikin hiipui hiipumistaan, oli reissu tullut päätökseen. Kaikki kalat yhdeltä ja samalta avannolta, joka oli vasta reissun kolmas. Se on ennätys, vaikka yhden avannon ralleja on ollut pari ennenkin esim. reissuilla 4-2 sekä 2-17.
Reissuhan oli ehdottomasti hyvä. Ahvenet eivät olleet paitsi syönnillään, vaan osoittivat myös menohaluja mieltymyksessään rajuun uittoon.
Kelimuuttujissa ei todellakaan ollut mitään värisuoraa, joka tämän selittäisi. Kuunkierto sekä mm. tuulen suunta olivat heikkoja verrattuna aikaisempien talvien dataan. Paikan ja koko alueen vaihdolla viime reissuun nähden sen sijaan selittynee enemmän: Nyt oltiin täysin toisaalla ja myös erilaisessa paikassa. Viime reissulla kalastus tapahtui selkäalueen reunoilla sekä hieman spesifimmässä kapean vedenalaisen solan päädyssä. Tällä kertaa taas hieman salmimaisessa kapeassa ja matalassa kuroumassa kahden syvänteen välillä. Syvyydessä ei isoja eroja ollut, kun viimeksi koluttiin 4 – 5 m sekä 6 -8 m paikkoja ja nyt kalat tulivat 3.8 metristä.
Ja tietenkin tuurilla on oma merkityksensä, kun sekä iso määrä kalaa, hyvän kokoista sellaista, että myös aktiivista kalaa sattuu olemaan sillä alueella sillä hetkellä, kun siihen kairansa pyöräyttää.
Vieheiden osalta jonkin asteinen nirsous oli silti yllättävän suuressa roolissa. Parhaiten toimi jo mainittu 8 cm muikkusaira. Oranssi 5.5 cm TT ei sekään ollut huono. Orkan 8 cm muikkuvärinen Small Fish antoi pari ahventa sekä hauet, mutta sen oranssimahainen versio ei yhtään mitään. Eli oranssi sekä muikkuväri erikseen toimivat, mutta eivät yhdessä. Myös valkoinen 8 cm Saira antoi muutaman, mutta pienemmät 5 cm jigit mitä kokeilin, eivät juuri kiinnostaneet. Morrillakin sai toki pari vielä syönnin hiipuessa.
Reissulle arvosanaksi 9/10. Ei täysi kymppi nyt enää kauaksi voinut jäädä, mutta em. nirsoilu vieheiden suhteen jätti vielä hitusen parantamisen varaa. Joka tapauksessa erittäin virkistävää vaihtelua, viimeksi tällaista tykitystä kun oli joulukuussa 2021… Lisäksi heikon viime reissun, vuoden ajan ym. johdosta tällainen syöntipiikki tuli vielä täysin yllätyksenä, oikeastaan en juuri vähempää voinut tällaista odottaa.
Analytical Ice Fishing 