
Tällä kertaa lähdin alueelle, jossa kävin kahdesti vuosi sitten. Tällöin kairailimme alueen eteläpäätä, nyt oli pohjoispään vuoro. Alueelle on nopea ja helppo tulla, joten jos jostain, niin täältä olisi kiva löytää ahventa.
Olosuhteet olivat sään osalta jokseenkin tutut: Matalapainetta pilvineen ja ajoittaisine kevyine sateineen lämpötilan ollessa nollassa. Ilmanpaine oli pitkästä aikaa käynyt reippaammin alhaalla ja oli nyt vihdoin noususuuntainen eikä kääntynyt laskuun edes pilkkipäivän aikana. Jäältä oli lumi kadonnut, joten toistaiseksi vasta kaksi tarpomisreissua on tullut tälle talvelle. Jään paksuus ei täällä ollut kuin 11 cm ja kuun kierto oli laskevan puolikuun vaiheessa.

Suunnitelmana oli edetä selän laidalla olevaa pitkää rinnettä pitkin kaloja etsien. Alku tapahtuisi matalikon kupeesta, jonka jälkeen syvyys putoaa rinteellä 4 -5 metristä aina vajaaseen 20 metriin asti. Suunnitelman toteuttamiseen osallistuivat kaksi muutakin pilkkijää, joten alue tulisi hyvin tutkituksi.
Vieheiksi virittelin Sairoista 8 cm muikun ja 5 cm valkoisen. Small Fishejä halusin myös uittaa, joten 5 cm hilemuikku, ensimmäistä kertaa, sekä 3 cm papukaija täydensivät neljän vavan arsenaalin.
Matalikon vieri oli tyhjää. Joitain pieniä taisivat muut siitä saada, mutta isompaa ahventa ei näkynyt. Eikä näkynyt matalikon jälkeenkään. Lopulta kahden tunnin jälkeen koko rinne oli läpikäyty ja ajatus blogihistorian ensimmäisestä tyhjästä reissusta valtasi mielen.
Oli valinnan aika. Vieressä oli n. 13 m syvyinen tasapohjainen alue kahden syvänteen välissä. Paluumatkalla taas n. 7 m syvyinen tasapohjainen alue sekä sen päättävä syvänteen reuna pienellä patilla varustettuna. Jompikumpi oli valittava ja kun jälkimmäisessä olin viime talvena jo heikolla menestyksellä käynyt, valikoitui tuo 13 m tasapohja seuraavaksi paikaksi.
Toinen reikä paljasti alueelta tiheän pikkukalaparven. Se oleskeli välivedessä, joten jälleen oli mahdollisesti tilaisuus löytää ns. syövää ahventa parven alta.

Kolmannella tämän paikan reiällä se sitten vihdoin tapahtui. Vihdoin paitsi päivän osalta, myös ylipäätään ensimmäinen luotaimella löydetyn pikkukalaparven alta, kun jäälle nousi mukava 300 g ahven. Kun ensiksi tuli uitettua molemmat sairat, tuntui, että ottipelinä toiminut 5 cm hilemuikku Small Fish lienee melko lähellä päivän jujua.
Pikkukalaparvi oli suhteellisen pieni ja liikkuva. Sen liikkuessa havainnoimme, että parven perässä olivat parhaimman näköiset ahvenet. Joskin mistään ajoahvenparvista ei ollut kyse, vaan lähinnä yksittäisistä kaloista. Aina parven kadotessa ruudulta oli arvottava, mihin suuntaan sitä lähtisi etsimään. Pian alueella oli sen verran reikiä, että taktiikkana oli kiertää vanhoja reikiä parven perässä pysyen.

Hetken päästä osuin suoraan parven päälle. Sen uitua ohi, perässä oli jälleen pari ahventa. Ensimmäinen napannut oli pienehkö. Yllättävää olikin, kun seuraava tuntui jo kunnon kalalta, sillä luotaimeen niistä piirtyi yhtä paksut viivat. Kunnon kalaksi se myöskin osoittautui ollen talven uusi ennätys: 520 g!
Pituutta oli 33 cm, joten vaa’an kalibrointi epäilytti. Pari 32 cm ahventa olen tänä talvena saanut ja punninnut ne 400 g painoisiksi. Vaaka tarkistettiin ja säädettiin tänään, joten kenties aiemmat ennätykset ovatkin olleet hieman painavampia.

