Tällä kertaa lähdin järvelle, jossa käväisin ensimmäistä kertaa muutama viikko sitten kalajutun arvoisesti. Mukaan lähti muutama kaveri, joten saisimme hyvin kartoitettua järveä syvyyskartan puuttesta huolimatta.
Sää oli täydellinen. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaata, yön pakkanen hellitti varjossakin klo 9 aikaan ja tuuli oli olematonta. Ilmanpaine oli lähtenyt hentoiseen laskuun yöllisestä edellispäivien huipustaan, ollen nyt 1025 hPa. Yhä oltiin kuitenkin jo pitkään jatkuneen korkeapaineen puolella. Kuun kierto oli uudenkuun vaiheessa. Yöpakkanen oli kovettanut jään pinnasta n. 5 cm kerroksen, jonka alla oli jo pehmennyttä kohvaa n. 25 cm verran. Tämän alla oli onneksi yhä n. 15 cm teräsjäätä, jonka määrä kuitenkin hupeni päivän lämmetessä. Kun tuo alin teräsjääkerros häviää, en enää pilkille lähde, mutta so far so good.
Kävelimme suoraan paikkaan, josta sain ennätyshaukeni, sillä se oli myös ainoa ahventa antanut kohta. Kyseessä oli todella matalan lahden suulla oleva viiteen metriin laskeva penkka. Tuskin kymmentä minuuttia pilkimme, kun ensimmäinen hauki, mukavan kokoinen, oli kiinni. Tilanne päättyi siiman katkeamiseen. Kuten itsellänikin viimeksi, todennäköisesti sama kala iski välittömästi viereisen kaverin onkeen, mutta karkasi. Hetkeä myöhemmin hauki kävi viemässä vielä yhden sairan. Hauki 3 – kalastajat 0.
Ahvenrintamalla nousi silloin tällöin 50 – 100 g ahvenia holomuikkusairalla. Kultamorri ei sekään huono ollut ja antoi myös jonkin verran aivan sinttejä. Kunnes jälleen oli iso kiinni kaverilla, tällä kertaa morrissa. Olin väsytystilanteessa apuna ja ihmettelin, kun avannossa vilahtanut kalan vatsa ei ollutkaan hauen näköinen, ei ahvenenkaan, vaan minkä? Lopulta jäälle nousi 1 kg lahna! Mukava, naurut vapauttanut piristys, joka osoitti myös osan tästä järvestä pyörivien huhujen pitävän paikkansa. Hetki tämän jälkeen koettiin päivän lyhin ja todennäköisesti suurin tärppi, kun hauki katkaisi siimat suorilta isosta pystypilkki + ketjukoukku-yhdistelmästä. Hauki 4 – kalastajat 0.
Ahventen verkkainen tulo jatkui, sieltä täältä 3 – 5 m vedestä sai yksittäisiä ahvenia. Kunnes klo 11 aikaan oli oma vuoroni kokea suurempi tärppi, kun morriin tarttui arviolta 800 g lahna. Tarkka paino jäi kalan irrotessa arvoitukseksi. Ja vain muutaman ahvenen jälkeen oli jälleen aika paremman tärpin. Tällä kertaa löi muikkusairaan, joten lahna tuskin olisi kyseessä. Melko olemattoman väsyttelyn jälkeen nousi jäälle n. 1.5 kg hauki. Ei iso, mutta erittäin passelia ruokakalakokoa. Hauki 4 – kalastajat 1.
Kello läheni kahtatoista, syönti hiipui hiipumistaan ja päätimme kokeilla toisen lahden suuta. Siitä ei muuta kerrottavaa jäänyt, kuin jälleen yksi iso lahna kaverille.
Siirryin vielä aloitusavantojen kautta erään luodon kupeeseen ”pikapistolle” ja evästauolle. Aloitusavannot antoivat yhden 75 g kalan, mutta luodolla taas tapahtui: Uittelin pariakin eri väristä sairaa tuloksetta ja vaihdoin morriin. Välittömästi junttasi isompi kala kiinni. Sekunneissa edellinen minuutti vilisi silmissäni ja näin epäuskoisena takauman, miten olin jättänyt puolan mutterin kireälle ja kalan iskiessä heittänyt vavan jäälle. Niin nopeasti kuin suinkin kykenin, otin vavan uudelleen käteeni, mutta kala oli nopeampi ja syöksyi siiman poikki ennen kuin ehdin vapauttamaan puolan. Haukitärpit päättyivät siis karuin lukemin haukien 5-1 haukien voitoiksi. Olettaen kaikkien isojen tärppien olleen haukia.
Päivä oli omalta osaltani tämän järven osalta siinä. Kävin tunnin kokeilemassa kotijärvellä, mutta eipä ole iltapäivät koskaan, saati tänä surkeana kotijärven talvena varsinkaan tarjonneet mitään, eikä tarjonnut tämäkään.
Pari selkeää havaintoa oli havaittavissa. Ensinnäkin aamusyönti, sillä kalat olivat aktiivisimmillaan heti jäälle saavuttuamme ja syönti hiipui melko tasaisesti loppuakseen lähes täysin klo 12 aikaan. Kenties saalis olisi ollut isompi, jos olisimme vielä aikaisemmin päässeet jäälle. Toinen selkeä havainto liittyi jigien väriin. Hologrammimuikku, joka on nyt keväällä lunastanut odotuksiaan, oli ainoa, joka kelpasi kaloille. Yhteenkään muuhun jigiin ei tullut tärppiäkään, vaikka testissä kävi pikaisesti haukien toivossa jopa 14 cm sairoja.
Molemmat käyvät myös kalastajan järkeen. Kirkas aamu ja
pitkään jatkuneet kirkkaat kelit saavat lumettoman jään alle melkoisesti valoa,
mikä on tupannut korostamaan aamu- ja iltasyöntejä. Se on sitten erillisen spekulaation
paikka, miksi näin. Valon sekä nyt havaittavissa olleen kalojen arkuuden
lisäännyttyä myös luomuväristen jigien toimivuus ärsykevärejä vastaan tuntuu
loogiselta. Tätä olen havainnut myös Leppävedellä, jossa esim. oranssit jigit
toimivat keskitalvella hyvin, mutta lumien sulettua eivät enää ollenkaan.
Reissulle arvosanaksi 6 / 10. Ahvenet eivät olleet aivan sinttejä, mutta eipä tuo koko kyllä tyydytäkään. Parempi arvosana olisi vaatinut saatujen kalojen suurempaa keskikokoa tai sitten selvästi suuremman määrän nykyistä. Isojen ahventen puuttuminen voi toki olla järvikohtainenkin ongelma, joka ei tällä järvellä tule kenties koskaan muuttumaan. Positiivista oli selkeät havainnot syönnin ja vuorokauden ajan välillä sekä jigen värien toimivuudesta. Viehemenetykset jäivät niin kavereiden, kun itsenikin puolesta harmittamaan, taisi olla nimittäin jo 4. menetetty kultamorri tälle talvea. Uusi, paksumpi siimakaan ei auttanut, vaan herkästi napsahti sekin. Sen sijaan negiatiivisia vaikutuksia sillä on ollut paljonkin, joten vaihto takaisin ohuempaan on edessä. Haukien kanssa morrisiimat vain ovat vaarassa ja se on hyväksyttävä haukipitoisilla vesillä morritellessa.
Analytical Ice Fishing 