Lammet eivät innostaneet, mutta uusille vesille lähdin kuitenkin hakemaan muutosta surkeisiin viime reissuihin. Kohteeksi valikoitui ”Rautalammin reitin” kirkas ja puhdas, kalaisa Kuusvesi. Summanmutikassa ei tarvinnut lähteä, sillä jälleen sain vinkkiä paikasta. Kiitoksia vain.
Keli oli sitä, mitä se nyt on jo viikkoja ollut: Lauhaa, kosteaa ja matalia ilmanpaineita. Paine oli toki nyt hienoisessa nousussa ja kävi jopa normaalipaineen yläpuolella, mutta vain hetken kääntyen takaisin laskuun jo puolen päivän aikaan. Kuu ei sentään ole jumittunut ja päivä osui tasan laskevan puolikuun vuorokauteen. Jäätä oli täällä muutama sentti Leppävettä enemmän ja erittäin hyvälaatuista olikin. Kaikin puolin loistavat olosuhteet järven jäällä kulkemiseen.
Toisaalta kelin ollessa ennallaan, pystyi nyt näkemään varmemmin vesistön vaihdon mahdolliset vaikutukset. Päivän alue oli selkävesi lukuisine pohjanmuotoineen, joita tällä järvellä riittää:
Aloitin syvänteen reunalta, ensimmäisen reiän osuessa 9.5 m syvyyteen. Ilokseni heti ensimmäiseen ”pudotukseen” reagoitiin lopulta tärpiksi asti ja avauskala oli ylhäällä minuutin pilkkimisen jälkeen.
8 cm Saira muikkuvärissä, sekä 5 cm Small Fish kuorevärissä olivat ne jigit, joilla lähdin haravoimaan aluetta. Tarkoitus oli kairata tänään tarpeen vaatiessa paljon ja parin pienen kalan jälkeen jatkoinkin jo matkaa paremman toivossa.
Seuraavat reiät tein syvemmälle 11 – 12 m veteen, mutta siellä ei ollut mitään. Syvemmälle jatkamisen sijaan halusin palata vielä ensiksi katsomaan, olisiko aloitusavannolle ilmestynyt lisää.
Ja välittömästi kalaa alle, tärppi ja hyvän kokoinen ahven jäälle. Tärppi oli varovainen, joten vaihdoin pienempään, 5 cm kuoreeseen. Se ei varsinaisesti saanut kaloihin enemmän liikettä, mutta johti jälleen tärppeihin, mikä oli pääasia. Varsinkin, kun päivän ensimmäinen Small Fish -kala hätyytteli talven ennätystä!
Tämän jälkeen pääsin näkemään ensimmäistä kertaa pienen ajoahvenshown luotaimelta, kun välivedessä vilahteli pieni parvi ohitse. Tähän astihan kalat olivat tulleet maksimissaan 1.5 m pohjan yläpuolelta. Nyt niitä oli jopa vain 3 m syvyydessä, mutta juuri tässä vaiheessa piti luvattua paljon navakamman tuulen pyöritellä siimat sotkuun. Sain pari ylös, mutta sotkua setviessä tuhraantui nopeasti tuo ohikiitävä hetki.
Kun elämä siinä jälleen hiipui, tein pidemmän siirtymän. Olin yhä tavallaan saman syvänteen reunoilla ja tavoittelin tuota hyväksi osoittautunutta n. 10 m syvyyttä. Yhden, erilaisen kaaren, kenties kuhan, näin tuon kiertelyn aikana, mutta muuten oli hiljaista. Päätin palata aloituspaikan seuduille.
Kolmas kerta aloitusavannolla antoi vielä kaksi pienehköä ahventa. Kokeilin uudestaan lähestyä näiltä kohdin syvempää vettä ja löysinkin pikkukalaparven 11- 14 m vedestä 15 m syvyydestä. Ahvenia sen sijaan en löytänyt tai osannut houkutella tuon parven ympäriltä, vaikka parikymmentä reikää sitä kiertelin 12 – 15 m syvyyksissä. Kunnes koitti uusi ajohetki ja kuinka ollakaan, juuri sen parven ensimmäistä nostaessa pyöritteli tuuli siimat sykkyrälle. Parvi katosi nopeasti, mutta muutaman siitä olisi ehtinyt pilkkiä.