Vielä yksi ahven ehti nousta, kunnes pikkukalat uivat jonnekin pois. ”Tyhjältä ruudulta” nousi vielä hauki, joka lähti taas tällä erää ruoaksi, kun niitä nyt ”väkisin” tyrkytetään. Pilkkiaikaa oli vielä vähän ja ehdin nopeasti kokeilla sen syvänteen reunan, jonka väliltä valitsin tuon ahvenia antaneen paikan kanssa.

Luotain ei näyttänyt ensimmäisellä reiällä kalaa, mutta talven ehdottomasti jännin hetki siitä silti syntyi. Pohjasta, täysin tyhjästä, nousi jigille aivan ylivoimaisesti vahvimman kaiun antanut kala, mitä olen nähnyt. Nousu ei ollut edes kovinkaan hidas, joten aistit herkässä valmistauduin kovaan tärppiin. Vastaisku oli valmiina heilahtamaan kalan noustessa aivan jigin tasolle. Mutta se kääntyi, hävisi ruudulta eikä sitä sen koommin näkynyt. Haukia ja tietysti ahvenia olen jo vähän saanut luotaimelta katsella, mutta tämä oli erilainen ja uskoisin sen olleen hyvän kokoinen kuha. Kuhaverkkojahan siinä vierelläkin oli.

Pari reikää ehdin vielä kairata, joista kaikki olivat tyhjiä niin pikkukalan kuin isommankin osalta. Oli aika lopetella.
Vihdoin löysin siis joitain järkevän kokoisia ahvenia Leppävedeltä. Missään suurissa parvissa ne eivät ainakaan tällä alueella liikkuneet, mutta jäljille pääsin. Ottisyvyys, 13 m, oli yllättävän syvä, kun edeltävät saaliit ovat kuulemma tulleet 4 – 6 m syvyyksistä. Lumen lähtö ja valon pääsy jään alle tuon selittänee, mutta yllättävän nopeasti se sitten kävi.
Vieheiden osalta 5 cm oli toista kertaa putkeen 8 cm kokoa parempi, 5 cm hilemuikku Small Fishin toimiessa päivän ottipelinä. Paremmuus oli selkeä, sillä 8 cm muikkusairasta kiinnostui vain yksi hauki. Luomuväri peittosi nyt jälleen valkoisen, joka ”loisti” vain tuon yhden lumisimman reissun ajan. Minimaalinen näyttö, mutta tukee ajatusta ja havaintojani siitä, että luomu- / maltillisista väreistä valkoinen toimii lumisimmissa ja pimeimmissä olosuhteissa ja muikku- / kuorevärit kirkkaissa olosuhteissa. Teen spekulaatio-osioon pienen lisäpohdinnan lähipäivinä nyt heränneistä ajatuksista jigien värien suhteen.

Paikka vaihtui nopeaan ja kalojen tultua vain yhdeltä kohdalta, ei kellonajan tai muidenkaan olosuhdetekijöiden ja syönnin väliltä voi tälläkään kertaa sanoa juuri mitään. Ilmanpaine oli kuitenkin mielenkiintoinen ollen vihdoin nouseva ja täten poikkeava ties kuinka moneen viime reissuun nähden. Se ei toki viime talven perusteella ole hyvä ilmanpaineen suuntaus, mutta pääasia, että siihen jatkuvaan pikkumatalapaineeseen saadaan muutoksia.
Reissulle arvosanaksi 5 / 10. Muutama kala löytyi eivätkä ne nyt täysin passiivisiakaan olleet. Parempi arvosana olisi vaatinut edes pieniä parveutumisen ja aktivoitumisen merkkejä. Arvosanaa parempaa on se, että Leppävedeltä löytyi edes jotain, joka antaa taas osviittaa seuraavien reissujen suunnitteluun. Joskin lunta tulee kirjoitushetkellä taivaan täydeltä ja seuraaville päiville luvataan myrskyä sateineen, joten näinköhän ensi kerralla odottavat, jälleen, muuttuneet jääolosuhteet.
