Kauden viides ja samalla neljäs reissu kotijärvelle tapahtui jälleen Tepon kanssa. Olimme liikkeellä ajoissa ja saavuimme jäälle ennen auringon nousua. Kahden huonon reissun jälkeen olisi aika jo onnistua.
Tännekin viime aikojen kelit olivat saaneet veden nousemaan jäälle, joskin kuiviakin alueita löytyi. Aamu oli valjennut kirkkaana, vaikka lämpötila oli noussut yön aikana nollaan. Ilmanpainekin oli viimepäivinä laskemaan päin, ollen nyt 985 hPa ( – 28 ) ja saimmekin päättää reissumme lumisateessa. Napakka 4 – 7 m / s tuuli piti huolen palelusta, mutta onneksemme se kävi lounaasta kääntyen päivällä länteen, joten kaikkein karuin mahdollinen se ei ollut. Kuu oli kasvavan puolikuun vaiheessa. Lumi-loska-vesicocktailin alta löytyi vielä n. 30 cm teräsjäätä, mutta valitettavasti on todettava, että paikoin se oli muuttunut jo melko pehmeäksi. Liekö jään päälle noussut vesi pehmentänyt sitä, mutta joka tapauksessa jäätilanne näyttää koko pilkkikauttakin ajatellen melko kurjalta juuri nyt.
Aloitimme tutusti pohjoisen lahden suulta kairaillen reikiä 2 – 4 m syvyyksiin. Vieheinä pyöri oranssia, valkoista ja mustaa sairaa 5 cm koossa. Vajaan tunnin olimme pilkkineet, kun alkoi jo turhauttaa ja ajatus kolmannesta huonosta reissusta alkoi kummittelemaan. NYT ON ISO! Motivaatio nousi valonnopeudella nollasta sataan, kun korviin kantautui nuo kolme sanaa. Teppo nosti jäälle hiukan vajaa puolikiloisen ahvenen, milläs muulla kuin oranssilla 5 cm sairalla, jolla itse samoilta kohdin sain keväällä oman ennätysahveneni (700 g).
Körmyniska nousi läheltä jäälle aurattua uraa, joten seuraavat hetket menivätkin molemmilta uran lähettyvillä pilkkien. Jospa siitä pääsisi valoa jään alle kalat piristämään. Taktiikka ei toiminut, joten lähdin rei’ittämään lahden perää Tepon jäädessä nykyiselle alueelle. Kaksin pilkkiessä on mm. se hyvä puoli, että pystyy taktiikoita hajaannuttamaan ilman, että esim. tässä tapauksessa minun olisi tarvinnut jossitella, olisiko kannattanut jäädä vaiko ei. Nyt sain sen tietää kiitos Tepon ja samalla näin hyödyttikö alueen vaihto.
Noin kymmenen reikää olin kiertänyt tuloksetta aina matalaan 1 m veteen asti. Viimeinen tiedustelumatkani reikä oli jo lähempänä lahden suuta lumettomalla alueella. Kello oli vähän yli 11, kun vihdoin tuskani päätettiin ja fileekala oli jäällä. Seurasi toinen, kolmas ja neljäskin, joista tosin kaksi vähän vaatimattomampaa. Valkoisella sairalla olin puolen päivän aikoihin avausreissullani saanut melkoisen syöntiputken aikaan ja iskikin pieni déjà vu, josko tästä lähtisi samanlainen. Ei lähtenyt, homma tyssäsi neljään.
Lumetonta aluetta riitti noin 10 metrin päähän ja siirryin sen toiseen reunaan. Ostin black fridayna kesää varten Mikadon Fishunter TT-jigejä, joista yhden papukaijan värisen 5,5 cm version olin laittanut pilkkirasiaan sairojen sekaan. Päätin antaa sille mahdollisuuden. Jigin uinti on uskomattoman eloisa ja monipuolinen: Väristämällä pyrstö liikkuu väristen puolelta toiselle. Pienellä, rauhallisella ”jojottamisella” jigin pyrstö keinahtelee, swengaa ja twerkkaa puolelta toiselle hyvinkin eloisasti ja pitkillä vedoilla pyrstö pyörii niin että vavassa tuntuu. Pyöriminen tapahtuu myös alaspäin vajotessa. Perehdytys tehty, oli aika pudottaa pilkki syvemmälle.
