Mennyt pilkkitalvi oli itselleni toinen ”aktiivinen” pilkkitalvi ja ensimmäinen Analytical Ice Fishing -talvi. Seuraavassa yhteenveto talvesta ja havainnoista sekä lopuksi katsaus tulevaan.
Pilkkitalvi alkoi kotijärvellä 7.12. hyvin. Syöntipiikistä nousi filekalaa sen verran mitä jaksoin perata ja seuraavalla reissulla nostelin pilkkihaukiennätykseni. Vuoden vaihtuessa kotijärvi kuitenkin hiljeni eikä elonmerkkejä sen koommin näkynyt niillä jäillä enää koskaan.

Onnekseni suuntasin tammikuussa järvelle, josta taisi tulla kerrasta ykköspilkkipaikkani. Leppävesi vakuutti heti, kun jäälle nousi ensireissulla filekalaa 8 / 10 arvosanan arvoisesti. Mitään kestoilotulitusta ei kuitenkaan ollut luvassa, vaan varsinkin uusia paikkoja etsiessä sai Leppävedelläkin nöyrtyä useasti.

Leppäveden lisäksi kokeilin kahta uutta järveä, josta toinen tarjoili elämyksiä kotijärven tapaan jättäen raportoitavaksi lähinnä päivän sään. Toinen sen sijaan tarjosi uuden ennätyshauen ikimuistoisen väsytystarinan jälkeen, muita mukavia yllätyksiä, mutta ei juurikaan sitä kohdekalaa, fileahventa.

Jouduin pitämään parin viikon pilkkitauon tammikuun puolivälistä kuun loppuun. Lisäksi runsaat lumisateet tekivät jääolosuhteet vaarallisiksi, jonka itsekin sain havainnoida kauden 9. reissulla mm. jään läpi hujahtaneen jalan merkeissä. Mieleen hiipi kauhukuvia koko pilkkikauden kohtalosta, sillä kovatkaan pakkasjaksot eivät purreet jäähän silloisen lumimäärän läpi.

Ihme oli koittava talven edetessä maaliskuulle, kun lauha jakso sulatti lumen sen ja jään välissä olleeseen veteen. Kaikki tämä jäätyi kovaksi teräsjääksi, jota nyt kerrasta olikin sitten 50 cm! Toisaalta samalla tuntuivat kalat vaihtavan paikaa ja alkukauden hyvältä alueelta ei enää möllyköitä juuri löytynyt.

Uusien paikkojen koluaminen kiihtyi ja kalantulo väheni. Vasta lopputalvesta alkoi paranemaan ja sainkin päättää pilkkikauteni mukaviin filekaloihin täydellisessä kevätkelissä.


Seurattavien muuttujien osalta päällimmäisenä jäivät mieleen kuunkierto sekä vieheiden värit. Kuunkierto oli mysteeri, voisiko sillä olla jotain vaikutusta? Oli kuin olikin, samoin vieheiden värit suhteessa kalantuloon käyttäytyivät loogisesti: Valoisiin olosuhteisiin luomuväriä, tummemmissa kelpaavat myös ärsykevärit. Pilvetön taivas osoittautui pilvetöntä paremmaksi ja tuulensuunnista pohjoiset suuntaukset voittivat yllättäen eteläiset selkeästi. Ilmanpaineesta ei ottanut kuluneen talven datalla selvää. Alku- ja lopputalvi olivat yleisesti keskitalvea parempia, osasyynä todennäköisesti lumen määrä. Jään paksuudella ei sen sijaan vaikuttanut olevan merkitystä.


On tärkeä kuitenkin tiedostaa, että datamääräni ovat toistaiseksi täysin riittämättömät sen kummempiin johtopäätöksiin, sillä esim. sattumien osuus on toistaiseksi suuri. Työ, tai oikeammin harrastus, on vasta alkanut.

Jos kuitenkin nykyisen ymmärrykseni myötä olisi sanottava paras pilkkiajankohta ja –olosuhteet, olisivat ne seuraavat: Ajankohtana viimeisimmät kevätjäät kuunkierron saavuttaessa juuri täyden kuun. Tuuli kävisi hiljalleen luoteesta ja korkeapaine pitäisi taivaan kirkkaana päästäen auringon valaisemaan läpi lumettoman jään. Talven teemavieheistä kiepsauttaisin viehelukkoon hologrammimuikkusairan (355) 5 cm koossa, 2 gramman jigipäällä ja 4. koon koukulla. Alla muutama optimikelin esimerkki kuluneelta talvelta:
Tulevan talven teema on toistaiseksi auki. Idea syttyy, jos on syttyäkseen. Joka tapauksessa pilkillä tulen käymään ja mitä luultavammin pitkälti Leppävedellä. Kuinka paljon helpompi onkaan nyt lähteä tätä n. 30 km pitkää Jyväskylän, Laukaan ja Toivakan mailla sijaitsevaa järveä koluamaan, kun alla on edes vähän pohjatietoa. Kaikuluotaimen hankinta olisi ehkä eniten kiinnostava, toisaalta melko kustannuksekas vaihtoehto. Myös värikoukkupilkkeihin kiinnostaisi tutustua. Tuskin pöllömpi suunnitelma olisi vain nykyisillä vehkelläkin opetella Leppävesi kunnolla.
Näiden sanojen myötä Analytical Ice Fishing siirtyy kesälaitumille tai oikeammin kesälaineille. Kiitos, kun olette lukeneet. Palataan loppusyksystä asiaan, hyvää kesää!





