On koittanut aika viimeisen analyysin. Olosuhteiden lisäksi seurasin vieheitä, mitkä toimivat ja mitkä ei. Talven ”teemaksi” otin jigipilkinnän, jota analyysi siten pitkälti koskee. Vieheinä käytin 5 cm ja 8 cm Mikadon Sairaa sekä 5.5 cm Mikadon Fishunter TT:tä. Lisäksi uittelin 5 mm kultamorria.
Alla olevassa taulukossa talven reissut ovat jaoteltuina pilvettömiin ja pilvisiin reissuihin kuukausittain. Merkkasin kunkin reissun kohdalle toimivimmat jigit sekä värit. Taulukosta jäivät pois reissut, jolloin millään ei tullut mitään sekä reissut, joilla yksikään jigi ei antanut kalaa ts. mikään jigi ei ollut toistaan parempi.
*= kaikkiin jigeihin tärppejä, musta niukasti paras.
Ensimmäisenä taulukosta nousee esille ärsykevärit vs. luomuvärit suhteessa vuodenaikaan. Tammikuussa ärsykevärit vihreä / papukaija sekä oranssi toimivat kolmella reissulla neljästä. Sen sijaan maalis- ja huhtikuussa niillä reissulla, joilla jigi edes jotenkin toimi, olivat luomuvärit seitsemän kahdeksasta kertaa parempia. Myöskään joulukuussa ärsykevärit eivät loistaneet, joten näyttäisi siltä, että alku- ja lopputalvesta luomuvärit ovat avain onneen. Keskitalvellakin ne toimivat, vaikka ärsykevärit nostivatkin päätään.
Luomuvärien, valkoisen ja muikun, välilläkin oli selkeä hajonta vuodenaikaan nähden: Joulu-, tammi- ja helmikuun ajan valkoinen oli luomuvärien ykkönen sekä muutenkin muodostui ns. ”luottovieheeksi”. Sen sijaan maalis- ja huhtikuussa peli kääntyi täysin muikkuvärin puolelle.
Keksisin tähän melko loogisen selityksen nimeltä lumen määrä. Edellisessä analyysissähän lumen määrä oli yksi muuttuja, joten lainaan sieltä kuvaajaa tähän:
Lumen määrän harmaa käyrä on nyt ainoa, joka tässä analyysissä kiinnostaa. Kuten nähdään, lumi katosi maaliskuussa, eli juurikin samaan aikaan, kun ärsykevärit lakkasivat toimimasta! Liekö sattumaa vai ei, mutta mielestäni melko loogista, että lumen alla pimeässä räikeät ärsykevärit toimivat paremmin ja taas valoisissa olosuhteissa luomuvärit ovat avain onneen.
Samalla periaatteella voisi selittää myös sen, miksi luomuväreistä valkoinen toimi alkutalvena ja muikku lopputalvena. Valkoinen on näistä kahdesta enemmän ”ärsyyn” päin muikun ollessa niin luomu kuin vain voi. Alkutalvena valon määrä on vähäinen vaikka jää olisikin lumeton, kun taas keväällä aurinko valaisee jo voimakkaasti.
Mikäli asia tosiaan olisi valon määrään yhteydessä, voisi pilvisellä kelillä olettaa ärsykevärien tuottaneen parempaa tulosta suhteessa pilvettömiin keleihin. Asian selkeämmän havainnollistamisen vuoksi laskin erikseen alla olevaan taulukkoon, monellako pilvisellä ja pilvettömällä reissulla toimivat ärsykevärit ja monellako luomut:
Tulos on poikkeuksellisen yksiselitteinen. Ensinnäkin luomuvärit olivat avain onneen yli puolet useammin kuin ärsykevärit ja toisekseen pilvisyydellä ei ollut vaikutusta tähän. Toki on huomioitava jo edellä todettu ärsykevärien toimivuus nimenomaan keskitalven pimeissä olosuhteissa, jolloin myös pilvisyyden ja sitä kautta auringon valon määrän merkitys lienee olematon.