Aika ja energia alkoivat loppua. Aamusta asti päivä oli hiljalleen tummunut, eikä se tuntunut olevan syönnin kannalta hyvä asia. Kun aamulla jäällä näkyi 15 pilkkijää, ei enää ollut kuin yksi ja sekin lähdössä. Päätin kokeilla pikaisesti vielä aivan matalan, sillä vieressä oli matalikko, jossa vettä vähimmillään vain 1.5 m.
Ja heti jysähti! Siimaa oli vedessä metri ja vettä alla 2.3 m, kun melkein heti jigin laskettua siihen iski 300 g ahven. Kaiku piirsi alle valtavasti kalaa, vaikka keilan leveys ei näillä syvyyksillä ole edes metriä. Sain heti perään vielä kolme pienehköä ahventa, mutta sitten oli jo todellakin lähdettävä.
Olipahan lopetus. Epätoivosta ja uteliaisuudesta kummunnut 5 min kokeilu herätti ajatuksia. Mitä, jos paikalla olikin ”kahden kerroksen väkeä”, toiset siellä yli 10 m vesissä, mutta toiset, myös isot ahvenet, hyvinkin matalassa? Kenties syömässä pienempää ahventa, mikäli syvemmän veden parvet olivat kuoreen tai muikun perässä? Olisiko ahvenväritteinen jigi avannut kalahanat kunnolla matalikolla ja mitä olisikaan tullut, jos sitä olisi kierrellyt koko päivän?
Toki kokeilu oli niin lyhyt, että jätetään se omaan arvoonsa. Selkeästi paras syvyys tuntui tänään olevan tuo n. 10 m. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kalat olivat pohjan tuntumassa ja hyvin varovaisella syönnillä. Täältä ei aiempaa ”dataa” ole, mutta viime talven tuloksiin peilaten eivät olosuhteetkaan olleet lähellekään optimit.
Selkein muuttuja oli pilvisyys, joka lisääntyi aamun puolipilvisestä iltapäivän pilvisen kautta alkuillan kaatosateeseen. Selkeästi paras syönti taas oli klo 9.30 – 11, joten voisi hyvinkin olla, että pilvisyyden lisääntyminen ja valon määrän väheneminen olivat epäedullisia kalantulon kannalta. Tätähän olin havaitsevani viime talven analyysissäkin.
Myös ilmanpaine muuttui hieman ja ennen kaikkea sen muutoksen suunta vaihtui sen kääntyessä nousevasta laskevaksi puolen päivän aikaan samalla, kun pilvisyys alkoi kunnolla lisääntyä. Laskeva ilmanpaine puolestaan olisi viime talven analyysin perusteella se paras mahdollinen tilanne, mutta tänään ilmanpaineen osalta parasta syöntiä oli aamulla ennen, kuin paine kääntyi laskuun.
Laskeva puolikuu on sekin viime talven perusteella heikko olosuhde. Joten analyysieni pitäessä kutinsa, voi täältä olla luvassa vielä paljon parempaakin.
Vieheiden osalta on vaikea vertailla, sillä keskityin paikkojen kiertelyyn vieherallin sijasta. Edellä mainittujen kahden luomuvärisen jigin lisäksi kokeilin nopeasti oranssia 8 cm Sairaa sekä 5 cm Small Fishistä papukaijaväritystä. Ne eivät nopeissa kokeiluissa herättäneet kalojen mielenkiintoa siinä missä luomuvärit, mutta eivätpä ne niin paljon aikaa saaneetkaan. Kahdesta luomuväristä 8 cm Saira tuntui houkuttelevan paremmin kaloja, mutta tärppejä tuli lopulta jotakuinkin sama määrä kumpaankin.
Vesistöjen kannalta vaihtamalla parani tällä kertaa. Näillä näkymin teen vielä yhden tai kaksi reissua muualle, ennen kuin palaan Leppävedelle.
Reissulle arvosanaksi 7 / 10. Jotain syöntiä ja aktiivisuutta oli havaittavissa ja myös ylös nostettavissa, vaikka ensimmäistä kertaa täällä olinkin. Sähläilyihin meni varmasti vähintään 5 kalaa ja tuntui muutenkin, että kalaa liikkui enemmän, mitä sitten ylös asti sain. Vaikka tämä ei nyt ihan lähijärvestä menekään, sen verran hyviä ja mielenkiintoisia asioita sekä ensivaikutelmia tästä sain, että enköhän tänne vielä palaa.
Analytical Ice Fishing 