Huonon edellisen reissun jälkeen eivät tämänkään, talven 11. reissun ennusmerkit olleet aivan kohdillaan. Sälekaihtimet avatessani lunta tuiskusi ja tuuli oli kova. Lisäksi suunnitelmissa oli uusi, melko laaja ja täten alkuun haastava alue, joten nöyrin mielin lähdin matkaan.
Lumisade hellitti ja sadealueet kiertelivät minut niin, etten juuri päässyt kastumaan. Tuuli puhalsi silti kovaa ja vieläpä suoraan pitkulaisen eteläisen Leppäveden suuntaisesti kaakosta, joten se keräsi vauhtia paikoitellen oikein kunnolla. Ilmanpaine oli viimepäivinä hienoisessa laskusuunnassa, taittunut edellisenä päivänä matalapaineen puolelle ja jatkoi tänäänkin laskuaan pudoten 1002 hPa:sta 997 hPa:han reissun aikana. Kuun kierto oli tasan uudenkuun ja nousevan puolikuun välillä. Jäätä oli vaihtelevasti 10 – 45 cm, pääosin huonolaatuista joka paikassa. Vettä oli jään päällä n. 10 cm ja lunta 30 – 40 cm.
Parkkipaikkaa pitkin pikkuteitä etsiessäni onnistuinkin sitten jo jäämään kiinni. Jouduin alamäen alla tekemään u-käännöksen, mutta koska tie ei ollut jäässä, johti paikaltaan ylämäkeen lähtö lumipinnan pettämiseen renkaiden alta. Tässä vaiheessa asennoiduin jo viettämään koko päivän näissä maisemissa, sillä lapio ei ollut mukana ja matka mäen päälle oli pitkä. Sain potkittua kuitenkin maahan asti ulottuvat urat n. 5 m matkalle, joista keräsin vauhdin, nousin kuin nousinkin mäen päälle ja pääsin pilkille.
Tarvoin läpi metsärinteen, johon lunta oli kertynyt nivusiin asti. Kun 46 koon kumisaapas uppoaa syvälle nuoskalumeen, jokainen askel on suhteellisen raskas. Jäälläkin olosuhteet olivat herkkua, vettä 10 cm, jonka päällä n. 30 cm märkää lunta. Kaiken tämän vaivan jälkeen kairasin vihdoin ensimmäiset reiät vain todetakseni, ettei jään paksuus (10 – 20 cm kohvaa) ollut riittävä ja oli kehitettävä varasuunnitelma. Eipähän ollut kylmä.
Tarvoin takasin autolle ja ajoin pienen matkan päähän erääseen salmeen, joka olikin jo valmiiksi melko rei’itetty ja myös turvallisessa jäässä. Aikaa oli kulunut aamun seikkailuihin paljon, joten päätin keskittyä melko pienelle alueelle. Salmen keskikohta ja samalla matalin kohta oli aloituspaikkani, josta etenin n. 50 m salmen pohjoissuuntaan, kunnes vesi syveni yli 6 m syvyiseksi.
Ikään kuin aamu ei olisi ollut jo tarpeeksi, huomasin tässä vaiheessa unohtaneeni klassisesti toukat kotiin ensimmäistä kertaa ikinä. Jigillähän toki aloitin, mutta päivän tähänastisesta kulusta ennustaen arvelin morrinkin tulevan tarpeen, mikäli ainuttakaan kalakontaktia haluaisin. Mukanani oli onneksi pari tekotoukkaa, jotka pääsivät nyt ensitestiin.
Matalin, 3 m syvyinen kohta ei antanut tärppejä ja tein siitä hieman syvemmälle, n 4 m veteen kolmen reiän rivin. Näistä ensimmäisestä tulikin kova tärppiputki valkoiseen sairaan, saman kaltainen kun kauden avauksessa. Kalan koko oli kuitenkin niin pientä, ettei yksikään jäänyt kiinni. Vaihdoin morriin ja syönti lakkasi kuin seinään. Ei kovin vakuuttava alku tekotoukkien kannalta. Eikä liioin koko paikankaan kannalta, mikäli tämä olisi täynnä vain pientä ahventa.