Vertaillaan viimeiseksi kahta käyttämääni jigimallia, sairaa ja fishunter TT:tä, joista alkuun kaksi huomiota: Hankin TT:t vasta tammikuulle, joten joulukuuta ei vertailla. Lisäksi käytössäni oli TT:stä ainoastaan värit valkoinen, oranssi sekä ”papukaija”. Ensimmäisestä taulukosta näkee selvästi, että TT toimi lähes yhtä usein Sairan kanssa tammikuussa, mutta keväällä Saira oli ykkönen yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. TT:n uinti on jigiksi hyvin vilkas vrt. sairaan, joka puolestaan ui hyvin passiivisesti. Voisikin hyvin olla, että ärsykevärien tapaan myös ”ärsykeuinti” toimii keskitalven pimeyksissä.
Alla olevassa taulukossa ovat reissut vielä kerran pilvisyyden mukaan ja tarkastelussa nimenomaan saira vs. TT tammikuusta pilkkikauden loppuun. Merkkasin monellako reissulla Saira toimi, monellako TT ja monellako molemmat:
Luomu- ja ärsykevärivertaillussa esittämäni teoria pilvisyyden vaikutuksesta näyttäisi pätevän jossain määrin jigimallin valintaan. Pilvettömällä kelillä pieniuintinen saira oli selkeästi paras valinta, mutta pilvisellä ja pimeämmällä kelillä vilkasuintisempi Fishunter TT nosti päätään.
Lisäksi nostan vielä esille, että ainoastaan yhdellä reissulla Fishunter TT oli selkeästi sairaa parempi. Muina hyvinä TT-reissuina toimi myös saira. Täten on helppo sanoa sairan olevan näistä kahdesta parempi pilkkikäyttöön nykyisen datan valossa.
Vaikka morri ei ollutkaan teemaviehe, niin mainittakoon jotain siitäkin. Nimittäin kuudella reissulla morri oli ainoa, joka toimi. Kevään reissuilla kalat jakautuivat keskimäärin 50 / 50 morrille ja jigille samoin kuin parina reissuna pitkin talvea. Ei ollut selkeää suuntaa, kummalla tuli isoimmat kalat, vaan suhde vaihteli reissuittain. Kokonaiskuvaa ajatellen sanoisin, että mitä pidemmälle talvi eteni, sitä paremmaksi pilkiksi morri tuli suhteessa jigiin.
Samat sanat kuin muissakin analyyseissä, datan vähyys on läsnä merkittävänä virhelähteenä touhuissani, joten kiveen ei näitä tuloksia vielä hakata. Taulukkoon kirjattuja värejä tuli pyöritettyä hyvin ahkerasti, joten sen suhteen tulos on melko reilu. Muita värejä käytin vähemmän, tosin siksi, ettei niistä tuntunut olevan taulukon väreille haastajia.
Yhteenvetona voin jälleen todeta, että jotain tuloksentynkää löytyi: Luomuvärit toimivat ahvenen jigipilkinnässä ärsykevärejä paremmin varsinkin alku- ja lopputalvesta. Keskitalvella myös ärsykevärit toimivat, joskin vain luomuvärien rinnalla, ei niitä syrjäyttäen. Pilvisyydellä ei näyttäisi olevan asian kanssa tekemistä, mutta lumen ja sitä kautta jään alle pääsevän valon määrä voisi olla yksi selittävältä tekijä. Värin lisäksi jigin uinnilla on tietty ”ärsykekerroin” ja värin tapaan vilkasuintinen Fishunter TT on hyvä vaihtoehto keskitalven pimeyteen, mutta varovaisemman uintiliikkeen omaava Saira on yleisesti parempi vaihtoehto, eteenkin kevätjäille.
Analytical Ice Fishing 