Keli oli ollut viileä sekä pilvinen ja kun edeltävänä yönäkin pakasti, oli aamu aloitettava ajamalla Leppävedelle. Jospa sitä vielä kerran pääsisi. Ja pääsihän sitä. Jää oli pysynyt kovana ja kuivana, joten 13 – 16 cm kerros vielä kantoi.
Keli oli pilvetön ja kirkas. Tuulen ilmoitettiin käyvän lännestä, mutta todellisuudessa se puhalteli jotakuinkin pohjoisesta. Ilmanpaine oli käynyt selvästi matalana edellisenä päivänä ja oli nyt reippaassa nousussa ollen keskipäivällä tasan sama, kuin viime reissullakin eli 1008 hPa. Ilman lämpötila nousi aamun pikkupakkasesta parin lämpöasteen puolelle ja kuun kierron osalta elettiin vielä nousevan puolikuun vaihetta.
Alkuun oli valinnan paikka. Aloittaako rinteeltä, josta viime reissulla löytyivät sekä kuoreparvi, että lukuisat kuhat vai matalammasta keskeltä salmea, josta taas ahvenet ovat tulleet.
Tein nopeasti kolme reikää matalaan, jotka kattoivat epätarkasti jotakuinkin sen alueen, josta viimeksi ahvenet tulivat. Sain morrilla vain yhden pienehkön, joten riensin syvemmälle kuha-apajlle ja kenties ahventenkin aamiashetkelle.
Ahvenia ei sielläkään näkynyt, mutta kuhia löytyi yhä muutamia. Pystypilkki ei kuitenkaan enää kelvannut, mutta onneksi 10 cm muikkusaira maistui ja ensimmäiseltä ”kuharinteen” reiältä sainkin juuri ja juuri mitallisen kuhan, tasan 42 cm.
Alla näkyi muutama lisää ja jätin reiän mukana olleelle äidille, jospa hänkin saisi kuhan. Itse jatkoin rinteen rei’ittämistä ja 10 minuutin kuluttua napauttikin seuraava kuha jigiin. Selvästi edellistä isompi, totesin jo ylös nostaessa, ja lopulta kuha kalpeni vain sentillä viime reissun 53 cm ennätykselleni.
Muutaman kuhan vielä sain reagoimaan, mutta en tärppäämään ja havaittavissa oli niiden aktiivisuuden hiipuminen ja vauhdilla. Kun ahvenaluekin oli täysin kuollut, päätimme lähteä suosiolla pikapistolle sekä jäätilannetta katsomaan pienelle järvelle.
Kyseinen järvi on vajaa 400 hehtaarin kokoinen melko syrjässä sijaitseva, syvyydeltään keskisyvä järvi. Esitiedoiksi löysin järven olevan karu ja vedenlaadun hyvää. Järveen on istutettu mm. kuhaa sekä jalokalojakin. Tiedän sieltä nousseen isoja ahvenia ja siinäpä esitiedot juuri olivatkin. Syvyyskarttakin onneksi löytyi ja sisälsi muutaman selkeästi esiin nousevan, kokeilemisen arvoisen paikan.
Niistä kaksi oli ”paperilla” ylitse muiden. Joista emme päässeet kummallekaan. Toinen oli jo varattu ja toinen avorailon takana, jonka kiertäminen olisi vienyt liikaa aikaa, joten aloimme pilkkiä ”tavallista” syvän reunaa. Ei toki välttämättä huono sekään.
Tietämys järvestä karttui lisää jo ennen ensimmäistäkään kalaa veden värin paljastuessa erittäin kirkkaaksi. Mikä ei välttämättä ole positiivinen asia järven helppouden suhteen kalantulosta puhuttaessa. Joka tapauksessa sen perusteella pystyi valitsemaan vieheitä ja jatkoinkin talven luottojigillä, tai sen imitaatiolla, pienennetyllä 10 cm muikkusairalla. Morri sekä 5 cm kuorevärinen Small Fish täydensivät viehetripletin.