Siirryin seuraavalle rivistön rei’istä ja samalla päivä pelastui täydeltä katastrofilta, sillä valkoiseen sairaan iski perä jälkeen pari filekalaa. Tein näiden reikien lähettyville lisää reikiä, joista nousi lopulta 5 otettavaa ahventa. Morrikin antoi lopulta niistä kaksi ok kokoista. Pienemmätkin kalat innostuivat lopulta siitä lähes samaan malliin, kuin aitotoukkaisesta versiostakin.
Reiät kauempaa lahden keskustasta 5 – 6 m vedestä eivät antaneet kalaa. Myöskään yksikään muu jigi, kuin valkoinen 5 cm saira, eivät antaneet edes tärppiä. Kokeilussa kävivät tällä erää sairoista oranssi, muikku ja hilemuikku sekä musta niin 5 cm kuin 8 cm koossakin 5.5 cm papukaija Fishunter TT:tä unohtamatta. Tekotoukat näyttivät, että ansaitsevat paikkansa pilkkipakissa ollen valmiina pelastamaan tilanteen aitojen unohtuessa kotia.
Mitään selvää syöntipiikkiä ei tuntunut olevan ainakaan otettavien ahvenien joukossa. Jäi vaikutelma, että alueella oli runsaasti pientä ahventa. Kysymysmerkiksi jäi otettavien määrä, sillä olin ensimmäistä kertaa tällä alueella, melko lyhyen ajan, keskellä päivää ja teoriassa melko haastavissa olosuhteissa. Voi olla, että isompia on tällä alueella vain satunnaisesti, kuten tämä päivä näytti, tai sitten ne eivät olleet tänään syönnillään ja niitä olisi mahdollista saada parempina päivinä enemmänkin. Ottisyvyys oli se jo melko tutuksi tullut n. 4 m.
Leppäveden reissuista on jäänyt vaikutelma, ettei harmaina päivinä ärsykevärit juuri toimi. Tämä päivä tuki tätä. Toki valkoista en myöskään aivan luomuväriksi myönnä, mutta esim. oranssi ja papukaija ovat kuitenkin huomattavasti ”ärsympiä”. Harmaat päivät eivät myöskään ole olleet kirkkaiden päivien veroisia kalan tulon kannalta eikä tämän päivän reissu ainakaan kumonnut tätä olettamusta.
Kyseessä oli nyt 3. täysin uusi ja erillinen alue Leppävedellä. Paikoista ensimmäinen ja samalla paras on antanut lähes joka reissu hyvänkokoista filekalaa enkä muiden pilkkijöiden puheiden perusteella ole koskaan osunut edes parhaalle syönnille. Toisesta paikkaa löytyi pientä ahventa sekä kaksi n. 200 g kalaa. Tämänkin päivän paikassa oli pientä, mutta ruokakoon kalaakin edes jonkin verran, joten ensivaikutelman perusteella tämä nousi nyt toiseksi parhaaksi paikaksi. Uskon, että se aamun paikka, johon tänään en päässyt, on hyvinkin potentiaalinen alue ja jahka jäätilanne paranee, suuntaan sinne uudelleen.
Reissun arvosanaksi on annettava 5 / 10. Arvioon päätyy nimenomaan tämä jälkimmäinen ja pilkitty paikka. Sen verran otettavia kaloja tuli, että hylätyltä vältytään. Ja itseasiassa aamun vaikeudet, keli ja jääolosuhteet huomioiden arvosana 5 tuntuu jopa lohdulliselta. Tulipahan edes jotain ja 10 filettä tirahtaa illalla pannulle. Aamullahan valmistauduin jo koko päiväksi lumitalkoisiin… Periaatteessa selkeästi ainoa toimiva värikin löytyi ja parempaan arvosanaan ei olisi tarvinut kuin muutama ruokakala enemmän tai pari isompaa ahventa. En sanoisi tätä työvoitoksi, jos en aivan työhäviöksikään. Joka tapauksessa sana työ on se, joka tätä päivää kuvaa parhaiten.
Analytical Ice Fishing 