Tänään jatkoimme kavereiden kanssa siitä, mihin edellisenä päivänä jäätiin. Sillä erotuksella, että olimme jäällä jo aamu kuuden jälkeen. Joten aamusyönti, mikäli täällä sellainen olisi, ei livahtaisi ohi.
Keli ei silmämääräisesti ollut muuttunut mihinkään. Taivas oli pilvetön ja aurinko nousi hiljalleen lämmittäen päivällä kuuden lämpöasteen verran. Tuuli kävi eilisen tapaan 2 m /s kaakosta ja kuun kierto oli päivän pidemmällä, yhä kuitenkin uudenkuun vaiheessa. Ilmanpaine sen sijaan oli edeltävänä iltana kääntynyt laskuun ja pitkä korkeapaineen jakso sai päätöksensä pilkkiaamuna klo 8.
Tunnelma oli odottava. Edellisen päivän reiät oli avattu, nyt vain odoteltiin syönnin alkamista. Ensimmäinen tunti oli hiljainen. Varhaisimmat auringonsäteet eivät juuri osuneet jäänpintaan auringonnousua varjostavan rinteen vuoksi ja lohduttelin itseäni, että syönti viivästyi tästä syystä. Pikkuhiljaa alkoi jään pintaankin paistaa ja jotain elämääkin tuntui siimankin päässä. Mutta vain vähän, vain harvoin ja vain varovasti.
Kello oli ehtinyt jo kymmeneen ja kasassa oli muutama pieni ahven sekä koettu parempi, todennäköisesti hauen tärppi. Se pisti miettimään. Kaikki näytti kelin puolesta olevan kuin eilen, jolloin ahventa tuli sekä määrällisesti, että koon puolesta paremmin ja hauet sekä isot lahnat piristivät jatkuvasti päivää. Ei auttanut, kuin vaihtaa järveä.
Menin matkan varrella olleelle kotijärvelle, sillä viime kevään paras syöntiaika siellä oli vielä käsillä. Kauaa en aikonut olla, kunhan erään paikan nopeasti kokeilin. Pari eri väristä sairaa kerkesin uitella, kun vaihto morriin johti välittömään iskuun. Viimeaikojen kokemuksien perusteella tiesin heti kyseessä olevan hauen ja jo hieman kyllästynein mielin aloitin väsyttelyt. Siima oli jo vaihtunut takaisin ohuempaan ja hauki oli edellisiin verrattuna erittäin pirteä. Tein jälleen tasurivavasta aputyökalun, kuten ennätyshaukeni kanssa ja loppujen lopuksi kaikki temppuilu ja väsyttely veivät sen verran aikaa, etten enää ahventa jäänyt yrittämäänkään.
Vasta kotiin saavuttuani tarkistin päivän olosuhteet ja mieleni kirkastui, kun ymmärsin ilmanpaineen muuttuneen: Pysyteltyään pitkään korkeapaineen puolella se kääntyi pilkkipäivien välisenä yönä laskuun ja laski kerrasta matalapaineen puolelle. Vaikka huono saalis pettymys olikin, on toisaalta kiva saada yhdistää se näin selkeään olosuhdemuuttujaan, sillä ero kalojen aktiivisuudessa kahden peräkkäisen päivän välillä oli huomattava.
En tiedä, voisiko myös neljän ihmisen aktiivinen pilkkitoiminta häiritä tiettyä aluetta sen verran, että se seuraavana päivänä olisi hiljaisempi. Mikäli näin olisi, se selittäisi osan yhden yön aikana tapahtuneesta hiljentymisestä.
Vieheiden osalta ei jäänyt mainittavaa, sillä mikään ei oikein toiminut. Tosin hieman omituiselta tuntuu, kuinka nyt jo kahtena päivänä peräkkäin hauki on iskenyt nimenomaan morriin, vaikka samalla avannolla on ensin uitettu jigejä. Eivätkä nämä kaksi ole todellakaan ainoat viimeaikoina 5 mm kultamorriin tykästyneet haukiyksilöt.
Reissulle arvosanaksi 4 / 10. Tämän päiväinen järvi on nyt pilkitty muutamana päivänä, usean pilkkijän toimesta ja yötä lukuun ottamatta kaikkina vuorokaudenaikoina. 1 – 3 kg haukea sekä harvakseltaan isoja lahnoja tuntuu olevan, mutta omaa tavoitekalaa, 100 – 500 g ahventa, on noussut harmillisen vähän. Sen sijaan pienempää ahventa kylläkin, mikä enteilee, ettei järvestä ole ehkä odotettavissakaan isoja määriä filekalaa. Täten ei tämä järvi ”pääse jatkoon”, vaan jatkan paremman etsimistä. Järvi tosin jäätynee nopeasti, joten ehkäpä ensijäillä vielä tännekin palaan.
Analytical Ice Fishing 