Joulutoiveeseeni vastattiin ilman pakastuessa pariksi vuorokaudeksi reilusti alle 10 asteen. Osa Leppäveden lahdista meni jo hyvään jäähän ja suuntasinkin eräälle niistä. Paikka oli itselleni uusi, joten siinä ensimmäinen uutukainen tähän reissuun.
Ilmanpaine oli rajussa laskussa ja sen aisti: Toisin kuin ennustettiin, satoi, ja 6 m / s etelätuuli puhalsi räntää kasvoille lumitykin lailla astuessani metsän suojista jäälle. Ilman lämpötila oli nollassa ja kuun kierto uudenkuun vaiheessa. Jää oli paikoin lumeton, pääosin seitinohuen lumen peitossa ja paikoin löytyi 5 cm lumikertymälaikkuja. Jään paksuus vaihteli 15 cm molemmin puolin.
Toisaalta keli oli oiva uuden pilkkivaatetuksen testaamiseen, joka läpäisikin tämän tuulenpitävyyskokeen mainiosti. Tämä toinen uutukainen ei kuitenkaan ollut se, jota eniten odotin, vaan sen aika koitti seuraavaksi.
Lahti oli pyöreähkön muotoinen, johon johti hieman kapeampi kohta. Aloitin tuosta kapeammasta kohdasta lahden suulta, sillä siellä näkyi Leppäveden yksi kovimmista pilkkiukoista, joka oli yksi kuudesta jäällä jo olleesta pilkkijästä. Pyöräytin kaksi reikää jäähän, toisen pilkille, mutta sen toisen… Anturille!
Anturi avantoon, napista käyntiin, näkymän valinta ja se oli siinä. Näin vaivattomasti alkoi kaikuluotaimen käyttö ja herkkyyden säädön jälkeen sainkin ihailla jo selkeää kuvaa jigistä ja ensimmäisistä sitä tutkimaan nousseista kaloista. Sen koommin ei tarvinnut tehdä yhtäkään säätötoimenpidettä koko reissun aikana.
Alkuavanto osui n. 6.5 m veteen, lahden ”kurouman” matalaan poikkiharjuun, jonka molemmin puolin syvyys laski loivasti 13 metriin asti. Aloitusjigin, lumisadespecialin, eli valkoisen 5 cm sairan lisäksi kaloja nousi laiskasti tutkimaan ahvensairaa sekä kultamorria, mutta yksikään ei tärpännyt.
Kun kalaa kuitenkin oli alla, kokeilin tällä reiällä vielä reissun neljännenkin uutuuden, Orka Small Fish -jigin. Väriksi otin hileettömän papukaijan, sillä se oli toiminut ”tuhnukelillä” ennenkin näillä vesillä. Ja toimi nyttenkin! Kalojen aktiivisuus muuttui selkeästi ja sain reissun avauskalat nopeaan. Kolmannen, yllättäen sen isoimman, karkuutin, mutta Small Fish näytti heti miellyttävän muutakin kuin vain kalamiehen silmää.
Tein pari reikää lähialueelle tuloksetta ja palasin alkuavannolle. Muutama kala nousi jälleen katsomaan jigiä, mutta eivät enää tärppiin asti intoutuneet. En ollut virittänyt vielä 3 cm kokoja käyttöön, sillä tarkoitus oli laittaa ne 6 -koon koukkuihin, joita ei vielä ollut. Isompi Small Fish oli kuitenkin selkeästi kalojen mieleen ja ajattelin, että koon pienentäminen voisi olla avain onnen näin varovaisen syönnin päivänä ja viritin yhden 3 cm mallinkin 4 -koon koukkuun.
Ja olihan se avain. Tavallaan. Kaloja taisi nousta kuusi putkeen, mutta koko oli pienenemään päin. Murruin ryhmäpaineen alla ja lähdin peremmälle lahteen, jonne muutkin pilkkijät olivat siirtyneet.
Kairailin muutaman reiän pitkin lahtea 7 – 10 m veteen, mutta mitä pidemmälle menin, sen elottomammaksi jäänalainen maailma muuttui. Pyörittelin Small Fisheistä papukaijan lisäksi valko-punaista sekä muutamaa muuta jigiä, morrilla en edes yrittänyt noissa syvyyksissä ja tuulessa. Harhailun tuloksena nolla tärppiä ja päätin palata lopuksi alkupaikoille hieman matalampaan.
Aloitusreiällä alkoikin sitten päivän paras syönti, siiman päässä yhä Small Fish. Ensimmäinen parempi ahven hyppäsi sukkana takaisin reikään. Jos joku väittää vapautetun kalan säikyttävän muun parven, niin tässä tapauksessa seurasi päivän isoin tärppi ja samalla talven suurin, pullea ahven: Pituutta arviolta 30 cm ja painoa 400 – 450 g.
