Edeltävällä viikolla satanut 20 cm lumikerros johti pilkkitaukoon, sillä lumen alta oli mahdotonta nähdä mahdolliset heikot kohdat. Lumi ei kauaa kestänyt kevätaurinkoa, joten väliviikon jälkeen pääsi vielä turvallisesti pilkille. Yöpakkaset tosin vetelivät viimeisiään, joten käsillä saattoi olla kevään viimeinen reissu.
Olosuhteet olivat jälleen hienot: Korkeapaine oli palannut lumisateet tuoneen matalapaineen jälkeen kovempana kuin koko talvena ja oli näissä yli 1030 hPa:n lukemissa pyörinyt jo useamman päivän. Taivas oli täysin pilvetön, lämpötila varjossa + 6 ja auringossa tarkeni ohuella paidalla. Kuun kierto läheni täysikuuta. Jään pinnassa oli yön jäljiltä 5 – 10 cm kova kerros, jonka alla oli 20 cm todella vetistä höttöä. Tämän alla oli kuitenkin yhä 5 – 15 cm kovaa jäätä. Lunta oli jäljellä sentin verran.
Kohteena tänään oli sama salmi kuin viimeksi Leppävedellä käydessäni. Parina aiempana kertana ahventa on löytynyt salmen matalan keskikohdan toisen puolen loivalta rinteeltä 4 – 6 m vedestä ja sen alueen rei’itin tänäänkin. Heti toiselta reiältä sain hologrammimuikkusairalla kolmen ahvenen putken. Tahti hiipui tästä, mutta sain alueelta vielä viisi hyvän kokoista ahventa edellisten jatkoksi ensimmäisten 45 min aikana.
Eikä tahti todellakaan hiipunut. Kalalaji vain yllättäen vaihtui. Seuraavan 45 min aikana sain noin 20 lahnaa. Jaksoin ne pilkkiä ja suurimman osan vapautella, sillä joukkoon mahtui kaksi hyvänkokoista ahventakin. Kellon ylittäessä 10, hiljeni lahnojen myötä koko alue täysin. Lähdin kiertelemään ja tutkimaan jäätilannetta saaden samalla pari ahventa. Pysähdyin vielä paluumatkalla aloituspaikkaan, josta 30 min morrittelun tuloksena nousi kaksi hyvää ahventa.
Jäi olo, että aamusyönti oli ollut hyvä, en vain itse ehtinyt kuin sen viime hetkille. Parhaiten ahventa tuli heti aluksi, josta syönti hiipui lähes kokonaan 45 min aikana ja kuoli lopullisesti klo 10. Aurinko kuitenkin nousi jo ennen kuutta ja olin jäällä vasta 0830. Lisäksi paikkaa eivät varjosta rinteet tms., joten auringon vaikutus syöntiin alkanee hyvin aikaisin.
Vieheistä en enää jaksanut kokeilla kuin kahta viime reissuilla selkeästi toimivinta: Holomuikkusairaa sekä kultamorria. Aamun kolmen putki tuli sairalla, sen jälkeen kaikki loput morrilla. Morrin uittoon päti sama kuin viimeksikin täällä, mitä varovaisempaa sen parempi. Tosin aamun putki sairalla sekä muutama muukin ensimmäinen kala iski reippaampaan uittoon, mikä tukee ajatusta hyvästä aamusyönnistä.
Vaikka olosuhteet hienot olivatkin, niiden osalta oli mahdollisesti pientä jossiteltavaa vrt. ”normaali kevät”, sillä jäällä oli tosiaan käynyt vielä hetki sitten 20 cm uutta lunta. Tuosta kaiken pimentäneestä yllätyksestä oli vielä n. 1 cm jäljellä rajoittamassa valon kulkua jään alle. Siitä huolimatta aamusyönti vaikutti hyvältä, joten mitä se olisikaan ollut ilman hetkellistä pimennystä ja sen jälkeistä hämärää? Vai oliko niin, ettei pimennys vaikuttanut mitään? Siihen en aivan usko, niin radikaali vaikutus jo parin sentin lumikertymällä on alkutalvina ollut kalojen käytökseen.
Reissulle on annettava arvosanaksi jopa 8 / 10. Kalojen koko oli hyvää, määrä yksinään ei aivan ko. arvosanaan oikeuttaisi, mutta on huomioitava kokonaisuus: Tarkoitus on tutkia olosuhteiden, vieheiden ja kalojen syönnin välisiä yhteyksiä. Koska kaikki viittaisi hyvään aamusyöntiin, olosuhteet olivat siis kunnossa. Itse vain en päässyt aikaisemmin jäälle ja täten heikompi arvosana olisi olosuhteiden aliarvioimista.
Analytical Ice Fishing 