Talvi 2019-2020 on yli puolivälin tai kenties jo loppupuolella vallitsevia sääennusteita katsoen. Takana on yksi ja puoli talvea blogin kirjoittamista. Niistä ensimmäinen oli hyvinkin erilainen kuluvaan verrattuna ja tämä on näkynyt myös toimineissa jigeissä.
Viime talvena jäät tulivat suhteellisen normaalisti, tänä talvena myöhään. Pilkkimiehet puhuvat paljon, kuinka vesi ehtii tällöin jäähtyä hyvin syvälle asti, mikä näyttäisi todella olevan pilkkimiseen vaikuttava tekijä. Kalat ovat olleet syvällä, missä ehkä lämpimämpää vettä vielä olisi, ja passiivisia käytökseltään.
Toinen merkittävä ero talvien välillä on lumen määrä. Kun viime talvena upposi jäälle tarpoessa vyötäröä myöten lumeen, joutuu tänä vuonna pulkan kantamaan käsissä jäälle yli lumettoman maan.
Näiden kahden tekijän luulen selittävän sitä, miksi toimivien jigien kesken on havaittavissa eroja näiden kahden talven välillä.
Ensinnäkään ärsykevärit eivät ole tänä talvena paria ensimmäistä reissua lukuun ottamatta toimineet. Varsinkin oranssi on ollut surkea, vaikka se edeltävät kaksi talvea oli ehdoton top3-värini. Viime talvena taas ärsykevärit toimivat keskitalvella siinä missä luomuväritkin ja olivat esim. tammikuussa 3/4 reissusta luomuja parempia.
Myös toinen värihavainto tukee luomuväriä, nimittäin valkoisen toimimattomuus. Ja nimenomaan, kun vertailu käy muikku- / kuorevärisiin jigeihin. Valkoinen, sekin ehdoton top3 -värini, on ollut tämän talven reissuilla hyvä vain yhdellä. Ja tuon ”tähtihetken” osuttua juuri talven lumisimmalle reissulle, tukee se ajatusta, jota tässä ajan takaa: Lumeton talvi näyttäisi suosivan luomuvärejä ärsykevärien sijaan.
Lumettomuudenhan pohdin viime talven vieheanalyysissäkin olevan yksi pääsyy myös siihen, miksi ärsykevärit toimivat suhteessa paremmin keskitalvella kuin keväällä ja samoin miksi valkoinen vs. muikkuväri -taistelu kääntyi keväällä selkeästi muikun puolelle. Nuo ajatukset saavat nyt vahvistusta.
Entä se veden lämpö sitten? Voisiko sillä olla osasyynsä tähän värirumbaan? Kalat ovat ainakin olleet passiivisempia niin ruokailuhaluiltaan kuin siiman päässä taistellessaankin nyt, kun jäät tulivat myöhään. Voisiko tuo passiivisuus ja kylmyys tehdä myös sen, etteivät räikeät ja lämpimät värit kiinnostakaan. Olisiko nyt paikka ajaa sinisävyisiä kylmiä värejä sisään, joita rasioistani vielä uupuu?
Lisäksi kalojen passiivisuus näyttäisi vaikuttavan vieheen värin lisäksi myös vieheen malliin. Nimittäin vilkasuintinen Fishunter TT -jigi ei ole antanut ainuttakaan kalaa sitten ensimmäisten reissujen. Viime talvena taas TT toimi välillä oikeinkin hyvin, vaikka kevättä kohden hiipuikin. ”Kylmään veteen rauhallista uintia, lämpöiseen vilkasta”, kuuluu yksi kalastuksen nyrkkisäännöistä eikä tuo sääntö näytä pettävän jigipilkinnänkään suhteen.
Se, että vielä alkutalvella toimivat sekä vilkasuintisemmat jigit, että ärsykevärit, vahvistaa entisestään sitä punaista lankaa, joka näiden kahden talven olosuhteiden ja toimivien jigien väliltä näyttäisi löytyvän. Alkutalvestahan vesi ei ollut ehtinyt jäähtyä vielä ”liikaa”, päinvastoin, ensijäät tulivat jo marraskuussa. Ensimmäisiä Leppäveden reissuja seurasi kuitenkin pitkä tauko ja ensimmäistä kertaa ”pysyvillä jäillä” pilkin vasta 29.12.2019.
Saa nähdä, miten tämä ajatus tästä vahvistuu tai murentuu, kun erilaisia talvia kertyy alle. Havainnoimisen kannalta toivoisi kaikenlaisia talvia, mutta toisaalta kalastuksen kannalta voisi nämä heikot talvet jäädä vähemmällekin. Lumella nyt ei niin väliä, kunhan vain jäät saapuisivat ajoissa.
Analytical Ice Fishing 