Pieni pilkkitauko sai päätöksensä suunnatessani uudelle järvelle ensi kertaa tällä kaudella. Kyseinen 45 ha:n järvi pisti silmääni kartalta ollen syvyydeltään poikkeuksellinen tämän alueen muihin järviin nähden. Syvyyttä oli kauttaaltaan vain 1 – 2 m ja poikkeuksena yksi n. 5 m syvyinen monttu. Järvi kiehtoi erilaisuutensa vuoksi sekä siksi, että oletin kalojen olevan helposti löydettävissä matalasta vedestä. Kaloillahan on tällöin vähemmän tilaa ”piiloutua” vrt. saman kokoinen, mutta syvempi järvi. Lisäksi ajattelin, että etenkin talvisin kalat pakkautuisivat syvempään monttuun mm. lämpösemmän veden perässä.
Järvestä ei ollut yhteyksiä isompiin vesistöihin, ainoastaan pieni puro viereiseen pieneen lampeen. Kartassa oli suohon viittaavaa siniviivastoa jonkin verran, mutta toisaalta suurehko maatilakin oli järven rannalla, joten etukäteen oli hankala sanoa, oliko kykeessä karu vai rehevä tai kirkas vaiko tummavetinen järvi.
Tärkeinä kriteereinä uuden järven katselemisessa on lisäksi aina kohtuullinen ajomatka ja mielellään syrjäinen sijainti sekä isojen teiden ja kaupungin saasteiden, että toisaalta kalastuspaineen välttämiseksi. Pilkkijärviksi pyrin valitsemaan kirkasvetisiä järviä, koska niissä talven pimeys ei muodostu niin suureksi ongelmaksi ja toisaalta kalastuskokemukseni ovat pitkälti kirkasvetisiltä järviltä.
Sään suhteen kulunut viikko oli tarjonnut värisuoran. Tuulen nopeus oli vaihdellut täysin tyynen ja myrskyisän yli 10 m / s nopeuden välillä käyden pääosin pohjoisesta, mutta ajoittain etelästäkin päin. Lämpötila oli seilannut plusasteiden ja – 20 asteen välillä, pilvisyys lumipyrystä kirkkaisiin pakkasöihin ja ilmanpaine voimakkaasta matalapaineesta korkeapaineeseen. Uudenvuoden lumimyrsky jätti jälkeensä lisäksi n. 15 cm uutta lunta.
Nyt oli pari päivää ollut rauhallisempaa. Yleisilme oli pilvinen ja jopa hämärä pilvien tummuessa iltapäivällä. Tuuli kävi 2 – 3 m / s lännestä ilmanpaineen ollessa 1010 hPa eli lievästi matalapaineen puolella. Lämpötila oli nollassa ja kuun kierto uudenkuun vaiheessa. Teräsjäätä oli 25 cm, jonka päällä kohvaa ajoittain jopa niin, että kokonaisjäänpaksuus läheni kairan kierteiden mittaa. Jääkerrosten päälle oli noussut vettä 5 – 10 cm verran ja kakun kruunasi n. 25 cm lumikerros.
Aivan aamusyöntiin en kerinnyt, sillä kävin ostamassa matkalla uuden morrin ja parkkipaikan etsiminen yms. uuden järven alkupuuhat veivät aikaa. Lopulta sain auton hyvinkin lähelle ja talsin n. 50 m matkan metsän läpi jäälle. Joku muukin oli jälkien perusteella kävellyt tältä levikkeeltä kohti järveä. Jäällä odotti hieman ikävä yllätys, sillä vettä oli noussut jään päälle paikoin reilustikin. Kun veden päällä oli lisäksi 20 – 30 cm lunta, oli kevyt liikkuminen muisto vain, josta saisi seuraavan kerran nauttia todennäköisesti vasta keväällä. Toisaalta tilanne oli täysin normaali talvikalastuksen olosuhde, jonka kanssa on vain elettävä.
Reitti jäälle 
Matkalla Suomen mm-rallin tiestöä.
Järvi oli melko tasaisen muotoinen sisältäen yhden pitkän kapean lahden, josta saavuin jäälle. Ympäristö vaikutti huolestuttavan soiselta ja jään päälle noussut vesikin tummalta. Rannat olivat tiheästi mökitetty, mutta vakituista asutusta ei maatilan lisäksi näkynyt. Muutama katiska sekä perkuupöytä näkyivät rannalla, mutta jäällä ei kalastuksen merkkejä ollut. Toisaalta hyvä, eipähän ole liian suurta kalastuspainetta. Toisaalta kertoneeko se siitä, ettei järvessä ole mitä kalastaa?
