
Vihdoin koitti se päivä, kun suuntasin ensimmäiselle itse kartasta etsimälleni alueelle Leppävedellä. Aiemminhan jo tänne yritin, mutta heikko jäätilanne pilasi sen yrityksen ja muut paikat ovat enemmän tai vähemmän olleet toisilta kuultuja.
Olosuhde oli viime reissusta kuluneen neljän päivän aikana muuttunut melko radikaalisti, sillä kirkkaan lumettoman jään oli peittänyt jälleen lumi, joka satoi kaksi päivää sitten. Epäsäännöllisen muotoisia ja kokoisia lumettomia alueita oli siellä täällä, mutta valtaosa jäästä oli ohuen 1 – 5 cm lumikerroksen peittämä. Ilmanpaine, 990 hPa, ei juuri ollut lähipäivinä muuttunut. Matalapaineen puolella yhä oltiin, joskin hieman enemmän edelliseen reissuun nähden. Tuuli kävi hiljakseen etelästä, pakkasta oli seitsemän astetta ja taivas tasaisen harmaa. Jäätä oli 40 – 50 cm ja kuun kierto uudenkuun vaiheessa.
Tämä kyseinen uusi alue koostuu kahden syvemmän alueen väliin jäävästä n. 7 m syvyisestä, mantereen ja saaren väliin muodostuvasta leveästä salmenomaisesta alueesta. Saaren laidalla on matalikko ja alueen molemmissa päissä melko jyrkät penkat, joissa syvempi vesi nousee ko. alueen 7 m veteen.

Aloitimme matalikolta, josta etenimme kohti penkkaa ja syvempää vettä tehden muutamia reikiä myös matalikon viereen 7 m veteen. Nopeasti ilmeni, että matalikko oli täynnä todella pientä ahventa. 7 m vedestä ei tullut tärppiäkään ja n. 4 m vedestä sain yhden 75 g ahvenen. Mitään havaintoa isommasta kalasta ei ollut ja reilun 1.5 h yrittämisen jälkeen päätimmekin siirtyä tutuille paikoille.
Tutuissa maisemissa oli muitakin pilkillä eikä kukaan ollut saanut mistään juuri mitään. Kaikuluotaimissa oli kuulemma muutamia parempia kaloja aamulla näkynyt, iltapäivällä ei niitäkään. Teimme jonkin verran reikiä tännekin alueelle kolmeen eri paikkaan, tuloksena muutama pieni ahven. Yksi paremman kokoinen oli morrissa hetken aikaa iltapäivästä kiinni, mutta sekin irtosi jo hyvissä ajoin.
Filekala oli siis selkeästi kadoksissa. Edes sitä 75 – 150 g ahventa, mitä viimeksi löytyi kohtalaisesti, ei tullut nyt juuri yhtään. Selkein ja jopa dramaattinen olosuhdemuutos, lumen tulo uudestaan jäälle, selittänee tätä asiaa paljon, sillä muutama senttikin lunta estää todella tehokkaasti valon pääsyä jään alle. Muissa olosuhdemuuttujissa ei mitään niin ihmeellistä näyttänyt olevan, mikä sekin sysää heikon syönnin syytä entisestään muuttuneiden lumiolosuhteiden ja sitä kautta valo-olosuhteiden piikkiin.

Matalaan ahven ei ainakaan tämän reissun perusteella ollut siirtynyt, sillä pilkimme kaksikin eri matalikkoa eri puolilla Leppävettä. Talven paras syvyys, 2 – 4 m vesi ei sekään vakuuttanut eivätkä nopeat kokeilut syvempään antanut tärpin tärppiä. Toki on muistettava, että jo edellisellä reissulla isompi ahven alkoi olla hukassa ja nyt tuntui, että se oli kadonnut täysin. Täten pelkän lumentulon piikkiin surkea tulos ei välttämättä mene, vaan reissu vahvistaisi myös sitä käsitystä, että isompi ahven on nyt vaihtanut paikkaa. Seuraavalla Leppäveden reissulla onkin mietittävä, minkälaisista paikoista lähtisi ahventa hakemaan. Selkeät lahdet, niiden suut sekä mahdollisesti tuuheiden kaislikoiden edustat voisivat olla seuraavia kohteita, sillä ne eroaisivat tähänastisista ja nyt vaienneista ottipaikoista.
Vaikka nopeahko paikan vaihto ensimmäisellä paikalla luovuttamisen makuinen ratkaisu olikin eikä kalantulon valossa mitään muuttanutkaan, oli se jälkikäteen ajateltuna silti hyödyllinen. Ensinnäkin kun jälkimmäiseltä, ennakkoon hyvältäkään alueelta ei tullut kalan kalaa, ei tuota aamun uuttakaan paikkaa voi mitenkään tyrmätä, sillä päivä todennäköisesti oli vain huono. Toisekseen alueella olleet kokeneet pilkkijätkään eivät kukaan olleet saaneet tänään yhtikäs mitään. Se paitsi vahvistaa sitä, ettei aamun aluetta voi tämän päivän perusteella tyrmätä, kertoo myös sen, ettei omassa tekemisessä tai välineissä ollut tänään mitään radikaalia vikaa. Isot ahvenet vain yksinkertaisesti olivat joko hukassa tai täysin passiivisia.
Huonon reissun helppo puoli on arvosanan pyöräyttäminen, joka tälle reissulle on luonnollisesti 4 / 10. Oikeastaan mitään hyvää ei jäänyt käteen, paitsi ehkä vahvistunut ajatus siitä, että filekoon ahven on nyt muualla kuin ennen. Kairaan hain paluumatkalla Motonetistä vaihtoterän, joten seuraavalla reissulla pääsee terävällä omalla kairalla rei’ittämään.