
Olin avannut pilkkikauden jo edeltävällä viikolla pienellä metsälammella. Kyseessä oli lähinnä jäätilanteen kartoitusreissu ja saaliina vain pieniä ahvenia. Muutaman lisäpakkaspäivän jälkeen arvelin jäätilanteen parantuneen niin, että pääsisin avaamaan kauden ”virallisesti” kotijärvelläni. Näin kävikin, sillä koekairauksien jälkeen teräsjäätä oli valitsemallani alueella turvalliset 10 cm.
Olosuhteet olivat melko tyypilliset Keski-Suomen joulukuun alulle: Lämpötila oli juuri ja juuri pakkasen puolella, jäätä pienissä järvissä 5 – 15 cm isojen vesistöjen ollessa vielä auki. Lunta ei ollut maassa saati jään päällä vielä nimeksikään. Tuulta oli 4 m / s etelän suunnalta ja päivän yleisilme tasaisen harmaa, iltapäivästä putoili kevyesti lunta. Kuun kierron osalta reissu ajoittui täsmälleen uuden kuun päivään. Aikaisempien kalastuskokemuksieni mukaan voin yleistää etelätuulen olevan aina hyvä merkki, mutta muuten koko alkutalven kalastus oli vielä täysin uutta.
Rantaan saavuttuani otin varmanpäälle ja kiersin maitse ohi rummun, jonka edusta oli vielä pitkälle sula. Pysyttelinkin koko reissun vastarannalla rummusta. Paikkavalinnalla oli toki kalansaannillisetkin perustelut, sillä kyseisen lahden suu oli viimetalven paras ahvenpaikka. Kauden 2018 – 2019 teeman mukaan viehepolitiikka oli selvä: Kalat pyritään saamaan jigillä ja morriin tai pystypilkkiin turvaudutaan vain hätätilanteessa.

Taktiikkani oli laittaa vaparepertuaariin kiinni kolme tälle järvelle oletetusti parasta väriä. Vieheenä käytin Mikadon Saira-mallin 5 cm versiota. Oranssi (352) on ollut sekä kesällä, että talvella ykkösväri, joten sillä oli ansaittu paikka myös kauden avauksessa. Musta (400) oli tämän talven kovasti odottamani uutuus, jota en malttanut olla heti testaamatta. Valkoinen (382) on ollut talven speciaali varsinkin lumisateella, joten sen valitsin kolmanneksi. Tasurivapaan kiinnitin vasta hankkimani mustan 8 cm sairan oranssilla värikoukulla. Nimesin tämän visuaalisesti tyylikkään yhdistelmän muuten Cuba Libreksi, tästä tulossa tarinaa välineet-kategoriaan talven aikana.
Lähin rei’ittämään lahden suulta kohti lahden perää melko suorasti lahden poikittaista keskilinjaa pitkin. Lahden suulle tein muutaman reiän keskilinjasta sivummallekin. Taktiikkana oli kokeilla samalla reiällä maksimissaan kahta eri väriä, jotten suuremmalla värirallilla pelästytä mahdollisesti alla olevia kaloja. Kiersin 3 – 5 reiän välillä ja kierroksen tultua täyteen valitsin uudet kaksi väriä seuraavalle kierrokselle. Rei’iltä lähtiessä kokeilin muutaman noston myös morrilla, jos alla olisi ollut nirsoa kalaa, joka ei vain sairaan suostunut nappaamaan.
Ensimmäisen tunnin saaliina oli vain kolme otettavan kokoista ahventa. Yksi mustalla, kaksi oranssilla sairalla, joskin ne saivat valkoista enemmän peliaikaa. Siirryin hieman peremmälle lahteen n. 2 m syvyyteen, kun valkoista sairaa vietiin. Kyseessä oli 2 – 3 kg:n hauki, joka tarjosi ennen kokemattoman hienon elämyksen saadessani katsella taistelua ohuen ja kirkkaan jään läpi. Hauki teki peliliikkeen ja lähti vetämään vasten jään kantta, jolloin 0.20 mm paksuinen siima antautui. Myös itse oli tehtävä jonkin sortin liikkeitä, sillä tähänastinen saalis ei tyydyttänyt. Pieniä olin saanut kiinnostumaan morrista, mutta paremmat kalat olivat vielä kateissa.
