Kauden teeman ollessa jigipilkintä, laajensin jigivalikoimaani jonkin verran. Entuudestaan viime talvelta omistin Mikadon 5 cm sairalajitelman (hilemuikku, oranssi, valkoinen, firetiger). Tälle talvea otin testattavaksi uusia väriä 5 cm Sairasta, sekä viime talven parhaat värit myös 8 cm koossa. Kesää varten hankin samalla vaivalla muutamia värejä Mikadon Fishunter TT:stä, joista osaa olen käyttänyt myös pilkillä.
Mikado Saira 8 cm malleista sen verran, että näistä osa oli tarkoitus ryhdittää värikoukuilla. Toistaiseksi vain kuvassa näkyvä musta on saanut puna-oranssin värikoukun alleen saaden täten nimekseen Cuba Libre. Kelta-oranssiin olisi tarkoitus laittaa kokovalkoinen värikoukku, kunhan sellaisen jostain löydän, jolloin yhdistelmä ristitään Nemoksi. Muikkuvärin haluan pitää luomuna, joten siihen en värikoukkuja sotke. Mikäli laadukkaita valkoisia 8 cm sairoja löydän, saanee yksi versio oranssin koukun alleen muodostuen ”käänteiseksi Nemoksi”. Toistaiseksi ne uupuvat, sillä kaupoista löytämäni ovat olleet huonolaatuisia: Värit ovat sekoittuneet pitkin jigejä miten sattuu niin, että mattavalkoinen selkäosan väri on levinneenä joka puolelle vatsaosaan kuuluvaa läpikuultavaa väriä.
Miksi sitten valitsin juuri nuo tietyt värit? Mikado Sairan värikarttahan on laaja varsinkin, kun eri vuosimallien kartat huomioidaan. Lähtökohtana minulla tosiaan oli neljän sairan lajitelma eli hilemuikku (353), oranssi (352), valkoinen (382) sekä firetiger (335). Valikoima on melko yleispätevä, suorastaan erinomainen valmislajitelma, mutta yksi ”perusväri” eli musta puuttui. Sitä löytyy sekä kultahileellä (401) että ilman (400) ja koska odotan värin olevan kevään kirkkaiden kelien ottipeli, otin testiin molemmat versiot. ”Moottoriöljy” (350) on legendaarinen jigiväri, joten sitä ei voinut sivuuttaa.
Luomuväreistä halusin hilemuikun rinnalle vielä pykälää ”luomumman”, joten hileetön muikku (355) päätyi ostoskoriin. Kyseinen väri on itseasiassa todella hyvän näköinen luomuväri sisältäen kyljessä pienen heijastavan efektin. Violettiselkäisen ja vaaleamahaisen (372) tilasin puoli vahingossa ja pinkki-violetin (373) valitsin, koska muita sen sävyistä ei vielä ollut.
Tokihan hyllyyn jäi vielä paljon eri värejä ja pari selkeästi erilaista ja ”puuttuvaakin”, mutta näillä väreillä luulisi pääsevän varmasti selville siitä, mihin Saira-mallin jigistä pilkkikäytössä on sekä ylipäätään, minkälainen mahdollisuus jigien käyttö on pilkinnässä. Päädyin nimenomaan Mikadon Saira malliin, sillä kyseessä on ns. vertikaalijigi eli pystysuunnassa uitettava jigimalli. En voi väittää, etteikö tehokas markkinointi Erä Lehden ottiviehetittelillä höystettynä olisi hieman vaikuttanut valintaan. Ja koska ensikokemukset sairalla pilkkimisestä sekä talvella että myös kesällä olivat rohkaisevia, päädyin koostamaan jigiparveni näistä.
Saman valmistajan Fishunter TT antaa toki hyvää taustatukea ja vertailupohjaa, sillä se on hyvin eri tavalla käyttäytyvä jigimalli. Saira on todella pienen ja herkän ”uintiliikkeen” omaava jigi, jonka pyrstö vain hieman värähtelee. TT:n pitkän, ohuen ja nivelletyn pyrstön puolestaan saa tanssahtelemaan suurestikin ja isoilla vedoilla pyörimään vilkkaasti ympyrää. Sama valmistaja tuo myös sen edun, että värit sekä hajusteet ovat täysin samat, mikä helpottaa huomattavasti vertailua. Kun nämä kaksi löytyvät pakista, on mukana jigit sekä varoivaisempaa tai täysin olematonta uittoa vaativalle ahvenelle, että ns. aktiiviselle ahvenelle, jolla saa myös tehtyä ”tuntuvia” vetoja houkutustarkoituksessa.
Analytical Ice Fishing 