Lähdin vielä pilkille, sillä edellisenä päivänä jää ei pehmentynyt puoleen päivään mennessä ja lämpötilakin käväisi yöllä pakkasella. Suoritin matkan niin nopeasti kuin pystyin ja säntäsin suoraan autolta eilisen parhaalle reiälle ehtiäkseni hetkeksi aamusyönnille, joka eilisen perusteella loppuisi n. klo 0830.
Keli ei silmämääräisesti ollut yön aikana muuttunut. Kirkkaalta taivaalta paistava aurinko lämmitti aamun pikkupakkasista päivälämpötilan lähelle 15 astetta. Hento tuulenvire haki suuntaansa aamulla, puhalsi aamupäivän hiljalleen idästä ja vakiintui päivällä 2 – 3 m / s luodetuuleksi kuten eilenkin. Muuttujia ei tarjonnut ilmanpainekaan, vaan vankka korkeapaine jatkui 1033 hPa:n voimin. Kuun kierto oli vuorokauden lähempänä täyttä kuuta. Jäätilanteessakaan ei havaittavia muutoksia ollut.
Aivan eilisen veroista syöntiä en alkuun kohdannut, mutta 30 min aikana nousi 5 kpl hyviä filekoon ahvenia. Ja kuten eilenkin, aamusyönnin jälkeen tuli täysi hiljaisuus, tänään hieman eilistäkin aikaisemmin. Tunnin ajan kokeilin kaikkea mahdollista, mutta mikään ei auttanut.
Otin tietoisen riskin, sillä kauheasti ei vaikuttanut olevan menetettävää. Ajelin toiselle puolelle järveä, jossa riski kostautui heti: Jää ei ollut enää turvallinen pilkkiä. Pinnassa oli yön jäljiltä 5 – 10 cm kovaa, mutta sen alla vain todella vetistä mössöä, vaikka etäisyyttä aamun paikkaan oli vain kilometrin verran.
Ajelu takaisin aloituspaikkaan ei tuntunut mielekkäältä, vaan lähdin jo kotia kohti. Mutta en kotiin, vaan kotijärvelle. Sieltähän kausi alkoi ja päätin matkalla kesäiset sääennusteet huomioiden, että sinne myös kauteni tänään päättyy.
Rannasta sai kahlata pohjia myöten, mutta keskeltä järveä löytyi jäätä vielä erittäin hyvin: 10 cm kovaa, välissä 20 cm mössöä ja alla yhä jopa 20 cm kovaa. Kalantulo oli tuttua kotijärveä tältä talvea: ei yhtikäs mitään. Niin monta katastrofireissua tänne on nyt tehty, että vaikka jäätilanne positiivisesti yllättikin, mielenkiinto pitkittää pilkkikautta täällä on tasan nolla. Ehkä viime kevään muutama isompi ahven hämäsi ja siihen lisättynä alkutalven kaksi hyvää reissua saivat odottamaan liikoja tältä järveltä. Toisaalta ei tänne käytetty aika hukkaankaan mennyt, tiedänpähän ensi talvena, että ensijäitä lukuun ottamatta en tänne aikaani käytä.
Riski paikanvaihdon suhteen ei siis varsinaisesti kannattanut. Toisaalta en usko, että aloituspaikastakaan olisi paria ahventa enempää noussut, joten vältinpähän pitkästymisen ja sain hyvää kokemusta loppukauden jäätilanteista.
Olosuhteiden osalta pohdinnat ovat lähes identtiset edellisen reissun kanssa, joten en niitä tähän toista. Lienee melko sattumaa, että tänään syönti tuntui loppuvan hieman aikaisemmin. Ainakaan jään valonläpäisevyyden en usko yhdessä yössä suuresti muuttuneen. Toki päivä pitenee jatkuvasti samoin kuin kalojen valossa eletty aika pimeän talven jälkeen, jotka kumpikin hiljalleen aikaistavat aamusyöntiä ja vastaavasti myöhästävät iltasyöntiä.
Vieheiden osalta kaikki tuli kultamorrilla. Eilen kolme ensimmäistä nousi sairalla, joka luultavasti olisi tänäänkin aikaisemmin toiminut. Valitettavasti en vain aikaisemmin tänäänkään jäälle päässyt. Vaikka aamusyönti menikin ohi, opin ainakin, että sellainen on ja tiedän nyt melko tarkalleen, milloin se päättyy. Tiedän myös, että ko. salmipaikassa on hyvänkokoista ahventa myös keväällä. Löysin myös toimivan jigin sekä monta toimimatonta jigiä. Lisäksi reikien paikat ovat tarkasti muistissa. Joten, vuoden päästä ainoa tehtäväni on hoitaa itseni jäälle 2 – 3 h aikaisemmin.
Luulen myös, että salmipaikka voisi tarjota vielä parempaa alkutalvesta vrt. kevättalveen, jolloin ahvenen olettaisi siirtyvän hiljalleen kutupaikoille, joihin salmet eivät liene parhaita paikkoja. Ensi talvena aionkin suunnata monta reissua kyseiseen paikkaan pitkin talvea.
Kuten edellisenkin raportin kohdalla, annan arvosanaksi ”liikaa”, tällä kertaa 7 / 10. Nimenomaan siksi, että tarkoitus on huomioida myös olosuhteet, jotka tänäänkin olivat ilmeisen hyvät. Absoluuttinen tulos kalan määrässä jätti toivomisen varaa, mutta nämä kaksi viimeistä reissua antoivat merkkejä siitä, että aamusyönti oli ollut hyvää. Tämän vuoksi arvosanan antaminen pelkän kalansaaliin perusteella aliarvioisi vallitsevia olosuhteita. Vuodethan eivät identtisiä ole keskenään, mutta todennäköisesti jossain vaiheessa ensi kevättäkin koittaa pitkät korkeapaineet ja pääsen näkemään, olinko oikeassa tämän asian suhteen.
Kiitän tässä vaiheessa lukijoita reissuraporttien osalta, ne ovat nyt tältä erää ohitse. Hommat eivät kuitenkaan lopu tähän, päinvastoin, sillä seuraavaksi alkaa kerätyn ”datan” analysointi. Ja mikäli kuluva vuosi etenee jotakuinkin normaaliin tahtiin, ei seuraavan reissuraportin julkaisuunkaan ole ”kuin” 7 kuukautta.
Analytical Ice Fishing 