Välillä askel tosissaan upotti. 
Pilkkireikäkin oli veden alla.
Kävelin lahtea pitkin keskemmälle päin ja tein ensimmäiset reiät n. 200 m ennen monttua. Tarkoitus oli kyllä aloittaa heti montusta, mutta kartan ja minun yhteistyö ei aivan nappiin osunut. Ilokseni avannosta pulpahti suhteellisen kirkasta vettä eivätkä ensimmäisen avannon tarjoamat ilonaiheet jääneet siihen. Aloitusviehettäni 5 cm valkoista sairaa nimittäin tukistettiin välittömästi sen tiputtua veteen. Tähänastiset pioneerireissuni uusille pienille vesistöille eivät ole kummoisia olleet, joten kalahavainto näinkin nopeasti oli ehdottomasti positiivinen juttu.
Kala ei jäänyt kiinni eikä antanut uutta mahdollisuutta, joten vaihdoin mustaan sairaan. Taas pikainen tukistus ja sitä seuraava hiljaisuus. Joko kala oli arkaa, eikä uskaltautunut toiseen tärppiin tai kalojen koko niin pientä, etteivät ne saaneet viehettä suuhunsa. Laskin juuri pakasta vedetyn kultamorrin seuraavaksi avantoon ja tilanne selvisi. Sormenmittaista sinttiä alkoi nousta jokaisella nostolla. Tämä ei ollut sitä mitä tulin hakemaan ja jatkoin syvänteen ja isompien ahventen etsimistä.
Muutaman minuutin tarpomisen jälkeen silmät erottivat jään pinnalta jotain, minkä uskoin olevan suorastaan lottovoitto. Suoraan oletetun ottipaikan päällä oli lumeton n. 10 m pitkä ja 2 m. leveä kaistale. Kohvaa siinäkin toki oli, mutta lumi oli jostain syystä poissa. Tämän alla olisi selkeästi valoisampi alue, jonka ”pilkkiteorioiden” ja kaiken maailman tarinoiden mukaan pitäisi houkutella kalaa alleen. Ja onhan se mukavampi pilkkiäkin, kun ei reppu uppoa 10 cm veteen, tosin käyttämäni Retki Ice Fishing reppujakkara on pitänyt sisällön kuivana olosuhteissa kuin olosuhteissa.
Tein pari reikää lumettomalle alueelle ja rei’itin samalla n. 10 reikää ympäri syvännettä. Näitä lähtisin kiertämään tutulla taktiikalla, kokeillen paria väriä kerrallaan per reikä. Pettymyksekseni lumeton alue osoittautui myös kalattomaksi alueeksi. Kuten kaksi seuraavaakin reikää. Veden syvyys vaihteli kolmen ja neljän metrin välillä. Tässä välissä eräs mökkiläinen kömpi ihmettelemään pilkkijää ja sain siinä samalla tietää järvessä asustavan runsaan haukikannan, jota osasin hieman olettaakin. Jostain syystä miellän tällaiset matalat järvet haukipitoisiksi, eteenkin niiden ollessa yhtään rehevän puoleisia. Mitään kokemustahan tästä ei ole. Muita pilkkijöitä ei kuulemma ollut näillä jäillä näkynyt, mutta keväisin joitain pilkkiukkoja on harvakseltaan käynyt.
Eväät oli syöty, viimeisiä reikiä vietiin ja tummahkot pilvet hämärsivät maisemaa jo sen verran, että melkein teki mieli luovuttaa. Nuokkumista muistuttavan olotilani katkaisi yllättäen pieni tökkäisy. Väribingossa oli meneillään oranssin sairan vuoro, mutta alkureissun tökkäisyjen tapaan tämäkään tapaus ei toista kertaa koittanut. Vaihdoin morriin, kuten olin tuloksetta muillakin syvänteen avannoilla tehnyt, mutta tällä kerta pitkä yritys viimein palkittiin. Jäälle nousi vajaa 100 g ahven, joka ei hurraahuutoja aiheuta, mutta kieltämättä hieman piristi alun sinttien ja sen jälkeisen hiljaisuuden jälkeen. Vettä oli alla reilu 2 m, olin syvänteen vastakkaisella reunalla lähtöpaikkaani nähden. Muutapa ei sitten tästäkään ollut tarjolla, joskin mustaan sairaan sain vielä yhden tökkäisyn.
