Lähdin tismalleen samalle paikalle, mistä viime reissulla viimein löysin hyvän kokoisia ahvenia. Varasuunnitelmana oli jatkaa eteenpäin saaren nokkaan, jossa olisi mielenkiintoisen näköinen laaja vedenalainen niemi syvänteen vieressä.
Keli oli, vihdoin, mitä parhain: Aurinko nousi pilvettömälle taivaalle pikkupakkasessa ja kevyessä tuulessa. Iltapäivästä tuuli kääntyi luoteesta kaakkoon ja yltyi hieman tuoden mukanaan pilviä, mutta kyllä silti kelpasi. Ensimmäinen aurinkoinen pilkkipäivä koko talvena. Jääkin oli kirkas, kova ja lumeton, joskin sen paksuus oli enää vain 9 cm railoilla, avannoilla yms. höystettynä. Ilmanpaine oli nousussa edelliset päivät, mutta kääntyi nyt iltapäivällä laskuun. Kuun kierto oli laskevan puolikuun vaiheessa.
Jään paksuuden selvittyä etenin varovasti päästen perille vähän ennen yhdeksää. Paikassa oli muutaman metrin leveä vaalea ja pitkä kaistale, jossa jäätäkin oli pari senttiä enemmän. Päätin, että en yksin lähtisi taivaltamaan varasuunnitelmapaikkaan, vaan vietän päivän siinä.
Heti alkuun kävi ilmi, että pikkukalaparvi oli ainakin paikalla. Jonkun aikaa sai kuitenkin kairailla ennen kuin ensimmäiset ahvenkaiut näkyivät ruudussa. Ja kuten viimeksi, ahvenet näyttivät yksittäistapauksilta parvien sijaan.
Ja olivat erittäin ronkeleita. Arviolta 15 hyvän kokoisen näköistä kalaa nousi jigille ennen puolta päivää, mutta vain yksi tärppäsi. Sekin päättyi siiman outoon katkeamiseen noin puolivälistä. Joko siinä oli haurastuma tai sitten aliarvioin pahasti kiinni olleen kalan koon, joka sekin on mahdollista, kun ulkona oli 14 m venyvää siimaa. Samalla menetin hyvänkokoisen ahvenen, päivän avauskalan sekä viimeisen ehjän yksilön 3D salakasta, jonka saatavuus on ollut heikkoa.
Veistelin jo elämää nähneen jigiyksilön 4 g microjigipäähän sopivaksi ja pian oli uuden tärpin aika. Nopeasti selvisi, että kyseessä oli hauki, eikä aivan pikkuinen ollutkaan. Tapahtumaköyhään talveen oli kiva vaihtelu väsytellä hetki haukea, joka osoittautui lopulta 1.5 kg pötkyläksi.
3 tuntia samalla paikalla, saaliina yksi hauki. Alkoi todellakin riittää. Tein suunnitelma C:n ja kävelin rantoja pitkin toisen saaren edustalle, jossa oli pieni n. 4 m syvyinen vedenalainen niemi 6 m veden ympäröimänä. Minkäänlaista elämäähän siellä ei arvatenkaan ollut, kun ahvenet ovat nyt löytyneet yli 10 m syvyyksistä, mutta tulipahan käytyä ja tutkittua jäätilannetta sekä ympäröiviä rantoja.
Toinen pilkkimies käveli vähän matkan päästä kohti aamun paikkaa ja varmistuin samalla jään kestävyydestä. Rei’ittelinkin seuraavaksi itseni vielä aloituspaikalle asti läpi koko laajan tasapohjaisen alueen, jonka reunalla aloituspaikka sijaitsi.
Vasta aivan lopuksi alkoi löytymään jälleen pikkukalaa sekä ahvenia, joten oikeasta paikasta olin tällä alueella aloittanut. Kiertelin lopuksi vielä aamun reiät läpi. Pikkukalaparvet olivat painuneet pohjaan eikä niiden seasta löytynyt ahvenia.
