Tällä kertaa suuntasin toistamiseen ”uudelle”, kotia lähelle sijaitsevalle alueelle Leppävedellä, jonne edellinen ja varsinkin ensimmäinen kerta olivat olleet katastrofeja. Kalaa lähdettiin nyt tosissaan etsimään ja alkusuunnitelmassa olikin jo neljä eri paikkaa ko. alueen sisällä, jotka ehtisimme tarpeen vaatiessa koluamaan läpi. Tiedossa oli kaislikkoa, salmea, laakeampaa vettä, vedenalaisia patteja, niemiä sekä lahtia aina 1 m syvyydestä 10 m syvyyteen asti. Jostainhan sen ahvenen oli löydyttävä.
Tälle talvea tyypilliseen tapaan olosuhde oli jälleen muuttunut. Lumi oli sulanut jäälle parin sentin vesikerrokseksi, jonka 3 m / s etelätuuli sai väreilemään. Jää oli toistaiseksi pysynyt kovana ja vain pinnan ensimmäiset 5 cm olivat vettyneet. Kunhan yöpakkasia riittää ja tuuli sekä aurinko kuivattavat enimmät vesimassat jään päältä, niin pilkkikelit jatkunevat vielä pitkään. Pilvisyyden osalta päivä oli sekava: Välillä vihmoi vettä, suurimmaksi osaksi oli tihkusateisen harmaata, mutta näyttäytyipä aurinkokin ajoittain. Ilmanpaine oli 998 hPa, eikä ollut siitä juuri edellisten päivien aikana muuttunut. Kuun kierto tilastoitiin jo täysikuun puolelle.
Aloitimme melko laajan kaislikon reunalta kairaten ensimmäiset reiät n. 1.5 m syvyyteen, edeten siitä syvemmälle 8 m veden ja pienen 3 m patin kautta aina vastarannalle asti. Kaislikolta tuli pientä kalaa emmekä siinä kauaa viihtyneet, patti antoi yhden paremman tärpin TT:seen ja siinäpä se sitten olikin. Täten ensimmäiset kaksi paikkaa oli todettu tyhjiksi filekaloista hyvin nopeasti, mutta ei meiltä vaihtoehdot loppuneet. Jatkoimme eteenpäin.
Seuraava paikka oli lyhyt salmi. Sen rantakaislikoissa näkyi vanhoja reikiä jopa puolen metrin vesissä, jotka avasimme ja rei’itimme niiltä aina 10 m veteen asti salmen ympäristössä. Ei tärpin tärppiä. Toivo alkoi jo olla vähissä. Onneksi aurinko ja tuuli kuivattivat märkiä vaatteita lähes samaa tahtia, mitä sade kasteli. Silmä kykeni juuri ja juuri erottamaan muutaman sadan metrin päästä lisää vanhoja reikiä, jotka kartasta katsottuna osuivat jotakuinkin eräälle jo kauan sitten kartasta silmääni pistäneelle alueelle. Alue ei alkuperäiseen suunnitelmaamme kuulunut, mutta mitään hävittäväähän ei ollut…
Saavuimme alueelle, epäsäännöllisen muotoisen vedenalaisen lahden reunoille, jossa 15 – 20 m vesi madaltuu alle 5 m veteen. Matalampi puoli sisälsi jos jonkinlaisia matalia patteja ja muhkuroita, joita olin jo aiemmin katsellut potentiaalisiksi kalapaikoiksi. Ensimmäiseltä, 2 m syvyiseltä matalikolta alkoi nousta hyvää tahtia särkeä. Koska ympäriltäkään ei parempaa ollut tarjolla, päätimme hetken pilkkiä niitä. Arvasihan sen, että juuri tuon päätöksen jälkeen särkien tulo hiipui. Matalikolta tuli kuitenkin myös päivän ensimmäinen filekala morrilla, jolla olin jo harvinaisen pitkään pilkkinyt. Tuon ahvenen innoittamana vaihdoin takaisin jigiin ja fishunter TT antoikin lähes välittömästi päivän parhaan ahvenen. Joko nyt aukesivat ahvenhanat? Kaikennäköistä ja väristä siinä vielä kokeiltiin, mutta ahvenitta jäätiin.
