Pilkkikausi 2018 – 2019 on toinen todellinen pilkkitalveni. Toki olen satunnaisesti pilkkinyt koko ikäni, mutta nyt on satsaus toista luokkaa, kuten mm. kyseinen blogi osoittaa. Naskaleita sai sovitella kaulaan jo marraskuun puolella, mikä ei Keski-Suomessa ole itsestäänselvyys ja mikäli kausi edellisen tapaan jatkuisi pitkälle huhtikuun puolelle, voidaan puhua jopa lähes viiden kuukauden kaudesta!
Kauden ehdottomasti selkein teema on opetella jigipilkintää ja katsoa mihin siitä on. Ideassa itsessäänhän on paljon hyvää: Jigit ovat helppoja käyttää ja uittaa, malleja saati värikarttaa löytyy valtava kattaus ja verrattuna oikeastaan mihin tahansa muuhun pilkkikategoriaan, jigit ovat edullisia. Yksi pilkkivalmis jigi-jigipääsettini kustantaa keskimäärin yhden euron. Tähän hintaan ei löydy edes pieniä morreja, hintaero pystypilkkiin koukkuineen on kymmenkertainen puhumattakaan siitä, mitä kalleimmista kevennetyistä tasapainopilkeistä maksetaan.
Viime talvena ensimmäiset jigipilkkikokeilut olivat rohkaisevia, sillä pilkkipäiväkirjasta löytyy jopa reissuja, joilla jigi oli ainoa kalojen kelpuuttama pilkki. Ei siis vain hyvä vaihtoehto, vaan todella ainoa, mihin kala suostui syömään. Myös oma pilkkiahvenennätykseni parani kahteen otteeseen jigillä. Täten houkutus on suuri ottaa selvää, mihin näistä pilkkikäytössä on. Tulen kirjoittamaan kattavamman tekstin jigipilkinnästä välineet-kategoriaan talven aikana.
Jo olemassa olevat morri- sekä pystypilkkivehkeet kulkevat toki mukanani ja pääsevät uimaan varsinkin uusilla järvillä. Näillä on hyvä koittaa todeta, onko alueella kalaa, mikäli jigit eivät kelpaa ja saada täten parempaa käsitystä uudesta paikasta. Samalla pystyy tekemään pientä vertailua näiden perinteisempien pilkkien sekä uudemman polven jigipilkinnän välillä. Tarkoitus ei kuitenkaan ole ensisijaisesti vertailla jigiä ja muita pilkkikategorioita keskenään, vaan nimenomaan opetella ja ulosmitata jigipilkinnän mahdollisuudet. Kun aikanaan olen tullut perehtyneeksi huolella vähintään kahteen eri pilkkityyliin, on vertailuiden teko mielekkäämpää ja tulevina kausina todennäköinenkin koko kauden teema.
Pilkkipaikkojen suhteen alustavan suunnitelmani perusta on kotijärvi, jolla tulen käymään noin joka kolmannen reissuni. Alkutalvesta teen testireissut parille kartasta silmään pistäneille pienelle järvelle ja loppukaudesta isommille vesistöille. Tämä järjestys siksi, että alkutalvesta pienet vesistöt jäätyvät nopeammin eikä isoja pääse testaamaan. Keskitalvella taas on oletetusti hiljaisempaa syöntiä, mikä laskee mielekyyttä uusien paikkojen testaamisesta.
Poikkeuksen tähän tehnee Päijänne. Näin joulukuussahan rannat ovat toki jo jäässä, mutta selät jäätynevät vasta kovemman pakkasjakson jälkeen. Täten elää toivo siitä, että keskitalven puolella pääsisi kokemaan ensijäät vielä toistamiseen ennen kuin niille kertyy lunta ja Päijänteen testejä voisi täten ajoittaa keskellekin kautta.
Päijänne sinällään on hieman mystinen ja tuntematon pitkän tähtäimen projekti, jota vien eteenpäin talvi talvelta. Alue on valtava, jäätilanne vaihteleva ja huhut Pohjois-Päijänteen olemattomista pannuahvenista kaikuvat vahvoina jyrkkien kalliorantojen katveissa. Projekti alkoi viime jäillä ja löysinkin yhden varman ahvenpaikan, josta pientä ahventa tuntui tulevan loputtomasti. En suostu kuitenkaan uskomaan, etteikö Pohjois-Päijänteelläkin olisi isompaa ahventa. Tällä kaudella pitänee suunnata kauemmaksi selille.
Oli väline tai vesistö mikä tahansa, olosuhdehavainnointi ja tekemisen analysointi pysyvät kirkkaina mielessä. Kauden loputtua toivon löytäneeni edes yhden uuden hyvän pilkkipaikan, päässeeni hajulle edes yhdestä olosuhteisiin ja kalantuloon liittyvästä muuttujasta sekä löytäneeni toimivia jigien väri-koko-yhdistelmiä eri olosuhteisiin. Lohdullista on se, että em. toiveiden jäämättä toteutumatta arvokasta dataa kertyy joka tapauksessa ja jossain vaiheessa päästään varmasti näkemään syy-seuraussuhteita. Ensiaskeleet vanhaksi ja viisaaksi, kaiken tietäväksi pilkkiukoksi on niin iän kuin kokemuksenkin osalta vasta haparoitu, joten liikoja en tältä kaudelta voi vielä odottaa.
*Päivitys 8.3.2019: Ennakkokaavailujen vastaisesti Pohjois-Päijänteen tutkiminen jää tältä talvelta, sillä lähes yhtä lähellä sijaitseva Leppävesi on osoittautunut erittäin potentiaaliseksi ahvenjärveksi ja on suurehkona vesistönä erinomainen korvike haastavalle Päijänteelle. Kotijärven reissujakin hieman vähensin keskitalvena kalantulon tyssättyä, mutta pian alkava kevätsesonki vetänee niillekin jäille taas useammin.
Analytical Ice Fishing 