Hetken uittelin rauhallisesti kuten sairaakin, mutta tuloksetta. Tein sitten pitkän rauhallisen vedon ja annoin jigin vapaasti pudota pyrstö väristen. Odotin hetken ja seuraavaksi sainkin nostella itselleni päivän isoimman ahvenen jäälle! Sain täysin samanlaisella tekniikalla toisenkin hyvän kokoisen ahvenen, mutta päivän teeman mukaan sitten hiljeni. Vihreä, varsinkaan ärsykesävyisenä ei ole ollut tämän järven juttu, joten mieleen hiipi ajatukset valkoisesta, oranssista ja mustasta TT:stä. Tämä voisi olla hyvä ja tarvittava lisä pilkkirasioihin passiivisen sairan tueksi. Kotimatkallahan on se motonet…
Toiseen lahteen pääsi aurinko paistamaan ja lompsinkin sinne lounastamaan. Keli hetkeksi tyyntyi ja auringon lämpö tuntui mukavalta 7 m / s tuulen jälkeen, mutta kaloja se ei piristänyt. Teppo sai jälleen oranssilla sairalla yhden komean ahvenen, mutta halusin testata taas toista aluetta. Hajaannuimme jälleen Tepon jäädessä aloituspaikkaan ja itse suuntasin rummun lahdelle.
Ahkera rei’ittäminen ja pilkkien vaihtelu eivät palkinneet. Morrilla tuli kyllä pientä ahventa, mutta paremmat ahvenet loistivat poissaolollaan. Kokeilin vielä keskemmältä järveä ja olin jo aikeissa lähteä kotiin, kunnes yhtäkkiä alkoi tulla lunta ihan kunnolla. En voinut vastustaa kiusausta ja mennä vielä pohjoisen lahden suulle kokeilemaan lumispeciaalia, valkoista 5 cm sairaa. Välittömästi sainkin sillä kalan samalta avannolta kuin aamupäivänkin kalat. Heti oli myös toinen kiinni ja odotukset nousivat. Lumispeciaali tuottaisi vielä mahtavan lopun reissulle. Vaan niihin kahteen tärppiin sekin sitten jäi. Kello läheni kolmea, keräsimme kamat kasaan ja lähdimme kotiin…
…Motonettiin, josta löytyi kuin löytyikin 5,5 cm Fishunter TT värissä 382, eli juuri siinä oikeassa valkoisessa. Oranssi TT odotti jo kotona kesähommia, mutta valjastaisin yhden pilkkikäyttöönkin. Mikadon jigeistä varsinkin 5 ja 8 cm sairat, mutta myös tietyt Fishunter TT mallit ovat myyty loppuun lähes koko maasta. Teppo oli prismasta löytänyt hilemuikkuvärissä (353) 8 cm sairaa, joten päätinpä samalla pelastaa itsellenikin paketin, jos kohta loppuisivat kokonaan. Nyt sairoija löytyy itseltäni 8 cm koossa oranssi, musta sekä muikku. Vielä oikean valkoisen kuin saan, niin olen 8 cm kokoelmaani tyytyväinen.
Kotimatkan shoppailut 
Ja shoppailut pilkkivalmiuteen + oranssi kesäreservistä.
Sitten analyysiin. Aurinko nousi virallisesti 09.32, mutta kyseisen järven ollessa noususuuntaan nähden mäen takana, auringonnousu alkaa hieman viiveellä valaista järveä. Ensimmäinen tunti menikin tyhjää pilkkiessä ja klo 10 aikoihin saatiin ensimmäiset tapahtumat. Viime keväällä oli selvästi havaittavissa parhaan syönnin ajoittuvat klo 10 – 12 välille ja sama suuntaus näytti vallitsevan tähänkin aikaan vuodesta, sillä tuona aikana saimme kaikki merkittävät kalamme. Tämän sanoisin jo olevan hyvin varma ja selkeä havainto tämän järven osalta.
