Talven 8. reissu oli viimeinen ennen puolentoista viikon pilkkitaukoa. Halusin ehdottomasti mennä samalle paikalle kuin ensimmäisellä Leppävedelle suuntautuneella reissulla, sillä en kestäisi vajaan kahden viikon odottelua miettien, mitä sieltä olisikaan vielä noussut varsinkin, kun viime reissulla testattu uusi paikka ei vakuuttanut. Tauon jälkeen olisi sitten aika käydä jälleen kotijärvellä.
Ilma oli melko rapsakka pakkasen ollessa 13 asteen tietämillä kiristyen hieman päivän mittaan sitä mukaa, kun taivas selkeni. Aamu oli valjennut kevyessä pilviverhossa, josta myös muutama lumihiutale leijaili kevyen luodetuulen vauhdittamana. Ilmanpaine oli hienoisessa nousussa päivän mittaan, pysytellen kuitenkin yhä alle 1000 hPa:n lukemissa. Saa nähdä milloin se viimein ottaa kunnolla noustakseen ja miten se tulee vaikuttamaan kaloihin. Kuun kierto oli jännässä vaiheessa, sillä päivä tilastoitiin jo kuunpimennyksen vaiheeseen, vaikka siihen virallisesti vielä kolme päivää olikin. Totuttuun tapaan vettä oli jään päällä paikoin sen 5 – 10 cm, lunta 10 – 30 cm ja jään paksuus vajaa 40 cm.
Sain jälleen pilkkiseuraa ja saavuimme pelipaikoille neljän miehen vahvuudella hieman ennen auringon nousua. Sen verran oli uutta lunta tullut, että omat askelmerkit olivat hieman hukassa ja hetken jouduimme tarkkaa paikkaa hakemaan. Paikat eivät ole aina helppoja muistaa, kun mitään kiintopistettä ei välttämättä ole satojenkaan metrien päässä. Kun paikka löytyi, sain välittömästi ahvenen valkoisella sairalla ja tuli ”turvallinen” olo. Paikka löydetty, aurinko juuri noussut ja tästä hommat jatkuisi siitä, mihin viimeksi jäivät.
Vaan eivät jatkuneet, koko alue oli hämmentävän hiljainen. Pari tuntia siinä kairailtuamme ja eri vieheitä koittaessamme olimme nähneet tasan kaksi ahventa: Sen, minkä avausreiältä sain sekä sen suustaan sylkemänsä pienemmän ahvenen… Lisäksi olin saanut muutaman tökkäisyn. Kaikki tähänastiset tapahtumat olivat siltä samalta reiältä, joka oli tällä kertaa syvän reunan matalalla puolella 2 m vedessä, kun toissareissulla kalat olivat selkeästi syvän puolella. Kaikki vähät tapahtumat olivat tulleet valkoiseen sairaan tai TT:seen. Niitä kunnon filekaloja, joita ensimmäinen kerta täällä tarjosi, ei nyt näkynyt, joskin vasta yksi kala oli ylipäätään ylhäällä.
Yksi kavereista oli jo vaihtanut paikkaa ja puhelimen välityksellä kantautuikin tietoa, että neljä ahventa oli noussut putkeen. Se oli riittävä perustelu lopullekin porukasta siirtyä. Olimme nyt alueella, jossa veden alle muodostuu matalikon ja rannan väliin kapeahko salmi, jossa syvyys laskee 20 metristä reiluun neljään metriin. Pilkimme 4 – 5 m vettä ja sainkin nopeasti pari ahventa, jälleen valkoisella sairalla. Kokeilin huvikseni aivan matalikon kivien ja kaislojen vierestäkin, mutta kalatta jäin. Puolen päivän aikaan yksi kaveri nosti muutaman n. 100 g ahvenen putken isohkolla papukaijamorrilla avannosta, josta tämän alueen ensimmäisetkin kalat oli saatu.
Kolme lähti, yksi jäi ja päätti siirtyä takaisin aloituspaikalle. Siellä kuitenkin oli se yksi avanto, josta silloin tällöin joitain tärppejä aamulla tuli, toissareissulla alue tuntui oikeinkin lupaavalta eikä tämä juuri kokeiltu alue antanut yhtäkään merkkiä isommasta ahvenesta. Annoin periksi jigitestailusta ja kokeilin kultamorria reissun avausavannolta. Eikä aikaakaan, kun tämän talven isoin morriahven, vajaa 300 g raitapaita nousi jäälle! Sain perään pari muutakin ok kokoista, oli selkeästi hyvä valinta palata tälle alueelle.
