Kolmas kerta sai sanoa toden suunnatessani vielä kerran paikkaan, jonne jo kaksi edellistä reissua tein. Keli oli ollut kirkas ja kylmä jo pari vuorokautta, joten muuttuvan kelin piikkiin ei tänään menisi mikään. Jää tosin piti vahvistuessaan todella kovaa meteliä jo aamusta alkaen…
Vaikka keli oli niin korkeapaineisen näköinen kun olla ja voi, oli ilmanpaine silti vain 1001 hPa. Tuuli kävi aamulla luoteesta kääntyen iltapäiväksi itään 3 m / s voimalla puhaltaen. Jäätä oli vaihtelevasti 10 – 20 cm ja ohuita lumilaikkuja siellä täällä. Kuu oli nousevan puolikuun vaiheessa.
Heti ensimmäisellä avannolla odotti tuttu näky jo kolmatta viikkoa putkeen: Yksittäinen ahven, jota ei kiinnosta mikään. Kuoreparviakin löytyi ilman niistä ruokailevia petokaloja.
Jonkin aikaa ahkerasti rei’itettyäni alle ilmestyi kaksi ahventa, jotka sitten varoen kelpuuttivatkin 3D salakan. Ja tälle paikalle tyypillisesti, koko oli heti hyvä 300 g. Ehdin pudottaa jigin toisellekin ahvenista, joka sekin tärppäsi, mutta irtosi.
Vaikutti siltä, että ahvenet möllöttivät aina yksin tai kaksin jossakin tällä laajahkolla tasapohjaisella alueella, joten reikiä tuli kairata paljon. Pakollinen haukihetkikin koitti, joka tällä erää päättyi irtoamiseen niin hauen, kuin jiginkin osalta. Enää yksi 3D salakka jäljellä…
Jäät olivat vahvistuneet ja vahvistuivat yhä, joten viime kerralla toteuttamaton varasuunnitelma oli aika laittaa toteen. Siirryin saaren kärjessä olevalle vedenalaiselle niemelle.
Lähin tavoittelemaan 13 m syvyyttä, jossa ahvenet ovat viime viikkoina olleet. Valitettavasti juuri niillä main meni niemen syrjän suuntaisesti suuri ja ”aktiivinen” railo, joten oli tyydyttävä 10 – 12 metriin.
Railon elo ja meteli vain kiihtyi kiihtymistään. Ja sitten. Aivan valtava pamaus! Railo repesi, vettä tulvi jäälle ja ympärille syntyi salaman lailla useita pienempiä 50 cm railoja. Kyseessä oli kovin ääni ja vaikuttavin luontoilmiö, mitä olen kokenut. Harmikseni olin juuri päättänyt jättää painamatta rec-nappia, kun ajattelin ensin videoida jään meteliä. Onnekseni taas yksikään railo ei revennyt jalkojeni alta enkä jäänyt seuraavaa odottamaan, vaan päätin lähteä aloituspaikalle.
Vaan sinnepä ei niin vain enää mentykään. Uusia railoja kiemurteli siellä täällä ja olin käytännössä jäälautalla keskellä selkää. Hätää ei ollut, olihan alla yhä 20 cm teräsjäätä, mutta reitti oli tukossa. Tai en ainakaan ollut halukas pulkan ja kamojen kanssa loikkimaan 50 cm railojen yli. Hetken aikaa kierreltyä totesin fiksuimmaksi mennä railon reunaa rantaan ja ylittää se siellä, jonka jälkeen pääsin aloituspaikalle.
Siirtymä oli hidas ja aikaa jäljellä pari tuntia. Jatkoin siitä, mihin aamulla jäin, eli ahkeraa rei’ittämistä. Jonkin aikaa saikin rei’ittää. Välillä näkyi yksittäisiä ahvenia, osaa ei kiinnostanut mikään, osa antoi varovaisen tärpin ja pari karkasi.
Sitten alle osui ”jopa” ainakin kolmen ahvenen parvi. Ensimmäinen tärppäsi 3D salakkaan mukisematta ja sylki jäälle tuoreen kuoreen. Koukutin kuoreen kyljelleen 3D salakan tapaan ja sehän meni kuin kuumille kiville: ”Parven” kaksi jäljellä olevaa kalaa olivat minuutissa ylhäällä.
Nyt oli ottipeli siiman päässä, enää vain pitäisi löytää niitä hajallaan olevia ahvenia. Käsittämättömästi niitä ei yhtäkkiä sitten löytynyt enää ainuttakaan, aika tuli täyteen ja oli lähdettävä rantaan.
Kolmannen kerran ”totuus” tuli nähtyä. Meno oli samankaltaista kolme viikkoa putkeen, eikä se tyydytä, joten parempaa on haettava. Vaikka tuonne tuskin näillä jäillä enää menenkään, on paikka ehdottomasti kokeiltava taas ensi talvena. Alueella oli, vaikkakin hajallaan, paljon ahventa juuri siinä parhaassa 100 – 500 g koossa. Lisäksi se on lähellä, joten todella toivon sen ensitalvena puhkeavan loistoon.
Pikkukalaparvet käyttäytyivät kuten viimeksikin: Aamupäivällä välivedessä, iltapäivällä pohjassa. Ahveniin se ei sinällään tuntunut vaikuttavan, kun ei niitä pikkukalojen ympäriltä löytynyt. Tosin niin aamuiset, kuin iltapäivänkin kalat sylkivät kuoreita, joten jostain ne olivat niitä käyneet napsimassa.
Vieheiden osalta 3D salakka oli nyt toista kertaa putkeen ainoa, joka innoitti kaloja sitäkään vähää, mitä tänään näin. Syvyyden osalta taas on vaikea sanoa mitään, sillä kaikki kalastus tapahtui samasta 12 – 14 m vedestä.
Kalojen käytös oli yhä hyvin passiivista. Osaa ei edes nähnyt aluksi luotaimesta, kun ne makasivat pohjasta, josta ne jaksoivat maksimissaan 2 m nousta vieheelle. Erikoinen havainto oli, että hyvin toiminut kuoresyötti sai ne lähestymään todella hitaasti vrt. 3D salakkaan, joka kuitenkin on keinosyötti. Liekö ne älynneet kuoreen olevan kuollut eivätkä siten kiirehtineet.
Reissulle arvosanaksi 5 / 10. Joitain kaloja sentään ja löytyipähän selkeä ottiviehekin. Hieman kun olisivat olleet aktiivisempia, olisi arvosana helposti noussut kolmekin pykälää, mutta jos ja jos… Seuraavaksi kohteena onkin sitten pieni järvi, joka tuntuu melkoiselta hypyltä tuntemattomaan, kun takana on kaksi kuukautta isoja kirkasvetisiä järviä.
Analytical Ice Fishing 