Kalojen meiningistä ei oikein ottanut selvää. Tärpit olivat pääsääntöisesti yksittäisiä, ehkä toinenkin saattoi tulla ja poikkeuksena minun neljän ahvenen reikä. Väliajat tärppien välillä saattoivat olla hyvinkin pitkiä. Samasta avannosta saattoi kuitenkin pidemmän ajan päästä tulla taas heti yksi tai kaksi, kunnes jälleen hiljeni. Tepon ensimmäinen tuli välivedestä, kun omani sain kaikki pohjan tuntumasta, joten ainakaan kovin aktiivisesti ahven ei noussut viehettä hakemaan. Aroiksikaan ei kaloja tekisi mieli sanoa, sillä ne tarttuivat yleensä hanakasti heti reiälle tultua. Kaloja luulisi olleen enemmän kuin vain ne yksi tai kaksi, sillä hetken päästä niitä sai taas lisää. Toisaalta olisiko kalat voineet olla kovassakin liikkeessä ja napsivat aina vain kohdalle sattuessa? Mutta olisivatko ne liikkuneet vain yhden tai kahden kalan ”parvissa”? Totuuttahan emme koskaan saa tietää, mutta luulen kalojen olleen sen verran liikkeessä, että parven osuessa kohdalle yksi tai kaksi kalaa ehti tulla ylös ennen kuin parvi oli jo uinut tiehensä.
Reissu 1-1, kauden paras reissu, tapahtui uudenkuun aikaan ja reissu 1-2, kohtalainen reissu, nousevan puolikuun aikaan. Kolmas ja huonoin reissu ajoittui täysikuulle ja nyt taas parempia merkkejä oli ilmassa nousevan puolikuun aikaan. Ilmanpaineen osalta ensimmäinen reissu ajoittui matalapaineelle tämän reissun tapaan ja samalla ne ovat kaksi parasta reissua ahvenen kannalta. Toinen, korkeapaineen aikana tehty reissu oli myös ok, mutta silloin söi enempi hauki ja ahvenen osalta oli vaisumpaa. Tässä ehkä pientä suuntaviivan alkua joillekin syy-seuraussuhteelle ainakin tämän järven osalta…
Arvosanaksi reissulle 6 / 10. Kalojen keskikoko oli erittäin hyvä, optimaalista filekokoa, joten sen puolesta ei valittamista. Määrällisesti jäätiin vielä kauaksi paremmista arvosanoista, olihan meitä kaksi miestä viisi tuntia pilkillä… Lisäksi emme päässeet oikein kärryille, missä ja millon kala syö. Olosuhde oli kuitenkin melko haastava: paksu lumikerros jään päällä ja sen tuoma jäänalainen pimeys ovat vielä suhteellisen uutta, mikä heikentänee syöntiä. Saimme molemmat hyvät ruokalalat ja ylipäätään reissu antoi taas hieman lisää toivoa jigipilkintään ja siihen, että jigi toimii myös keskitalven synkkissä vesissä. Tuleva, jo seuraavana päivänä toteutuva reissu suunnattiinkin sitten mielenkiintoiselle Leppävedelle, josta lisää seuraavassa raportissa!
Huomattiin muuten sama asia kuin haukienkin kanssa: Järvessä on ruskehtavampia sekä kirkkaita ysksilöitä. Kirkkaat oletamme viereisen isomman järven kasvateiksi ja ruskehtavat tämän kyseisen järven, sillä tässä vesi on tummempaa. Ahvenissa molemmista kannoista on löytynyt isoja yksilöitä, kun hauissa yli 2 kg kalat ovat poikkeuksetta olleet kirkkaita.
Eri väriset ahvenet. 
Eri väriset hauet.
Analytical Ice Fishing 