Kliseinen otsikko, mutta erittäin osuva. Lähdin jälleen Leppävedelle ja uudelle alueelle. Sen verran hyviä saaliita tiedän sieltä nousseen ja itsekin saanut niistä esimakua, että tänne jaksaa aina tulla yrittämään. Joskus se palkitaan ja mitä useamman reissun tekee, sitä lähempänä palkinnotkin alkavat olla. Kenties jo tänään?
Aamu valkeni puolipilvisenä ja tummui päiväksi muutamaan vesipisaraan asti. Tuuli kävi lounaasta 3 m / s nopeudella lämpötilan ollessa + 5. Ilmanpaine oli viimepäivinä ollut kevyesti nousussa ja normaalipaineen tuntumassa, mutta kääntyi pilkkipäivänä klo 0900 laskuun. Kuu oli laskevan puolikuun vaiheessa ja kovaa hyvää teräsjäätä 50 cm.
Alueesta teki kiinnostavan syvän selkäveden vierellä oleva karikko, jonka takana sijaitsi matala ja kapea lahti. Äkkijyrkkiä penkkoja ei heti karikon laidoilla ollut, vaan karikko oli n. 4 m syvän saarekkeen päällä. Saarekkeen reunalta syvyys putosi jo jyrkemmin jopa 30 m syvyyteen asti.
Osin saapumissuunnastani johtuen aloitin karikon siltä laidalta, missä syvin vesi sijaitsi. Alkutahdit olivat harvinaisen tutut, sillä matalasta 1 – 3 m vedestä löytyi pientä ja syvemmästä 4 – 6 m vedestä ei yhtikäs mitään. Yhden filekalan sain papukaijafishunterilla sinttien joukosta, mikä hieman antoi toivoa, ettei tämä matalikko olisi vain pikkukalojen olinpaikka.
Olisi ehkä ollut järkevää haravoida karikon ”saarekkeen” syvempää reunaa vielä tarkemmin, mutta aamusyönnistä saattoi olla vielä jotain jäljellä enkä malttanut olla siirtymättä etukäteen mielenkiintoisimmalle alueelle: Karikolta lähti vedenalainen matala niemi, jonka kärjen kohdille menin rei’ittämään.
Ensimmäiset reiät osuivat vielä matalaan 2 m veteen. Erinomainen tuurini jatkui, sillä samaan aikaan opastaessani kaveria puhelimitse paikalle, sain peräti kolme kovaa tärppiä, jotka puhelin kädessä menetin. Ei monstereita, mutta hyvänkokoisia ahvenia kuitenkin. Jatkoin jonkin aikaa samalla reiällä eri jigejä ja morria kokeillen. Lopputuloksena oli 3 filekalaa oranssilla sekä hologrammimuikkusairalla.
Suraava reikä, edellisestä n. 20 m. syvän syvän reunaan päin, antoikin sitten jo toivoa. Kaverini alkoi morritella kukkokalaa, jota nousikin melko nopeasti 80 kpl. Näiden kalojen sekaan mahtui kuitenkin 500 g ahvenen möllykkä sekä 5 kpl 100 – 200 g ahventa. Oli erittäin positiivista, että vihdoin löysin Leppävedeltä edes muutamia filekaloja sisältäneen paikan. Toisaalta kalat uivat kaverin morriin, joten itsehän en vielä onnistunut. Samaan aikaan pyörin aluetta ympäri todeten, että jo 4 m syvyyteen siirtyminen tiesi täyttä hiljaisuutta.
Seuraavaksi saimme tehdä selvän havainnon. Tummempi pilvimassa peitti auringon ripauttaen jopa muutaman vesipisaran ja samalla hiljeni niin pienten kuin isompienkin ahventen syönti. Kello oli vähän yli 11, joten aamusyönnin loppuminenkin voinee selittää tätä osin.
Siirryimme karikon takana olevan lahden suulle, josta löytyi hyvin jyrkkä 6 m vedestä 1 m veteen madaltuva penkka. Penkan ”alta” 6 m vedestä sain rohkaisevasti vielä pari parempaa tärppiä holomuikkusairaan, mutta lopulta ylös asti päätyi vain pari pientä morriahventa.
