10 pilkitöntä päivää ehti kulua ennen kuin pääsin taas jäälle. Lähdin sille Leppäveden alueelle, josta nimenomaan keskitalvella tuli vuosi sitten parhaiten kalaa. Alue sisältää hieman erilaisia paikkoja, mitä tähänastiset alueet. Ja kun tulos on toistaiseksi ollut huono, eli toivo, josko kalat löytyisivät nyt täältä.
Keli oli jälleen tutun oloinen. Lämpötila nollan tuntumassa ja päivän yleisilme harmaa. Ilmanpaine oli käynyt edeltävinä päivinä suhteellisen korkeanakin, taivas kirkkaana ja pakkanen kovana. Mutta kun pilkille pääsi, olivat nuo muutoksen tuulet ohi. Alkuun hieman satoi, mutta se sentään pysyi loppupäivän poissa. Tuuli kävi hiljalleen etelästä, ilmanpaine oli normaalipaineen lukemissa ja kuu oli vuorokauden vajaa täysi. Jäätä oli vaihtelevasti 11 – 22 cm ja vähintään yhtä vaihteleva oli sen pinta: Välillä lumeton, mutta pääasiassa joko lunta tai vesi-lumi-kerrosta n. 15 cm verran.
Aloitin rei’ittämään mutkittelevaa rinnettä, jossa syvyys laskee 4 metristä 10 metriin. Aluetta, mistä viime talvena tuli morriennätykset. Heti alkuun oli jännittävä hetki, kun käynnistin viime reissulla hajonneen kaikuluotaimen. Oliko vika korjaantunut…? Kyllä vain, uusi anturi sai luotaimen toimimaan ja täytyy kyllä kehua Garminin tukea: Soitin tukeen, kerroin ”oireet” ja uusi anturi lähti postiin jo samana päivänä.
Seuraava jännä hetki koitti heti perään, kun ”tyhjästä”, kaikukeilan sivusta iski hyvän kokoinen kala. Kyseessä oli kuitenkin pienehkö hauki, jonka vapautin välittömästi jo avannon suulla.
Sen jälkeen jännät tuntui olevan jännätty. Yksittäisiä kaloja, mitä luultavammin ok -kokoisia ahvenia, löytyi vähän sieltä sun täältä. Niiden käytös oli lähes identtistä: Jokainen nousi katsomaan viehettä, oli hetken aivan vieheessä kiinni, mutta tärpin sijaan vajosi hitaasti takaisin pohjaan. Tämä toistui niin 8 ja 5 cm luomu- kuin ärsykeväristenkin jigien kohdalla. Nousuja, nousuja, nousuja, mutta ei millään tärppiä. Morri, se ei kiinnostanut senkään vertaa.
Jatkoin eteenpäin paikkaan, joka oli vuosi sitten se tämän alueen paras. Matkalla tein muutaman reiän kapean ”vedenalaisen salmen” matalimpaan kohtaan, jonka kummallekin puolelle syvyys lähtee tuosta 4 metristä laskemaan. Samalla tapahtui se muutos, että yksittäisten kalojen sijaan alla oli useampia kaloja ja sain päivän ensimmäiset ahvenet morrilla. Koko oli pientä ja aktiivisuus heikkoa, joten jatkoin vielä sinne ”parhaalle alueelle”.
Sillä alueella oli kaksi ottipaikkaa. Ensimmäinen rinne, jossa syvyys laskee matalikon jälkeen 2 metristä 4 metriin sekä suurempi rinne, jossa syvyys laskee 4 metristä aina 18 metriin asti. Kummatkin tyhjiä, mitä sitä enempää jaarittelemaan. Edes pikkukalaparvea ei näkynyt.
Suunnitelma A, C ja B olivat käytyjä, joskin C vain lyhyt kokeilu matkalla. Palasin vielä C:n paikkaan, sain 3 ahventa ja ruokakalat kasaan.
Kunnes. Joku tärppäsi viime hetkillä sen verran kovaa, että motivaatiopuutteen löysentämästä otteesta meinasi vapa tippua. Mikäs se oli?! Kala ilmestyi uudestaan alle ja nyt näin sen luotaimestakin. Se nousi ja nousi ja otti vielä uudestaan kiinni. Ja paljastui haueksi. Jälleen kerran. Se koki saman kohtalon aamuisen lajitoverinsa kanssa päästen takaisin uimaan. Tätä pientä haukea on tullut tänä talvena huomattavasti enemmän kuin viime talvena, mikä lie syynä.
Vieheistä parhaat olivat 5 cm valkoinen Saira sekä kultamorri. Molemmat kiinnostivat kaloja hyvin ja muutama tärppikin tuli. 8 cm muikkusaira kiinnosti sekin hyvin, mutta tärpit uupuivat. Jonkin verran kiinnostusta herättivät myös muut kokeillut, oranssi sekä ahvenväritteinen 5 cm Saira sekä 8 cm oranssi Saira.
Olenkin odotellut, koska valkoinen alkaisi toimia viime talven tapaan ja tänään oli ensimmäinen päivä, kun se syrjäytti 8 cm muikkusairan talven parhaimman paikalta. Kenties valo-olosuhteet jään alla ovat nyt tarpeeksi heikot valkoista varten.
Kellonajan suhteen ei voi sanoa mitään, sen verran hakemista oli jälleen koko päivä. Syvyyden osalta 4 m oli se, josta vähäiset kalat löytyivät. Se on matalampaa, kuin mistä edellisen kerran Leppävedeltä tuli paremmin kalaa ja missä kalat Kuusvedelläkin löytyivät. Se käy järkeen, kun jään päällä on nyt pimentävä märkä lumikerros.
Reissulle arvosanaksi 4 / 10. Jos jotain positiivista, niin kaikuluotain toimii taas. Sääennuste ei juuri pettänyt ja olihan tämä kaukaisin Leppäveden alue, joten eipähän tarvitse tänne ajella kaloja etsimään, kun ei niitä täällä(kään) näkynyt. Seuraavaksi suuntaan alueelle, jossa viime talvena kävin kerran ja siellä paikkaan, joka jäi vielä kokeilematta. Mikäli homma ei yhtään ala parantua, pitänee miettiä jälleen uuttakin järveä Leppäveden heräämistä odotellessa.
Analytical Ice Fishing 