Kuusveden reissu siirtyi yhdellä, joten vielä kerta kiellon päälle Leppävedelle. Alueelle, jossa viimeksi kävin tammikuussa ja joka tarjoaa lähes kaikenlaisia paikkoja pilkittäväksi.
Aamu valkeni kirkkaana ja melko reipastuulisena, mutta päiväksi eteläpuhuri yltyi jo 7 m / s lukemiin. Ilmanpaine oli edelliset päivät ollut reippaassa nousussa, kääntynyt pilkkipäivää vastaisena yönä laskuun ja oli jälleen, tämän talven tapaan, normaalipaineen tuntumassa. Ilman lämpötila nousi aamun pikkupakkasesta päivän neljään lämpöasteeseen ja kuun kierto oli laskevan puolikuun vaiheessa. Jäätä oli 17 cm ja sen päällä pieniä lumisia laikkuja harvakseltaan.
Yksi niistä monista tuon alueen paikoista oli jo hieman legendaarinenkin paikka, jossa saimme kunnian olla aamun ensimmäiset. Paikka on muodoltaan 6 – 9 m syvyinen kieleke todella syvän syvänteen reunalla. Aloitimme rannan tuntumasta 4 – 5 m vedestä, josta siirtyisimme tuolle kielekkeelle, joka se tämän paikan ”spotti” on.
Luomuvärit ovat tänä talvena toimineet selkeästi ärsykevärejä paremmin, joten jälleen aloitukseen meni 8 cm Sairoista muikku sekä valkoinen. Kyllä, viimein, 2 v odotuksen jälkeen löysin kaupan hyllystä paketin, jossa neljä viidestä 382 -värikoodin 8 cm Sairasta oli värivirheetöntä. Lisäksi viehelukkoihin pyörähtivät 5 cm Small Fish kuorevärissä sekä ”jokerina” 3 cm Small Fish papukaijavärissä.
Kuten viimeksikin, matala oli täynnä pientä ahventa ja särkeä. Yhden sain 3 cm Small Fishillä, mutta äkkiä siirryimme kielekkeelle isomman toivossa.
Hetken saikin taas rei’ittää, kunnes vierestä nousi ensimmäinen hyvä ahven. Kohta toinen ja itsekin sain yhden. Mutta arvatahan sen saattoi, että melko pian hauet säntäsivät alueelle ja vähäisetkin ahvenet häipyivät. Pienet hauet per naama ja suunta toiseen paikkaan.
Kyseessä oli syvä ja kapea lahdenpohja. Yli 10 m syvyydestä löytyi yllättävänkin iso pikkukalaparvi. Ja jo totutusti alle 10 m syvyydessä pikkukalat hävisivät eikä merkkejä mistään isommastakaan näkynyt.
Seuraava paikka oli saaren päässä olevan vedenalaisen niemen kärki. Ja jos haukien määrä varsinkin suhteessa ahveniin on ollut tänä talvena kiero, sai se lopullisen niittinsä nyt: Neljällä perättäisellä reiällä odotti hauki! Yksi tärppäsi varovasti, toinen ilmestyi alle vain käväistäkseen ja kaksi muuta lähtivät jopa karkuun 8 cm jigiä…
Top 3 ”vapaina” olleista paikoista olivat nyt tuolta alueelta katsottuna. Ja koska menestys oli mitä oli, päätimme vielä lopuksi siirtyä autolla uudelle kotimatkan varrella olleelle alueelle.
Tuo alue oli se, jossa kävin kolme viikkoa putkeen reissuilla 2-13, -14 ja -15. Ison ahvenen paikka, jossa toistaiseksi kalat olivat olleet hyvin hajallaan ja arallaan. Kuten aiemminkin, kun hetken tuota tasapohjaista aluetta kairaili, löytyi pikkukalaparvi melko nopeasti. Ja kuten aiemminkin, välittömästi niiden alla ei ollut ahventa.
Mutta, kuten aiemminkin, parven viereltä ”tyhjältä ruudulta” löytyi yksittäisiä ahvenia. Yksi intoutui jopa tärppäämään, mutta yleisolemus oli täälläkin äärimmäinen varovaisuus.
Yleisilme muuttui kuitenkin hetkessä. Luotain piirsi valtavan kalan nousemassa jigiä kohti. Pohdin, että kenties luotain ja lähestyvän tärpin näkeminen ovat johtaneet liian aikaisiin vastaiskuihin, mikä osaltaan selittäisi liian suurta karkuutusten määrää. Niinpä annoin tuon jättiläisen ”rauhassa” niellä 3D salakan…
Vastaisku. Ja tyhjyys. Kuin veitsellä leikaten, fluorocarbonperuke petti ensimmäistä kertaa. Toivotaan, ettei jigi jäänyt pahasti kalaan kiinni.
Tälle samalle alueelle on nyt mennyt kolme 3D salakkaa. Yksi siiman haurauteen, yksi revittiin koukusta irti ja nyt hauki verotti vielä kolmannen, joka oli toinen kesärasiasta löytyneistä varakappaleista. Joten taas enää yksi jäljellä…
Sain yhden paremman ahvenen alueelta, mutta kauaa emme siinä olleet. Kaiken kaikkiaan reissu näytti Leppäveden kulkevan yhä sitä rataa, jolle se alkutalvesta ajautui: Ahvenen saaminen vaikeutuu ja haukikontaktien määrä kasvaa kasvamistaan.
Blogin ideankin osittain vesittyy, kun mitään analysoitavaa ei juuri ole. Päivät ja kelit muuttuvat, mutta se vertailupohja, kalantulo, uupuu.
Ainoastaan vieheistä voi nyt sanoa jotain. Mikado Saira 8 cm koossa väreissä muikku ja valkoinen tuntui houkuttelevan paremmin niitä vähiä ahvenia, joita näkyi sekä haukia. Vertailukohteena toimi jälleen Orka Small Fish 5 cm kuore- ja hilemuikkuvärissä. Tänä talvena 8 cm koko on ollut 5 cm parempi, joten sikäli ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä Small Fishin suhteen. Onhan se ollut viehe paikallaan silloin, kun pienempikin jigi kelpaa, kuten esim. talven 5. reissulla.
Reissulle arvosanaksi tuttu 4 / 10. Seuraavaksi sitten vihdoin Kuusvedelle hakemaan helpotusta tähän ahvenenkalastajan tuskaan.
Analytical Ice Fishing 