Noin tunnin ajan tuota lahden suulla olevaa penkkaa ja penkan päässä olevaa kaislikkoa kalastimme sen suuremmitta saaliitta. Lopuksi palasin vielä päivän parhaalle reiälle, mutta kun kala säänmuutoksen myötä lopetti syönnin, niin mikään ei tuntunut auttavan. Kiersin vielä koskemattomalle puolelle karikkoa, missä muutama pieni ahven erehtyi holomuikkusairaan, mutta filekalaa ei sieltäkään enää löytynyt.
Lähellä, n. 20 m päässä, mutta silti niin kovin kaukana oli pitkästä aikaa hyvä reissu olettaen, että olisin itse nuo samat kalat tuolta reiältä saanut. Nyt koossa oli yhteensä 10 filekalaa ja muutamia karkuutuksia. Lisäksi pilkin alun ja oletetusti parhaimman aamusyönnin muualla, ennen siirtymistä parhaaksi jääneelle alueelle. Määrällä ei vielä pulkkaa täytetä, mutta sain sentään merkkejä siitä, että tältä alueelta voisi onnistua ja aion ehdottomasti tulla tänne vielä uudelleen.
Taktiikasta jäi hieman jossiteltavaa, sillä vaikka ”vaiston” perässä säntääminen oletetulle parhaalle alueelle osoittautuikin ihan hyväksi vedoksi, jäi karikon saarekkeen ja syvemmän veden reunojen koluaminen olemattomiin. Seuraavalla reissulla aloittanen matalikolta, mutta sen ollessa isoista tyhjä panostan tuon reunan koluamiseen 4 – 8 m syvyyksissä.
Vieheiden osalta tapahtui melko yllättäväkin vallanvaihdos, sillä koko talven luottoväri, valkoinen (382), ei enää toiminutkaan saira-mallin jigissä. Viime reissun ennätyshauen antanut hologrammimuikku (355) sen sijaan antoi tapahtumia, vaikka ei tähän asti ole niin vakuuttanut. Oranssi saira antoi yhden kalan, samoin papukaija fishunter TT. Jälkimmäisestä myös karkuutin kolme hyvää tärppiä puhelun aikana. Kultamorrilla en saanut ainuttakaan filekalaa, vaikka kaveri onnistui kivasti oranssilla morrilla.
Pitkästä aikaa sai tehdä myös selkeän havainnon olosuhteiden ja syönnin väliltä. Syönti lakkasi kuin seinään pilvien peittäessä auringon. Ero oli valtava, sillä kaveri oli nostanut lähes kilpapilkkitahtiin 80 ahventa samasta reiästä ja kelin muututtua ei noussut enää kuin pari. Näihin aikoihin morrittelin itse ympäriinsä, saaden pikkukaloja sieltä täältä ja samalla tavalla tuntui hiljenevät koko ympäröiväkin alue. Kahta tuntia aiemmin oli edelliset päivät nousussa ollut ilmanpainekin kääntynyt laskuun, joten sillä saattaa olla osansa syönnin hiljenemiseen.
Koitin löytää jotain olosuhdemuuttujaa, joka olisi voinut olla yhdeydessä siihen, että tällä kertaa filekalaa löytyikin matalasta. Mitään ei kuitenkaan ollut nähtävissä, joten suurin merkitys lienee sillä, että nyt vain satuin oikealle matalikolle oikeaan aikaan. Toki tulevat reissut näyttävät, onko isompikin ahven siirtynyt yleisesti jo matalikoille esim. pian koittavaa kutua silmällä pitäen. Olettaen, että karikon takana sijaitseva kaislikkoreunainen matala ja suojainen lahti olisi ahvenen kutualuetta, olisi tämä lahden edustalla sijaitseva karikko melko oppikirjamainen paikka löytää ahventa kevätjäillä ennen kutua.
Eiköhän reissu 6 / 10 arvoinen ollut. Filekaloja kuitenkin edes muutama löytyi ja potentiaalia oli parempaan. Tutulta alueelta ei näillä kaloilla olisi päästy kuin 5 / 10 tulokseen, mutta vähäisen kokemukseni johdosta eteenkin Leppävedellä on oltava hieman armollinen. Aikaa kuluu yhä paikkojen etsimiseen ja ymmärtämiseen, mikä toimii mihinkin aikaan talvesta.
Analytical Ice Fishing 