Mielivaltaisessa käsittelyjärjestyksessä on ilmanpaineen jälkeen seuraavana kuunkierto. Jonkin verran siitä kalamiehet puhuvat ja merillähän sillä on selkeä vaikutus jo vuorovesien yms kannalta. Mutta voisiko sillä olla jotain yhteyttä kalan käytökseen myös järvillä?
En suinkaan vain tähyillyt taivaalle, vaan käytin kuunkierron seuraamieen kuukalenteria. Merkkasin pilkkipäivän sille kuunkierron vaiheelle, johon / josta oli lyhin aika. Alla olevassa kuvaajassa näkyvät kaikki talven reissut, niiden arvosanat sekä kuunkierron vaiheet:
Kuvaaja sytyttää pienen mielenkiinnon kipinän. Uudenkuun reissujen 4., 10. sekä 22. jälkeen kasvussa kun olivat kuun lisäksi myös arvosanat. Tarkastellaanpa asiaa keskiarvojen kautta:
Keskiarvot eivät ainakaan kumoa taulukosta nähtyä suuntausta. Korkein keskiarvo saatiin nimenomaan kasvavan puolikuun vaiheessa. Samaan keskiarvoon päästiin myös laskevan puolikuun aikana, mutta kyseiseen kuunkierron vaiheeseen osui vain ja ainoastaan yksi reissu, joten en sitä sen enempää tässä huomioisi, vaan odotellaan rauhassa lisää dataa tulevilta talvilta.
*Täysikuun reissuista vielä sellainen huomio, että kevään kaksi viimeistä ja samalla hyvää reissua osuivat täysikuulle. Ilman näitä kahta reissua täysikuun keskiarvo olisi jäänyt arvosanaan 4.5. Tässä on voi siis muhia pieni vääristymä täysikuun eduksi, mikäli kevään muut olosuhteet saivat aikaan nuo hyvät arvosanat.
Kuten edellisessä ilmanpaineanalyysissä, niin tehdään tässäkin vielä erikseen analyysit pelkästään eniten pilkkimäni Leppävesi huomioiden. Tällä tavoin saadaan poistettua uusien järvien seikkailut, joissa kehnot arvosanat johtuivat todennäköisesti muista, kuin olosuhdetekijöistä.
Nyt kaavio ei enää näytäkään ihan niin selkeitä suuntaviivoja sen suhteen, että kasvava puolikuu tietäisi parempia arvosanoja. Toisaalta kaikki parhaat arvosanat (7 ja 8) tulivat joko kasvavan tai täyden kuun aikaan ja neljästä uudenkuun reissusta kolme päättyi arvosanaan 4. Lisäksi kaikista neljästä 4:n arvosanoista kolme osui nimenomaan uudelle kuulle. Nämä puoltaisi yhä sitä, että aika uudesta kuusta täysikuun olisi parempi vrt. aika täydestä kuusta uuteen kuuhun. Katsotaan vielä keskiarvot näistä Leppäveden reissuista:
Kasvava ja täysikuu erottuvat keskiarvoissakin edukseen. Täysikuun keskiarvossa piilee sama vääristymän mahdollisuus kuin jo edellä mainittiin ja laskevan puolikuun reissut pitää jättää huomioimatta, sillä niitä tuli vain yksi.
Ja kuten ilmanpaineenkin kohdalla, huomioidaan vielä ainoastaan ne reissut, jotka kävin kahdella jälkikäteen hyväksi todetuilla paikoilla. Leppävedelläkin tuli nimittäin paljon vaelleltua ja saatoin monesti olla väärässä paikassa väärään aikaan.
Näiden kahdeksan, vain hyvillä paikoilla pilkittyjen reissujen tuloksista piirretty kuvaaja ei sinällään tuo enää uutta infoa, vaan kertoo samaa aiempien kuvaajien ja taulukoiden kanssa. Katsotaan näistäkin reissuista vielä keskiarvotaulukon tulokset:
Tämän pienen, mutta paikkavalintojen puolesta laadukkaimman otannan keskiarvoista on nähtävissä jo edellä ounasteltu suuntaus: Uusikuu on heikoin, kasvava puolikuu parempi ja kehitys huipentuu parhaimpaan eli täysikuuhun. Kysymyksiä aiheuttaa tämän analyysin murheenkryyni laskeva puolikuu, josta ei näillä hyvillä alueilla ole edes sitä yhden reissun kokemusta.
Joten, yhteenvetona kuunkierron vaiheella ja kalantulolla näyttäisi tämän piskuisen yhden talven otannan perusteella olevan yhteys: Uudenkuun aikaan syönti on suhteellisen heikkoa, mutta kasvaa siitä huipentuen täysikuun tienoille. Mutta. Kaiken tämän pienen innostuksen ylle lankeaa synkkä varjo laskevan puolikuun datan jäädessä yhteen reissuun. Täten ei ole käsitystä siitä, kuinka syönti kehittyy täysikuun ja uudenkuun välisenä aikana. Joka tapauksessa uudeksi kuuksi se hiipuu.
Tätä onkin sitten mielenkiintoista lähteä vahvistamaan ensi talvena ja pidän huolen, että reissuja osuu myös laskevan puolenkuun ajalle. Pitänen Kuuta silmällä myös kesän, vaikka muu datankeruu jääkin priorisoinnissa kesästä nauttimisen taakse.
Analytical Ice Fishing 