Tein toisen reissun peräkkäin Kuusvedelle, jottei menisi säntäilyksi. Odotettavissa oli vaikea päivä, sillä jää oli vihdoin saanut lumipeitteen pitkän lumettoman jakson päätteeksi.
Olosuhde oli erilainen pitkään aikaa. Jo mainitun lumen lisäksi keli varsinkin iltapäivällä oli usvaisen, kostean ja harmaan sijaan kirkas, kuiva ja jopa aurinkoinen. Vain kova 7 m / s luodetuuli häiritsi pahasti muuten oikeinkin nautinnollista keliä. Ilmanpaine oli sentään yhä matala edellisten reissujen tapaan ja kääntyi aamulla nousuun oltuaan edelliset päivät maltillisessa laskussa. Ilman lämpötila oli kaksi astetta pakkasella ja kuu oli aloittanut uuden kierroksen ollen nyt uudenkuun vaiheessa. Jäätä oli tasaisesti n. 17 cm verran ja lunta 2 – 5 cm.
Suunnitelmana oli aloittaa viime reissun parhaalta paikalta ja edetä siitä tarpeen vaatiessa kohti matalaa. Oletin, että kala olisi voinut siirtyä nyt sinne, kun olosuhde jään alla oli pimentynyt.
Aloitusavanto ei antanut kalaa. Muutaman avannon kuluttua osuin kohdalle, mutta jigit eivät meinanneet kelvata. Sen sain selville, että 8 cm muikkusaira ja oranssi 5 cm Saira herättivät enemmän kiinnostusta kuin 3D salakka, valkoinen 5 cm Saira tai 5 cm kuoreen värinen Small Fish. Vasta kultamorri sai kuitenkin kalat tärppäämään. Koko oli kuitenkin harmillisen pientä eikä määräkään noussut kuin kolmeen. Oli aika lähestyä matalaa.
Kuten niin usein, tälläkin kertaa sai todeta matalikon olevan täynnä pientä ahventa ja särkeä. Ja niitä isompia petokaloja, niitä ei ollut. Lähdin 1.5 m syvyydestä kohti aloitusavantoja rei’ittäen n. 10 m välein. Kun syvyys oli laskenut uudestaan vajaaseen kymmeneen metriin, ilmestyivät astetta paksummat kaaret luotaimen näyttöön. Hitaasti arkaillen jokin lähestyi jigiä ja tärppäsi kuin tärppäsikin. Jäälle nousi mukava vajaa 300 g ahven.
Heti perään tärppäsi toinenkin, joka harmittavasti karkasi ja vei parin yksilön parven mukanaan. Osviittaa oli kuitenkin saatu siitä, että ehkä tuo 10 m syvyys oli tänäänkin paras tuon pitkän penkan reunalla. Teinkin huolella reikiä tiivein välein tämän avannon ympärille, joiden kiertäminen oli seuraava siirto.
Vaan ei ainuttakaan kalahavaintoa. Minne lie ui se karannut ahven parvineen, tuolta se ainakin hävisi kokonaan. Kun matalakin oli jo katsottu ja en lumentulon vuoksi uskonut syvempiin vesiin, oli muutoksen aika.
Etäällä näkyi koko selän halkova railo, joka oli nostanut vettä jäälle niin, että paikoin lumettoman kohdan leveys oli jopa 10 m. Monesti olen eri lähteistä lukenut, kuinka railot ja muutkin lumettomat paikat ovat avain onneen, joten nyt oli oiva hetki testata tämä. Jääkään ei huolettanut, sillä vaikka sen paksuus oli ”vain” 17 cm, vierestä ajeltiin farmariautolla silmämääräisesti maantienopeuksia. Ei olisi uskonut, kun aamulla vajosi sääriä myöten rantajäihin…
Matkalla näkyi jo yksi mukavan kokoinen laikku, joka käytiin toteamassa tyhjäksi. Aikaa oli vajaa tunti, ilma kirkastui ja railo häämötti. Loppukirin paikka?
Ensimmäinen reikä osui 6 m veteen. Ja oli tyhjä. Seuraava 8 m veteen, sekin tyhjä. Kun pääsin 10 m syvyyksiin, piirtyi alle heti kalaa. Viimeaikaisiin reaktioihin nähden yksi nousi jigiä kohti melko nopeastikin ja mikäs sieltä nousikaan: 32 cm / 400 g ja jälleen talven ennätyksen sivuaminen. Harmittavasti tämäkin vain oli yksittäistapaus.
Viimeiset reiät osuivat n. 12 m veteen ja sieltä löytyi myös ensimmäinen pikkukalaparvi. Jonka alla myös näkyi tällä kertaa hieman petokalan oloisia kaikujakin, vihdoin. Millään ne eivät kuitenkaan ottaneet kiinni ja tarkempi tarkastelu osoitti, ettei niitä montaa siellä ollut.
Aika oli aivan lopussa, kun viimein jokin lähti hitaasti kohti jigiä. Tärppi tuli ja oli erilainen. Reipas kertanykäisy, jonka jälkeen liikkumaton hyvän tuntuinen paino siiman päässä. Ylös nostaessa tuntui letkeitä potkuja, mikään perus 200g fileahven ei ainakaan ollut kyseessä. Pieni hauki, kuha vai iso ahven…?
Sen pituinen se reissu. Vieheiden osalta vahvistui viime reissun näkemys, että luomuvärit ovat täällä toimivia. Ei mitään kalakoneita, mutta kun vertailuun laittaa ärsykevärien nolla kalaa, on ero selkeä. Tällä kertaa 8 cm koko toimi 5 cm kokoa paremmin päivän parhaan ollessa jälleen 8 cm muikkusaira.
Kellonajalla ei tuntunut olevan merkitystä. Kunhan vain kalaa sattui kohdalle, se kyllä usein söi, joskin varovasti. Kelin kirkastuminen olisi kenties saanut iltapäivällä parempaa syöntiä aikaan, mutta se jää jossitteluksi.
Syvyyden suhteen omat spekulaationi osoittautuivat vääriksi. Sama 10 m syvyys oli tänäänkin paras, vaikka jäälle oli lumipeite tullutkin. Toki edeltäväkin päivä oli ollut täysin kirkas, joten josko valoa yhä riitti jonkin verran jään allekin. Ohut pakkaslumikerroshan se vasta oli.
Reissulle arvosanaksi 5 / 10. Kuusvesi oli mukava uusi tuttavuus, mutta harmillisen kaukana, kun lähempääkin löytyisi vesiä koluttavaksi loppuiäksi. Vaihtelu Leppävedelle oli sekin tervetullutta. Sieltä tosin on nyt kantautunut tietoja, että alkuvuoden hiljaiselo olisi helpottamassa ja kala alkanut syömään. Seuraava reissu onkin paluu Leppävedelle ja jälleen uudella innolla. Myös olosuhdetekijöistä ainakin kuun alusta alkanut kierto enteilisi hyvää seuraaville pilkkiviikoille.
Analytical Ice Fishing 