Kävin keskitalvella uudella, hieman syrjässä sijaitsevalla todella matalalla järvellä, jonne suuntasin nyt uudelleen. Tarkemman kuvauksen järvestä löytää edellisen reissun raportista tästä. Tällä kertaa päästiin matkaan vasta iltapäivällä ja kyseessä olikin ensimmäinen iltapäivän reissu tälle talvea.
Keli oli aamun ja päivän ollut kirkkaan kaunis, mutta pilvistyi melko pian jäälle saapumisemme jälkeen. Tuulta piti olla 4 m / s lännestä, mutta todellisuudessa sitä oli hyytävän paljon enemmän. Ilmanpaine oli nousemaan päin, ollen nyt 1006 hPa. Pakkasta oli viitisen astetta, kuun kierto tasan uuden kuun vaiheessa ja jäätä reilu 50 cm. Jään päällä oli tasaisen ohut lumikerros, jota pienet laikut siellä täällä rikkoivat.
Aloitusreiät teimme samoille kohdille pitkähkön kapean lahden suulle kuin viimeksikin. Vesi madaltuu tässä n. 2 m vedestä todella matalaan, jossa sain mm. juuri vaihdetun teränkin osumaan pohjaan. Onneksi kyseessä oli hyvin höttöisen oloinen pohja, eikä katastrofaalista tylsymistä tapahtunut. Näiltä rei’itä sain pari tökkäisyä valkoiseen sairaan ja morrilla muutaman pienen ahvenen.
Siirryimme seuraavaksi järven ainoalle syvemmälle alueelle, jossa rei’itin syvänteen reunat sekä pari reikää keskelle syvännettäkin. Tasan yksi reikä antoi tasan yhden pienen ahvenen, muista ei tullut nykyäkään. Kyseinen reikä oli jotakuinkin samoilla kohdin, mistä viimereissun ainoa parempi ahven nousi.
Keli oli jäätävä, varsinkin kun varustus oli oletettua kevyempään tuuleen ja kevätauringon lämpöön. Kalaakaan, ei edes sitä pientä ahventa tullut juuri yhtään, joten päätimme lähteä aloitusreikien kautta autolle. Sieltä tuli vielä yksi pieni ahven, joka nosti kokonaissaaliini huimaan neljään ahveneen, joiden yhteispaino tuskin oli edes 100 grammaa. Niin ja pienimmäthän päästin pois…
Paljoa ei siis analysoitavaa jäänyt. Molemmat reissut tänne ovat olleet huonoja, pientä ahventa tuntuu olevan jonkin verran, mutta 100 g ylityksiä on toistaiseksi tasan yksi. Molemmat reissut olivat sattumalta olosuhteiltaan yhtäläiset niin ilmanpaineen, tuulen kuin kuun kierronkin suhteen ja kummankin reissun ajan taivas oli pilvien peitossa. Eroavaisuutta toivat kellon- ja vuodenajat sekä jäänpaksuus ja lumen määrä sen päällä.
Vahvin yhdistävä tekijä oli silti kalantulon heikkous. Näiden kahden reissun perusteella paikka ei vaikuta pilkkiparatiisilta, mutta pitänee vielä yksi reissu ainakin antaa mahdollisuus. Ajoitan sen varmuuden vuoksi hieman erilaisin olosuhteisiin, jos heikko kalantulo nyt olosuhteista olisi ollut kiinni. Jos ei nyt viimeisille jäille, niin ehkä tuleville ensijäille, jolloin kalantulon pitäisi olla parhaimmillaan. Siihen vielä höysteeksi auringonpaiste ja silaukseksi vaikka kova matala- tai korkeapaine, jonka jälkeen voisi lyödä lopullisen päätöksen tämän järven reissuille, mikäli saaliit eivät merkittävästi kasvaisi.
Pieni erilainen havainto tuli normaaliin tehtyä. Kun yleensä paras uittotapa morrille on ollut hitaat nostot väristyksien kera tai ihan vain paikallaan pito, niin tänään oli toisin. Ainoa uitto, mikä ahvenia tuntui vähääkään kiinnostavan, oli nopeahkot vedot morrille, ikään kuin siiman päässä olisi ollut pikkutasuri tms.
Arvosana reissulle 4 / 10.
Analytical Ice Fishing 