Palasin lahden suulle ja tein reiän vielä vähän lähemmäksi rantaa kolmen metrin veteen. Hetki sitten oli alkanut kevyt lumisade, kello oli tässä kohti tasan 12. Viime talvena olin lumisateessa onnistunut valkoisella sairalla saamaan haukia, joten aloitinpa tällä reiällä sillä. Laskin vieheen 2 – 2.5 m syvyyteen eikä aikaakaan, kun ensimmäinen filekoon ahven oli kiinni. Kala ylös, niskat nurin ja saira takaisin avantoon. Välittömästi toinen. Ja kolmas. Aika, viehe, olosuhde ja paikka olivat kohdallaan, sillä saira ei ehtinyt vajota aina metriäkään, kun jo seuraava kala oli jo kiinni. Näin jään läpi, kun ylös nousevaa kalaa seurasi muitakin kaloja. Aktiivista ahventa oli alla valtavasti! Valkoinen väri ei todellakaan ollut lumisateella vain haukispeciaali. Harmittavan iso osa pääsi irti ja välillä piti ottaa aikalisä sairan virittämiseksi uudestaan, sen verran rajua kyytiä se sai. Näistä ”haittatekijöistä” huolimatta sain 20 minuutissa n. 30 kpl hyvänkokoista ahventa.

Totesin, etten enempää jaksa perata ja ryhdyin eväiden syöntiin kesken kalantulon. Harvoin näin pääsee kalareissuilla käymään! Otin kuvat saaliista, kiertelin kartoittamassa jäätilannetta ja suoritin lopuksi vielä Cuba Libren ensiuiton. Se antoikin vielä muutaman n. 200 g:n ahvenen, jotka olivat samalla reissun suurimmat. Täten jo ennestään korkeat odotukset tämän vieheen suhteen nousivat ja päätin välittömästi Cuba Libren avaavaan seuraavan reissun.
Yhteenvetona todettakoon ahvenen olleen selkeästi parveutuneena, tavallaan hyvälläkin syönillä, mutta todella liikkumattomana. Kalat löytyivät lahden suulta kuudesta kolmeen metriin nousevan penkan sivulta. Sen verran lähellä olin kyseistä reikää jo reissun alkuvaiheilla ollut sekä pilkkinyt saman syvyyden vesissä, että kalaa oli melko varmasti ollut alla jo aiemminkin. Jostain syystä ne eivät silloin vielä syöneet, vaan jonkinlainen syöntipiikki tuli selkeästi klo 12 jälkeen. Samoihin aikoihin alkoi myös lumisade. Toki lienee täysin mahdollista myös se, että ahven todella oli hyvinkin liikkumattomana, mutta parveutuneena, jolloin reiän oli osuttava kohdalle just eikä melkein ja satuin vain juuri lumisateen alkaessa oikelle kohdalle. Seuraava reissu antanee lisätietoa mm. siitä, alkaako tällä hetkellä syönti vasta klo 12 jälkeen ja onko kala tosiaan näin paikallaan. Mikäli syönnin laukaisi joko lumisade tai lumisade + valkoinen saira yhdistelmä, se olisi mieleinen ja ensimmäinen itse opittu ”sääntö” jigipilkinnästä. Siihenkin tarvitaan vielä kuitenkin ajan myötä kertyvää lisävahvistusta.
Arvosanaksi reissulle kirjataan tyydyttävä 7 / 10. Kalan koko oli ok ja syönti reipasta silloin, kun sitä oli. Paremman arvosanan saamiseksi olisi kalaa pitänyt löytää laajemmaltakin alueelta ja syönnin olla nopean ”piikin” sijasta tasaisemman hyvää. Kelpo kauden aloitus kuitenkin. Teen ainakin vielä yhden reissun tälle järvelle ennen kuin lähden katsastamaan uusia paikkoja.