Ensimmäiset reiät osuivat 6 m veteen ja olivat tyhjiä. Löysin muutaman pienen ahvenen ennen syvän saavuttamista, joista yhden sain ylöskin morrilla. Syvän puolella näkyikin jo pari parempaakin kalaa, todennäköisesti ahventa, mutta mitään kiinnostusta mihinkään ne eivät osoittaneet.
Kairailin syvän rajaa muutaman reiän enkä nähnyt merkkiäkään väliveden pikkukalaparvista, joita taas isoilla järvillä on. Joten petokalat hankkinevat ravintonsa tuolla muuten, kuin ”täkykalaparvista”.
Kävimme seuraavaksi 4 m tasapohjalla sijaitsevalla pienellä patilla, joka oli täynnä pientä kalaa, jotka hetken morrittelun jälkeen paljastuivat ahveniksi. Kenties ne olisivat ne tämän järven ”kuoreet”, jonka perässä suuremmat petokalat olisivat?
Matalasta petokaloja ei ainakaan löytynyt, joten ehkäpä sen reunalta? Eipä löytynyt. Joskin kokeilu jäi melko lyhyeksi, sillä tuuli yltyi, sadealue lähestyi ja päivä oli jo pitkällä. Ruokakalatkin olivat hankittuina, joten kokeilimme vielä matkalla yhden, tyhjän, paikan ja lähdimme pois.
Aloitetaan pohdinnat Leppävedestä. Kuhien osalta aktiivisuus oli yhä kohtalaista, joskin maku oli muuttunut pystypilkistä jigiin. Kenties pystypilkki toimi viimeksi ärsykkeenä ja sai aktiiviset kuhat hermostumaan ja nyt hieman rauhallisempana päivänä luonnollisempi syötti oli se, johon kuhat viitsivät energiansa käyttää.
Viimeksi tosin jigeistä kokeilin 8 cm Sairaa ja viimeisenkin menetettyäni oli nyt vuorossa 10 cm versio, joskin hieman leikeltynä lähemmäksi 8 cm mallia. Joka tapauksessa pieni ero niillä oli ja kenties se on osaselitys sille, miksi jigi ei viimeksi kelvannut. Tosin hyvin epälooginen selitys, sillä ne kuoreet, joita mm. ahvenet tuolta alueelta ovat jäälle nostettua sylkeneet, ovat olleet pieniä 5 – 8 cm pituisia.
Ahvenet sen sijaan olivat nyt täysin kadoksissa, kun viime reissulla niitä vielä joitain sain. Kelissä merkittävin muutos viime reissuun oli ilmanpaineen muutoksen suunta. Jonka tarkkailuun nämä kaksi reissua sopivat täydellisesti, sillä paine itsessään oli identtinen reissujen kesken. Lisäksi pilvisyys, kuun kierron vaihe, kellonaika ja tietenkin paikka olivat samat, joten ilmanpaineen suuntaus oli lähes ainoa muuttuja.
Viime talven ilmanpaineanalyysissahan totesin laskevan ilmanpaineen olevan edullisin tilanne ja nämä kaksi vertailukelpoista reissua tukevat hienosti tätä. Toisaalta, kuten analyysien yhteydessä korostin, on dataa vielä vähän sen suurempien johtopäätöksien tekemiseen. Kohta koittaakin jo väistämättä aika vetää kulunut talvi yhteen ja nähdä, saavatko vuoden takaiset analyysit vahvistusta, kun päättyvän talven kokemukset huomioidaan.
Pienemmän järven suhteen käynti oli niin pikainen, ettei siitä sen enempää. Jäätä siellä oli yllättävänkin hyvin, vajaat 30 cm ja vieläpä hyvälaatuista. Täten se saattaa kestää ensiviikon pari todella lämmintä päivää pikku sateineen ja olla siten vielä ensi viikon kohteena. Onpahan selvillä se, mistä en ainakaan aloita ja viimeiseltä paikalta löytyi jo vanhoja pilkkireikiäkin, joten jotain tietoakin jäi käteen.
Reissulle arvosanaksi 4 / 10. Jälleen totean, että vain ahven huomioiden. Sillä pilkkikuhia olen saanut nyt vasta kuusi ikinä, joten ne piristivät jälleen reissua ja takasivat kelpo ruokakalasaaliinkin.
Analytical Ice Fishing 