Sain taas mukaani kokemattomampaa pilkkiseuraa, pilkkiprinsessan, jotenka ensisijainen tavoite oli saada hänet saamaan kalaa. Kohteeksi valikoitui se sama pieni järvi, jossa edellisen kerran opastin ensikertalaista. Ei sillä, että se kalantulollisesti olisi välttämättä paras, vaan ennen kaikkea siksi, että tuolla pystyin olemaan todella varma jäätilanteesta ja oli se myös melko suojassa tuona tuulisena päivänä.
Keli oli kirkas ja pilvetön, korkeapainekeli ja sitä näytti ilmanpainekin, joka tosin oli laskusuunnassa. Tuuli kävi reippaan oloisesti etelästä ja ilman lämpötila nousi aamun pikkupakkasesta päivän + 5 lämpöasteeseen. Kuunkierto oli uudenkuun vaiheessa ja vaikka jäästä oli jo 10 cm lähtenytkin, riitti kovaa hyvää teräsjäätä yhä 25 cm verran.
Aloitimme siltä ainoalta paikalta, josta joskus on tuolla tullutkin. Alkuopastukisen jälkeen sain tunnin aikana kierrettyä alueen melko kattavasti 2 m syvyyksistä 7 m syvyyksiin tavoitteenani löytää kalat ja ottiviehe, joita ja jolla seuralainen voisi sitten onkia.
Saaliikseni sain kuitenkin vain yhden pienen ahven sekä särjen morrilla. Mikä kurjempaa, luotainkaan ei näyttänyt juuri kalaa ja mikä kurjinta, nuo olivat ainoat kalat meidät molemmat huomioiden.
Siirryimme seuraavalle alueelle. Sitä en ollut niin ennen kairaillutkaan ja ilmeni, että alueella on jyrkkä rinne syvimmästä n. 13 m kohdasta aivan matalaan, sekä toisellakin puolella matalikkoa 7 m monttu. Syvyyskarttaahan tuolta ei siis löydy.
Etenimme harvoin reikävälein syvästä kohti matalampaa. 6 m syvyyden, sen jossa viimeksi kalat olivat, saavutettuamme tihensimme reikäväliä ja kävin myös aivan matalassa sekä siellä 7 m montulla.
Tulos? Yksi tärppi. Matalassa oli todella pientä kalaa, mutta edes sitä tämän järven perus 50 – 75 g ahventa ei löytynyt. Yksi isompi näkyi luotaimessa, liekö hauki tai lahna, mutta verrattuna viime talven reissuihin ovat nekin olleet kadoksissa. Teimme vielä paluumatkan lahteen parit reiät, jonka jälkeen reissu oli siinä.
Taas siis epäonnistuminen yrityksessä saada toinen saamaan kalaa. Joskin tänään olivat tärkeämpiä turvalliset jäät sekä mahdollisimman tuuleton paikka. Niiden varjoon ei sovi tuudittautua kuitenkaan kyseistä järveä miettiessä.
Tämä oli nyt kolmas kerta tuolla järvellä tänä talvena. Viime talvenakin ensimmäiset kolme jo kävin ja näiden kuuden reissun jälkeen alan olemaan valmis tuomioon. Jatkoon vai ei…? Vastaus on ei. Viime vuonna pientä 50 – 75 g ahventa tuli ihan hyvin ja reissuja piristivät lukuisat haukitärpit sekä muutama iso lahna. Tänä vuonna hauet sekä lahnat ovat olleet kadoksissa eikä edes pientä ahventa ole juuri näkynyt.
Kavereille on välillä osunut yksittäisiä parempia ahvenia, joista suurin viime reissun 800 g. Itsekin sain joulukuun reissulla yhden ”filekoon” ahvenen, mutta siinäpä ne ovat olleet .Uskon niiden olleen joko tuon järven sattumia tai viereisestä suuresta järvestä peräisin olevia kaloja, jotka kenties kutupuuhin saapuvat tuolle järvelle hyvien jokimaisten yhteyksien kautta.
Ne filekoon ahvenet olisivat juuri niitä tavoittelemiani kaloja, joten niiden ollessa vain yksittäisiä sattumia, en tänne käytä enempää aikaa, vaan suuntaan muualle paremman toivossa. Reikien määrästä päätellen, jota nyt lumettomana talvena oli hyvä tarkkailla, myös kalastuspaine järven kokoon nähden on kova, mikä laskee sen arvoa pilkkipaikkana. Poikkeuksen voi toki tehdä ensi- ja viimejäät, sillä pienenä järvenä tuo jäätyy aikaisin ja on lisäksi lähellä, joten jäätilannetta on helppo seurata.
Reissulle arvosanaksi 4 / 10, tosin vain kalantulon osalta ja samalla kenties hyvästit tälle järvelle.
Analytical Ice Fishing 