Lähdin omia jälkiäni takaisin ja pysähdyin vielä aloitusavannolle. Välittömästi oranssiin sairaan iski vajaa 100 g ahven. Yksittäistapaukseksi jäi tämäkin, joskin kokeilin viimeisenä 8 cm mustaa sairaa värikoukulla, joka yhden tökkäisyn antoikin. oli aika ajella kotiin.
Kalantulosta ei analysoitavaa hirveästi jäänyt ja koska kyseessä oli ensimmäinen reissu tälle järvelle, ei vertailupohjaa tms. ole olemassa. Havaittavissa oli, ettei kala toistaa kertaa ainakaan samaan vieheeseen koittanut, mikä kertonee varovaisesta syönnistä. Jonkinasteista syöntihalukkuutta kuitenkin oli, sillä kalat löivät kiinni heti vieheen pudottua avantoon ja toisaalta morrillahan olisin alkuavannolta saanut ties kuinka paljon sinttejä.
Jäi vaikutelma, että kalat olivat melko hajallaan, sillä montaa tärppiä ei alun reikää lukuun ottamatta samalta reiältä saanut. Keskeltä syvännettä en saanut mitään tapahtumia, vaan kaikki kalat tulivat matalan puolelta, joskin välittömästä syvänteen läheisyydestä. Tapahtumat tulivat pohjan tuntumasta, eivät välivedestä, mikä kertonee hieman passiivisesta kalasta. Aktiivisen ahvenen kun sanotaan hakevan vieheen vähintään välivedestä asti. Toisaalta kala oli aloitusreiällä liian pientä hakemaan 5 cm jigiä miltään syvyydeltä.
Jos nyt minkäänlaisesta syöntijaksosta voi puhua, oli se aamupäivän puolella, jolloin pientä kalaa tuntui tulevan loputtomasti, mikä ei enää iltapäivällä samalta reiältä jatkunut Tähän vaikutti varmasti myös iltapäivän synkkyys. Hiljaisin hetki osui keskipäivään, mutta pilkkialue olisi pitänyt vakioida, jotta sen suurempia johtopäätöksiä syöntiajan suhteen voisi tämän yhden reissun perusteella tehdä.
Reissun arvosanaksi on annettava toistamiseen peräjälkeen 5 / 10. Ja sekin vain siksi, että kyseessä oli uusi järvi. Näillä kaloilla esim. kotijärvellä olisi arvosana jäänyt neloseen. Nyt sain kuitenkin merkkejä, ettei järvi täysin tyhjä ole ja toivon kipinää voi vielä hehkuttaa parempienkin ahventen toivossa. Kalat osoittautuivat lisäksi erinomaisen makuisiksi ja järvestä jäi muutenkin hyvin puhdas vaikutelma, mikä on ehdoton plussa. Talvisessa maisemassa silmä lepäsi, mutta niin lepäsi kalatkin.
Aion palata järvelle vielä pariin otteeseen. Ensinnäkin yhden reissun perusteella ei voi johtopäätöksiä vetää, varsinkin kun yksin pilkkii yhtä pientä aluetta. Keli, ajankohta tai oikeastaan mikä tahansa muuttuja saattaa olla syönnin kannalta heikko tiettynä päivänä, joten paremman kuvan saamiseksi tulee reissuja tehdä useammin. Liikaakaan ei kannata tyhjää nyplätä ja onkin tapauskohtainen sekä osittain ihan tunteestakin riippuva asia, milloin mikäkin järvi saa ”tuomionsa”. Sanoisin, että tälle järvelle 3 – 5 reissua ja jos ei niiden aikana näy merkkiä paremmasta, etsin parempaa muualta.
Jälkeen päin tuumailtuna järvi saattaisi olla lähdepohjainen. Ahvenissa oli sekä tummia suojärvimäisiä yksilöitä, että täysin kirkasvetisenkin järven yksilöiden näköisiä. Olisivatko matalat rannat ja varsinkin pitkä lahti ympäröivien soiden vuoksi tummavetisiä, jossa nämä tummat yksilöt oleskelisivat ja syvänteessä mahdollisesti sijaitseva lähde pulputtaisi kirkkaampaa vettä mahdollistaen kirkkaampienkin yksilöiden selviämisen.
Analytical Ice Fishing 