Tämänkertainen reissu suuntautui samaan Leppäveden lahteen kuin edellinenkin. Varavaihtoehtona oli lyhyen autosiirtymän päässä toinenkin lahti, jossa kävin jo marraskuun alussa talven 3. reissulla.
Paikan lisäksi myös keli oli osittain viime reissun kaltainen, joskin se kurjin, eli räntäsade, oli poissa. Tuuli oli sitä vastoin tallella aloittaen jälleen 6 m / s nopeudella etelästä, mutta kääntyen päivän aikana luoteeseen. Parin päivän ajan laskussa ollut ilmanpaine saavutti alimmat 977.3 hPa:n lukemansa aamulla kääntyen siitä sitten nousuun. Ilman lämpötila pysytteli nollan tuntumassa, mutta eli sekin muutosta tuulen tuodessa iltapäivästä alkaen kylmää ilmaa edeltävien plussapäivien jatkeeksi. Jäältä oli niin lumi kuin kaikenlainen muukin pintamössö kadonnut ja liukastelu tapahtui lujalla 10 – 12 cm vahvuisella jäällä. Kuun kierron suhteen elettiin nousevan puolikuun aikaa.
Viikon takaiset reiät pystyi juuri ja juuri erottamaan jäästä ja tunnistin omani tätä nykyä kairaamistani tuplarei’istä kaikuanturia varten. Viime reissun parhaan avannon alla olikin heti elämää ja avauskalat tulivat taas nopeasti kuoreen värisellä 5 cm Small Fishillä. Koko oli pientä, tosin niin oli viimeksikin, vaikka lopulta sieltä muutama hyvän kokoinen tulikin.
Jonkun aikaa lähiympäristöä pilkittyäni oli todettava, ettei niitä hyvänkokoisia tällä kertaa taidakaan tulla. Pyöritin em. Small Fishin lisäksi 3 cm papukaijaa sekä Sairoista oranssia ja muikkua, morria unohtamatta. Aloitusavanto oli ainoa, jossa luotain piirsi edes jotain elämää, joten lähdin kohti matalaa, joka viimeksi jäi kokeilematta.
Yllättävän pitkään saikin kulkea kohti kaislikkoa syvyyden pysyessä samana. Elättelin jo toiveita jyrkästä ja kalaisasta rantapenkasta, kunnes se viime hetkillä paljastui paitsi loivaksi, myös kalattomaksi. Yhden avannon kohdalla oli jotain pientä kalaa, muuten uskomattoman elotonta.
Palasin aloitusavannolle, josta jälleen löytyi edes vähän pientä, mutta yhä ottihalutonta kalaa. Näinkö paikallaan ja passiivisesti ahven aikoi päivänsä viettää? Kun ympäriltäkin pilkkijät kaikkosivat eikä houkutus ollut suuri siirtyä viimeksikin tyhjänä olleeseen lahden perään, otettiin käyttöön suunnitelma B.
Pieni autosiirtymä on toimiva keino nostaa motivaatiota hiljaisina päivinä. Kello oli vähän yli puolen päivän, joten ehtisin hetken koluta sitä pientä aluetta, josta viimeksi täällä jotain sain: Kapeahkon lahden toista reunaa kulki n. 5 m syvyinen ura, jonka ympäristö pitäisi olla tämän lahden parasta pilkkipaikkaa.
Lähdin kulkemaan kolmen avannon riveissä uran suuntaisesti niin, että keskimmäinen avannoista osui uraan ja yhdet sen molemmille reunoille. Aloitusavannot olivat kuitenkin sitä samaa tyhjyyttä, kuin edellisenkin paikan. Parin rivin jälkeen alkoi rannan puolimmaisella avannolla ilmestyä elämää paitsi pohjaan 3.5 metrin syvyyteen, myös väliveteen 1.5 metrin kohdalle. Väliveden kalat näyttivät suhteellisen isoiltakin, joskin varmaksi en mene sanomaan, olihan kyseessä vasta toinen reissuni luotaimella. Joka tapauksessa jigi ei niitä kiinnostanut eikä liioin pohjalinjankaan kaloja.
Lumisade kiihtyi ja ajatus kotiin lähdöstä valtasi mieleen. Viimeinen avanto oli kalojen aktiivisuuden osalta päivän paras, nousivathan ne katsomaan niin valkoista Sairaa kuin 5 cm Small Fishiä kuorevärissäkin. Viimeisenä uitettu oranssi Saira sai ne jopa reippaaseen liikkeeseen, vaan ne tärkeimmät, eli tärpit, jäivät puuttumaan. Kalat nousivat aivan jigiin kiinni, tuijottivat sitä tovin, pari jopa tökkäsi, mutta kaikki lopulta hylkäsi. Minkäs teet.
Analysoinnin osalta mielessä on vain kysymys: Mikä on se tekijä, joka sai syönnin näin surkealle tolalle viikon aikana tai kalat vaihtamaan täysin maisemaa? Jälkimmäiseen en jaksa uskoa, sillä kaiku paljasti alla olevan kuitenkin jotain kalaa ja pilkkikaveri sai jälkimmäisestä paikasta yhden paremman ahvenen, joten kai niitä siellä muitakin oli.
Edeltävät pari vuorokautta olivat olleet lämpöisiä sekä vesisateisia ja paremman tiedon puutteessa oletan, että viimeksi jäällä ollut ohut lumikertymä suli noiden sateiden aikana. Jää oli siis vastikään muuttunut jälleen lumettomaksi ja valoa läpäiseväksi, mikä voi olla yksi syy syönnin surkeuteen.
Viime talviseen dataan perustuen eteläiset tuulensuunnat eivät Leppävedellä olisi edullisia pohjoisiin verrattuna, joten liekö siinäkin osaselitystä asiaan. Samoin vuosi sitten nouseva ilmanpaine osoittautui epäedulliseksi tasaiseen sekä laskevaan nähden, joten liekö näiden muuttujien yhteisvaikutus saanut kalat varovaisiksi. Toisaalta kuunkierron piti olla kohdillaan, joten mikään täydellinen ongelmakeli ei ollut.
Reissun arvosana ei kahden pienen ahvenen voimin nouse lähtökuopista mihinkään, joten 4 / 10. Toisaalta tämän blogin myötä osaa edes jollain tasolla arvostaa näitäkin reissuja, sillä onhan se hyvä oppia ymmärtämään myös milloin kala ei syö ja osin sitäkin kautta saavuttaa käsitys siitä, milloin kala sitten syö. Sitä odotellessa…
Analytical Ice Fishing 