Hetken hiljaiselon jälkeen päätin juoda termarista kuumaa glögiä. Moni kalamies ja – nainen sen tietäneekin, mutta kun keskityt johonkin muuhun kuin itse kalastukseen, niin usein juuri silloin tapahtuu. Puhelimessa puhuminen ja eväiden syönti ovat omalla kohdallani kaikkein varmimmat konstit saada kala. Se tuskin liittynee esim. siihen, että silloin tulisi kalastettua eri tavalla. Ensinnäkin ”taika” toimii uistelussa, missä kalastaja ei aktiivisesti ”uita” viehettä. Toisekseen pilkkiessäkin pidän vapaa ja uitan viehettä vasemmalla kädellä, jos oikea huolehtii ravitsemuksesta. Taikaan liittyy vielä sellainen sääntö, ettei se toimi, jos sitä varta vasten yrittää. Ei tosiaan. Eväspussia on turha avata siinä toivossa, että kala syö. Mutta, jos unohdat tämän taian olemassaolon ja alat muina miehinä syömään, niin toimimisprosentti on uskomaton.
Niin oli tälläkin kertaa. Siinä kaunista talvimaisemaa katsellessani, höyryävää glögiä siemaillessani ja ties mistä haaveillessani olin sydänkohtauksen saada, kun jysähti. Vapa taipui niin, ettei vielä tähän mennessä ole taipunut: Sen kärki osoitti suoraan alaspäin vavan taipuessa 90 asteen mutkalle. Toki kyseessä on löysähkö vapa (Wiggler kirjo), mutta 500 g ahvenkaan ei ole sitä taivuttanut edes puoltakaan siitä, mitä nyt. Vaan mitä tein? En mitään, en riittävän ajoissa. Vasempaan käteen ei ole kehittynyt sen vähäisestä käytöstä johtuen minkäänlaista pilkkirefleksiä, vaan käskyn on käytävä aivojen kautta. Ja kun aivot nauttivat glögistä ja maisemista, käsky käteen käy liian hitaasti ja kala karkaa. Juuri ennen ensimmäistä reissuamme tänne saimme kuulla, mitenkä tästä oli noussut isoa ahventa eikä kilon ylityskään olisi harvinainen. Tiedä vaikka haaveilin siinä ensimmäisen kilon ylitykseni ohi.
Uskomatonta, mutta totta, missasin vielä 3 – 5 tärppiä lisää eväspuuhissani. Miten se voikaan syödä juuri silloin, kun minä? Ja jos keskeytin ruokailun, odotin refleksit tanassa pienintäkin hipaisua pilkkiin, niin ei mitään. Kalat tuntuivat oikein kiusaavan tänään. Nimittäin tämän lisäksi, kun reiästä oli saanut kalan tai kaksi, se hiljeni täysin. Oli aina käytävä parilla muulla reiällä yrittämässä ja vasta sen jälkeen tähän palattua saattoi taas saada kalan. Kiertelin sekä syvän reunan syvällä puolella 4 – 5 m vettä, että matalalla puolella 2 m vettä. Sainkin yllättäen syvemmästä 8 cm hilemuikkusairalla ahvenen. Tämä yksittäinen ahven oli siinä mielessä mieluisa, että olin nimenomaan tältä vieheeltä juuri Leppävedellä odottanut paljon eikä se tätä ennen ollut antanut kuin yhden tökkäisyn. Nyt oli nielty syvälle kurkkuun asti, joten ainakin tälle raitapaidalle kelpasi.
Kaikki muut kalat tulivatkin siltä oikukkaalta avausreiältä. Kultamorri antoi määrällisesti ehkä hieman jigejä enemmän, jigikalat tulivat aika lailla 50 / 50 valkoisilla sairalla ja fishunter TT:llä. Se iso, harmittavasti ohi uneksittu tälli tuli TT:seen. Jälkeenpäin arvioin, että vähintään 700 g ahven se oli ellei sitten äkäinen hauki. Nimittäin tuo vajaa 300 g morriennätys ei tuntunut kevyessä morrivavassa 0.115 mm siiman päässä juuri miltään verrattuna päivän isoimpaan iskuun eikä kauden 2. reissulla saadun oman ennätyshauenkaan tärppi ollut tämän veroinen.
