Kuulin viime talvena muutamat toisistaan riippumattomat kehut Leppäveden iltasyönnistä. Tuo tapahtuisi nimenomaan keväällä valoisien päivien päätteeksi ja sattumalta yksi kehuja kertoi nimenomaan siitä alueesta, josta muutama reissu aiemmin sain loistavan ahvensaaliin. Nyt oli mahdollisuus testata tuo. Verrokiksi kävin samalla alueella ensin aamulla, tämän raportin reissulla.
Keli oli, tällä kertaa valitettavasti, kirkas. Sen piti olla pilvinen, jopa lumisateinen ja siksi emme kiirehtineet jäälle aivan auringon nousuksi. Toisaalta seuraavan päivänkin pitäisi olla kirkas, joten verrokkipäiväksi ehkä parempi näin, joskin myöhässä oltiin ja pahasti. Ilmanpaine oli ollut nousussa jo edeltävät päivät ja oli nyt, vihdoin, selvästi korkeapaineen puolella. Tuuli kävi pohjoisesta yltyen päivällä 4 m / s lukemiin ja ilman lämpötila nousi aamun pikkupakkasesta nollaan. Lumetonta ja yhä kovaa jäätä oli 17 cm ja kuun kierto ehti kuin ehtikin alkaa vielä alusta tälle pilkkitalvelle.
Aloitimme n. 50 m ohi kohdasta, jossa tuo em. huippusyönti tapahtui, sillä sille kohdalle oli jo ehtinyt muita. Alue sinällään oli hyvin laaja ja pohjanmuodoiltaan homogeeninen, joten eipä tuolla ehkä niin väliä. Ja heti toisella reiällä alle syöksyikin hyvin kalaa!
Syönti oli kuitenkin jälleen kerran äärettömän varovaista. Tuttuun tapaan kaloja nousi innokkaasti jigiä katsomaan, mutta tärppejä kertyi vain muutama, joista kaksi sain ylös asti. Toinen oli melko pienikin, joten se selittänee osaltaan varovaisuutta, sillä mikään isojen ahventen parvi ei siis ollut kyseessä.
Vähäinenkin kalojen liike loppui n. klo 11 aikaan. Kävimme myös alueella sijaitsevalla matalikolla, josta löytyi tuttuun tapaan pientä ahventa, mutta ei isompia sielläkään enkä niitä halunnut jäädä pilkkimään. Tasamatalan alueen reunalla oli jälleen pikkukalaparvi vailla petoja, vieressä nostettiin tälläkin kertaa pieni hauki ja siinäpä lyhyen päivän tapahtumat olivatkin.
Sääennusteen pettäminen ärsytti, sillä jäi arvoitukseksi, oliko aamusyönti vilkkaampaa valaistumisen aikaan. Ainakin kalojen aktiivisuus hiipui aamupäivän aikana melko lineaarisesti, joten toiseen suuntaan ajateltuna voisi kuvitella, että aikaisemmin oli parempaa.
Täydellinen hiljaisuus alkoi klo 11, kun edellisellä reissulla Kuusvedellä kalat passivoituivat klo 13 aikaan. Tällöin oli pilvinen aamu, jonka oletan viivästyttävän ja pitkittävän aamusyöntiä. Täten näyttäisi ehkä siltä, että näillä kahdella suurehkolla ja melko kirkasvetisellä järvellä ahventen päivärytmi olisi samankaltainen.
Niin kelien, saaliiden kuin vieheidenkin osalta asiat tuntuvat toistavan itseään tämän talven aikana varsinkin Leppävedellä. Vieheistä paras oli jälleen 8 cm muikkusaira. Yhden kalan perusteella ei voisi muuten mitään sanoa, mutta luotaimella näki jälleen hyvin sen houkutelleen kaloja parhaiten. Ilmanpaine oli talven normaaliin nähden erilainen, mutta ei sekään tuonut ainakaan tänään muutoksia.
Asioiden toistuminen ei johdu siitä, ettenkö muuta kokeilisi. Tänäänkin ui lähes kaiken värisiä ja mallisia jigejä 3 – 8 cm koossa, mutta tuloksetta. Morri, totutusti sekin, ei kiinnostanut kaloja senkään vertaa ja menetän kohta uskoni tekotoukkiin, vaikka ne alkutalvesta toimivatkin.
Samoin paikkojen osalta on kokeiltu kaikki mahdollinen. Salmet, rinteet, tasamatalat ja tasasyvät, matalikot, patit, kielekkeet, vedenalaiset niemet jne. Mahdollisuuksia muutoksille on siis annettu, asioiden paikallaan junnaus vaan tuntuu olevan tämän talven teema.
Reissulle arvosanaksi 4 / 10. Kaksi kalaa ei parempaan riitä ja matalikon pikkukaloja en huomioi, sillä niitä tuntuisi löytävän ja saavan lähes aina. Toivon todella, että seuraavan päivän iltasyönti osoittautuisi huhujensa veroiseksi.
Analytical Ice Fishing 