”Tyhjältä ruudulta”sen sijaan löytyi usein yksi kala per reikä, kuten viimeksikin. Yhden sain jopa tärppäämään, kun katselin muualle ja siten sen hukkasinkin. Yhteensä varmaan toiset 15 kalaa nousi vielä jigille, mutta yksikään muu ei edes tärpännyt.
Päivä oli kaksijakoinen. Toisaalta surkea, mutta toisaalta hyvän kokoista ahventa löytyi nyt toista kertaa putkeen, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvyys tänä talvena.
Jigeistä parhaiten toimi 3D salakka sekä yllättäen oranssi 8 cm Saira. Muut kokeillut, mm. 5 cm muikkusaira, 5 cm kuore ja hilemuikku Small Fish, kultamorri sekä 3 cm papukaija Small Fish eivät herättäneet samalla tavalla kalojen huomiota. Mitään logiikkaahan tuossa ei oikein ole.
Kellonajankaan suhteen ei juuri ollut väliä samanlaisen toiminnan jatkuessa läpi päivän. Vain pikkukalaparven syvyys muuttui aamu- ja iltapäivän välillä. Tästä seurasi se, että iltapäivällä ahvenet löytyivät ”tyhjältä ruudulta” pikkukalaparven alapuolen sijaan. Jään pauke muutti sekin hetkellisesti pikkukalaparven syvyyttä, kun aina paukkeen jälkeen parvi pudotti välittömästi 2 – 3 m alemmaksi.
Tekisi mieli sanoa, että jään pauke sekä yhtäkkiä pitkän ja harmaan talven katkaissut auringonpaiste saivat ahvenetkin varovaiseksi. Kun ne kuitenkin kiinnostuivat jigeistä, tuntuisi tuo turhan äkkiseltä johtopäätökseltä ja luulen, että tänään minulta ei vain joko löytynyt oikeaa viehettä tai en osunut oikealla vieheellä oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
Kuun kierron vaihe oli viime talven perusteella huonoin, mutta toisaalta esim. kirkas taivas oli analyysien perusteella pilvetöntä parempi. Ilmanpaine ja tuuli muuttuivat, joten niistä on vaikea pohtia juuri mitään, mutta joka tapauksessa olosuhteidenkaan osalta ei selkeitä selityksiä heikolle päivälle ole löydettävissä.
Käsitys syvyydestä, jossa ahven nyt viihtyy, kuitenkin vahvistui. Eteenkin, kun pikapisto toiselle matalammalle alueelle oli täysin eloton, vaikka sen pitäisi kevättä kohden olla ihan potentiaalinen ahvenpaikka. Kun ahventa kerran löytyi, en todellakaan lannistu ja jäätilanteesta riippuen tulen vielä uudestaan joko samaan paikkaan tai toisaalle saman tyyliselle alueelle.
Reissulle arvosanaksi 4 / 10. Todella hyvä ahvensaalis oli nyt niin lähellä, ettei paljoa lähemmäksi enää pääse.
Reissun jälkeen satoi päivän kaatamalla vettä ja lämpötila oli yhteensä kolme päivää jatkuvasti plussan puolella. Tuo 9 cm jää todennäköisesti hupeni ja ehkä myös pehmeni, mutta onneksi 10 vuorokauden ennuste näyttää nyt pelkkää pakkasta ihan reippaastikin, joten eiköhän pilkkimiset jatku vielä näillä Leppäveden vähäjäisemmilläkin alueilla.
Kevättä kohden myös pienet järvet alkavat kiinnostaa, varsinkin tänä talvena. Niillä jääkansi pysyi marraskuun alusta asti, estäen veden ”liiallisen” jäähtymisen. Lumeton talvi voi myös olla pelastanut ne ja niiden kalat siltä synkkyydeltä ja koomalta, joka niitä on usein keskitalvella kohdannut. Täten pikkujärvillä voisi olla mahdollisuus oikeinkin mukaviin pilkkipäiviin.
Analytical Ice Fishing 