Reissu ei todellakaan ollut samanveroinen, mitä ensimmäinen tälle alueelle. Kalaa tuli oikeastaan vain yhdestä reiästä ja lukuun ottamatta morrilla saatua kolmen ahvenen putkea, kalat tulivat hyvin epäsäännöllisesti. Selkeitä havaintoja pystyi kuitenkin tekemään jigien värimaailman ja kalojen oleskelusyvyyden väliltä vrt. viime reissuun täällä. Kun viimeksi oranssi saira ja TT sekä papukaija TT antoivat eniten, niin tänään ei näillä ärsykeväreillä tullut tärpin tärppiä. Muikku ei toiminut viimeksi, mutta tänä vaikeampana päivänä antoi yhden. Näyttö muikkuvärin osalta on onneton, mutta ärsykevärien toimivuudessa vrt. luonnollisimpien värien toimivuuteen oli selkeä ero. Toinen selvä ero näillä reissuilla oli se, että viimeksi kalat olivat selkeästi syvän reunan syvällä puolella, tänään matalalla puolella. Ja kuten valtaosa talven ahvenista, nämäkin tulivat aivan pohjan tuntumasta.
Syitä em. havainnoille löytäisi mielellään olosuhteista. Analysointi olisi mielekkäämpää suuremmalla näytöllä, mutta vertaillaan lyhyesti edellisreissun ja tämän olosuhteita alla olevassa kuvassa.
Kaksi selkeintä eroa lienevät pilvisyys sekä kuun kierron vaihe. Ilmanpaine on about sama, joka tapauksessa matala, tuulen suunta on sama eikä jään paksuus tai lumen syvyyskään ole merkittävästi muuttunut. Pakkasta on toki 10 astetta enemmän, mutta en usko sen vaikuttavan kaloihin, joskin mielelläni totean vuosien päästä blogin aineistoon vedoten ollessani väärässä.
Varovaista, alustavaa johtopäätöstä voisi vetää, että Leppävedellä lumisella jäällä ärsykevärit toimivat parhaiten kirkkaalla kelillä ja harmaammalla kelillä luomuvärit ovat avain onneen. Kala myös tämän näytön perusteella on aktiivisempaa kirkkaalla kelillä. Tätä tukee myös havainto, että iltapäivä, jolloin keli kirkastui, oli aamupäivää parempi, kun taas edellisellä reissulla tänne aamusyönti oli vähintään iltapäiväsyönnin veroista. Tiedä sitten, voisivatko myös harmaa keli ja vähäisempi valo ajaa kalat matalampaan ja kirkkaammalla kelillä valoa riittäisi paremmin syvempiinkin vesiin? Kuuhommat jääköön vielä täysin miettimättä, kun oli tuo suhteellisen harvoin ilmenevä kuunpimennys ja muutenkin tällä näyttömäärällä ei tosiaan sen suurempia johtopäätöksiä tehdä.
Reissulle arvosanaksi 6 / 10. Ne kalat, mitä tulivat, olivat ihan kelpo kokoluokkaa, mutta edellisen tälle alueelle suunnatun reissun keskipainosta jäätiin selvästi. Jotain mahdollisen säännönmukaisuuden suuntaista saattoi olla havaittavissa, mikä on aina mukava asia täyden sekavuuden sijaan. Harmaita hiuksia aiheutti kuitenkin se, että kalat tulivat ihan miten sattuu, yksitellen silloin tällöin pitkin päivää. Ehkä iltapäivä oli hieman parempi, toisaalta aamupäivällä tuli turhaan kokeiltua ärsykevärejä ja liikuttua enemmän avannoilla, jotka lopulta kaikki osoittautuivat huonoksi alkuavantoa lukuun ottamatta. Toki sekin on miinus, että kalat olivat vain yhdeltä reiältä saavutettavissa sen sijaan, että niitä olisi helpommin löytänyt edes hieman laajemmalta alueelta.
Autoteknisistä syistä tulee nyt pilkkitouhuihin hieman taukoa. Kovaa pakkastakin näyttäsi olevan luvassa, joten sattui siinä mielessä ihan sopivasti. Tauon jälkeen lauhemmilla keleillä onkin sitten uudet mielenkiintoiset paikat jo toivottavasti turvallisessa jäässä.
Analytical Ice Fishing 