Aika oli vierinyt ja päätimme vielä aloitusmatalikon kautta suunnata autolle. Paikalta nousi paljon pieniä ahvenia sekä muutama särki, luonnollisesti morrilla. Jigeihin nämä pienokaiset eivät purreet eikä isommasta kalasta ollut havaintoa.
Jälleen oli takana yksi kehno reissu Leppävedelle. Näitä omia paikkakokeilujakaan on turha paeta alkutalven hyville paikoille, sillä sieltäkin on isompi ahven kadonnut. Mikäli sitä ei kohta rupea löytymään, alan epäillä talven teemavieheiden toimivuutta, vaikka ne alku- ja keskitalven kelvollisesti pyysivätkin.
Olosuhde toki oli jälleen muuttunut, mutta ei lunta niin paljoa ehtinyt kertyä, ettäkö sen poistuminen dramaattinen muutos olisi varsinkin, kun jää ehti olla paljaana jo hyvän aikaa ennen viimeisintä lumikertymää. Muilta osin olosuhteissa ei mitään niin erikoista näkynyt, että sen uskoisi huonon syönnin selittävän.
Vieheiden arvioinnissa kohdataan jälleen se ongelma, että kun kalaa ei tule, on vaikea verrata vieheiden pyytävyyttä. Sama ongelma vaivaa esim. syöntiaikojen arvioinnissa… Fishunter TT papukaijavärissä oli jigeistä taas ainoa, joka edes hieman vaikutti kiinnostavan kaloja. Kultamorrilla totutusti sai matalasta pikkukalaa vaikka kuinka ja antoipa se toisen fileahvenistakin.
Toivoin, että viimereissun lopulla tulleet pari filekalaa olisivat olleet merkki parempien ahventen elinsyvyyksistä, mutta ainakaan tänään näin ei ollut, sillä vähäiset filekalahavainnot tulivat kaikki alle 2 m vedestä. Kun matalikot ovat viimeisen reilun kuukauden ajan tarjonneet vain pikkukalaa, alkutalven hyvä 3 – 4 m syvyys ei juuri mitään ja olettamus ahventen siirtymisestä syvempään eli vahvana, kummastuttaa nuo matalalta löytyneet filekalat. Toki näin vähäisellä määrällä tämänpäiväinen voi olla sattumaa ja suuret määrät suurta kalaa uida yhä syvemmällä. Joka tapauksessa tuntuu siltä, etten ole tällä hetkellä enää lähelläkään kärryjä, joilta tipuin ahvenen suhteen jo hyvän aikaa sitten.
Toisaalta varsinkin kahden viime reissun ajan on kyllä yritetty se mitää vaan pystyy, reikiä on syntynyt ja paikat vaihdelleet, vaan mikään ei tunnu auttavan. Jigien lisäksi olen kokeillut morria ja mukana olleet kaverit pystypilkkejäkin. Ehkä jostain syystä ahven vaan on ollut nyt heikommalla syönnillä, eikä oma touhu yhtäkkiä olekaan sakannut niin pahasti, miltä juuri nyt vaikuttaa. Kaikuluotainkuume tässä ainakin nousee, sillä olisi erittäin kiva luotaimen avulla päästä toteamaan eikö alla ole kalaa vai eivätkö ne vain syö.
4 / 10 lienee jälleen arvosana reissulle. Varsinkin, kun suhteuttaa saaliin siihen yrityksen määrään, jolla tänään koitettiin. Leppävesi saa nyt hetkeksi jäädä, sillä kevät on edennyt pisteeseen, jolloin kotijärven ahventen talvimasennuksen luulisi alkavan helpottavan ja käyn seuraavaksi siellä. Leppäveden jäätilanne heikentynee lammen kokoista kotijärveä nopeammin, joten teen silti vielä pari reissua Leppävedelle ja loppujäät vois sitten istuskella pienemmillä vesillä.
Analytical Ice Fishing 