Sain vielä pari hyvän kokoista ahventa sekä pienen hauen vaihtaessani 3 cm malliin. Pieni jigi oli syvällä hauen kidassa, mutta fluorocarbontapsi, sekin uutta tälle talvelle, kesti hyvin pikkuhauen terävät hampaat. Mutta kuten niin usein, myös nyt hauki hiljensi kyseisen avannon.
Tein ympärille samaan syvyyteen vielä muutaman reiän tuloksetta. Viimeisellä reiällä tosin kaiku näytti esimerkin lukuisista hyödyistään: Olin jo nostamassa jigiä ylös ja siimaa oli alla enää metri. Samassa välivedessä näkyi ensimmäinen kalahavainto sille avannolle. Jigin nopea nosto oli herättänyt huomion ja tapahtumaketjun päätteeksi jäälle nousi päivän viimeinen ja samalla hyvän kokoinen ahven.
Päivä oli haastava, keli hirveä ja kaloja vaivasi nirsous. Viehepuolelta löytyi kuitenkin lääkettä vaivaan ja kokeilluista selkeä ykkönen oli Orkan Small Fish 3 cm papukaijavärissä, eikä tämän talven uutuus 5 cm versiokaan paljoa kalvennut. Kokeilin mm. lähes identtisen väristä Fishunter TT:tä ottiavannoilla ”syönnin” ollessa kesken, mutta se ei kerännyt ainuttakaan tärppiä. Kenties vaikea päivä vaati täysin ”kuolleen” uinnin ja Small Fish vastaa siihen tarpeeseen erinomaisesti.
Uiton osalta on toki sanottava, että homma toimi kaksivaiheisesti. Jigiä verkkaisesti katsomaan nousseen ahvenen mielenkiinnon sai herätettyä parilla nopealla houkutusvedolla. Tämän jälkeen pieni väristys ja hidas nosto hoitivat loput, joten täysin passiivisen uitonkaan päivä ei ollut. Ehkä ennemmin jigien pyrstön liike oli se, mitä ahven ei ”kestänyt”, kun elollisemmat saira, TT sekä tavallaan morrikin tekosurviaisilla jättivät tärpittä. Toisaalta on mainittava, että nosto- ja väristysvaihde saattoi kestää jopa puoli minuuttia, joten ainuttakaan kalaa en ilman kaikua olisi saanut kärsivällisyyden pettäessä.
Kellonajan suhteen ei merkittäviä havaintoja tullut, sillä paikan ja vieheen ollessa oikea kalan sai syömään niin keskipäivällä kuin vielä tunti ennen auringon laskuakin. Kyseinen lahti oli melko pohjanmuodoton, joten en syvyyden lisäksi näkisi muuta syytä, miksi kalat tuolla kohdin olivat. Reilu 6 m syvyys vain oli tänään parempi, kuin ympäröivä 7 – 10 m. Kalat lymyilivät viimeistä lukuun ottamatta aivan pohjassa ja vasta niiden noustua vieheelle sai edes huomata, että paikalla ketään oli. Viimeistä kalaa lukuun ottamatta ei 4 m matalammalta jigiä haettu, vaan pääsääntöisesti noin metri pohjan yläpuolelta oli paras pilkkisyvyys.
Jälkikäteen ajateltuna olisi voinut hakea matalampaakin vettä rantojen läheisyydestä, nythän pilkin jotakuinkin keskellä lahtea. Kuitenkaan vanhat reiät eivätkä muut pilkkijät olleet rannoilla ja kyseessä oli itselleni uusi paikka. Lisäksi rantaviivaa kyseisellä alueella oli melko paljon kierrettäväksi, joten säntäilyksi olisi mennyt. Ensi kerralla kokeilen ainakin tuon ottipaikan kohdalta myös rannat.
Reissulle arvosanaksi 6 / 10. Ahven oli nirsoa ja passiivista, mutta pientä syöntiä sai kuitenkin aikaan juuri oikealla vieheellä. Arvosanaa kirkkaampi on mieli, sillä niin uudet pilkkivaatteet, jigit, kuin kaikukin osoittautuivat kaikki erinomaisiksi tuotteiksi tämän yhden reissun perusteella. Kun vedessä kävi tänään myös Savage Gearin 3D Bleak Paddle Tail, ei pakkiin jäänyt kuin yksi uutuusjigi. Täten talven uutukaiset alkavat olla kokeiltuna ja keskittyminen voi siirtyä entistä tarkemmin kalojen löytämiseen. Jäätäkin on sen verran, että josko tästä mentäisiin nyt kevääseen asti sen suuremmitta tauoitta. Pilkkitalvi on totisesti käynnissä!
Analytical Ice Fishing 