Tänään jatkettiin siitä, mihin viimeksi jäätiin. Tai ainakin yritin jatkaa, sillä kulunut talvi on vetänyt kovin nöyräksi ja hyvin vaatimattomasti tulee lähdettyä kalaan. Joskin yhä korkein tavoittein. Paikka oli siis sama karikko, mistä viimeksi muutama isompi löytyi ja kuten jo silloin päätin, tällä reissulla keskityn karikon syvempiin reunoihin, mikäli matalikko olisi tyhjä.
Aamu valkeni pilvisenä, mutta selkeni jo aamupäivän aikana täysin. Tuuli hönkäili lounaasta 3 m / s ja ilman lämpötila nousi aamun pikkupakkasesta päivän seitsemään lämpöasteeseen. Ilmanpaine oli pysynyt viimepäivät melko samana ollen 1023 hPa, eli korkeapaineen puolella. Kuunkierto oli saapumassa uudenkuun vaiheeseen ja teräsjäätä oli yhä puolisen metriä.
Suunnistin Karttapaikka-sovelluksen avulla merkille, jonka olin tallentanut viime reissun parhaan avannon kohtaan. Paikanpäältä löytyi myös jälki ko. avannosta, jonka viereen kairasin aamun ensimmäisen ja 20 m säteelle muutaman muunkin avannon.
Pientä kalaa löytyikin heti ja kysymys kuului, onko tälläkin kertaa isoja joukossa? Vastaus oli negatiivinen. Papukaija TT:llä tuli yksi 100 g ahven, kaikki muu oli ”silppua” ja otti lähinnä morriin. Lähdin rei’ittämään matalikon reunoja.
Noin tunnin ajan 3 – 6 m vettä tyhjää pilkkineeni usko loppui siihen, että näiltä penkoilta kalaa löytyisi. Koska matalakin oli pettymys, vaihdoin aluetta kokonaan. Kävelin melko leveälle salmimaiselle alueelle, jossa 13 m vesi madaltuu n. 4 m syvyyteen laskien jälleen ”salmen” toisella puolella 13 metriin. Matalimman kohdan rannasta tuli myös melko pitkälle asti kaislikkoa. Sain holomuikkusairalla 6 metristä yhden pienen ahvenen, mitään muuta tapahtumaa ei tässä ollut.
Kävelin takaisin alkumatalikolle todetakseni sen olevan yhä hiljainen. Lumettomalla jäällä oli nopea liikkua, joten kävin vielä toisaalla erään suuren kaislikon reunoilla 1 – 6 m vesissä. Se reissu jätti täysin kalatta. Alkumatalikko oli matkalla autolle, joten pysähdyin vielä siihen.
Menin aivan karikkoon kiinni ja paremman puutteessa aloin näköpilkkimään. Siitä muodostuikin päivän piristys. Kirkkaassa vedessä hiekkapohjalla näki kuin akvaariosta, kuinka pienet ahvenet parveutuivat pilkin ympärille. Käytin holomuikkusairaa ja mitä kovemmin sitä uitti, sitä enemmän ahvenia ilmaantui. Pieni värisyttäminen tms. sai niiden mielenkiinnon lopahtamaan. Kalojen kokoluokka oli pientä ja sain vain pari 50 – 75 g ahventa ylipäätään koukutettua jigiin. Paras anti tästä oli huomata, että rajuakin uittoa kannattaa kokeilla.
Pettymyksiä pettymysten perään, niin se on todettava saaliskalojen kokoluokan puolesta. Olosuhteet olivat monin tavoin yhtäläiset edelliseen reissuun, jolloin edes muutamia parempia ahvenia löytyi. Ilmanpaine oli tänään hieman korkeampi ja päivä kirkkaampi, muita eroja ei oikeastaan ollut. Liekö kirkas päivä saanut isot araksi, vai söivätkö ne jo ennen kuin itse pääsin jäälle? Vai olivatko viime reissun paremmat kalat vain onnekkaita sattumia, eikä tältäkään alueelta ole lupa kunnon saaliita odottaa?
Vieheidenkään osalta ei voi sanoa mitään, sen verran vähän söi jokaiseen pilkkiin. Mielenkiintoista oli tosin jo em. näköpilkkihavainto saira-jigin uitosta. Yleinen käsitys tuntuu olevan, että rauhallinen uitto tai jopa paikallaan pitäminen ovat avain onneen. Nyt kuitenkin näin omin silmin, kirjaimellisesti, kuinka aktiivinen uitto aktivoi myös kaloja eniten. Pitääpä jatkossa harrastaa enemmän sitäkin, mikäli rauhallinen ei toimi.
Jälleen se on todettava, että 4 / 10 on reissun arvosana. Tällekään alueelle tuskin tulee ainakaan näillä jäillä enää palattua. Seuraavaksi suuntaan erääseen salmeen, josta huonosta ja pikaisesta ensireissusta huolimatta jäi toiveikas olo. Kyseinen paikka on muutenkin sopivaa vaihtelua viimeaikojen tyhjää antaneisiin alueisiin.
Analytical Ice Fishing 