Pilkkitalveni päättyi reilu kaksi viikkoa sitten ja nyt, hetken hengähtämisen jälkeen, on analyysien aika. Katsotaan ensimmäisenä muuttujana ilmanpaine, sillä siitä alkoivat analyysit viime keväänäkin.
Lähteenä ilmanpainetiedoille oli jälleen ilmatieteenlaitoksen havaintohistoria. Käsitteet matala- ja korkeapaine määrittelen niin, että matalapaine on normaalipainetta (1013,25 hPa) alhaisempi ja korkeapaine normaalipainetta korkeampi ilmanpaine.
Viime talven analyysista tiivistettynä ilmanpaine itsessään ei vaikuttanut suurelta tekijältä. Korkeapaineella tehtyjen reissujen arvosanat olivat kuitenkin hieman matalapainereissujen arvosanoja parempia. Sen sijaan ilmanpaineen muutossuunta toi esiin selkeämpiä eroja laskevan ilmanpaineen ollessa suotuisin. Katsotaan nyt, miten asia oli tänä vaikeana ja erilaisena pilkkitalvena.
Alla olevassa kuvassa ovat esitettyinä kaikkien Leppäveden reissujen arvosanat sekä ilmanpaineet. Reissut käsitellään niin tässä kuin tulevissakin analyyseissa numerojärjestyksessä, joka ei täsmää reissuraporttien järjestykseen. Nimittäin pääjärvi Leppävedellä tehtyjen reissujen väliin mahtui muutama muillakin järvillä käynti.
Kuvasta ei heti osu silmään minkäänlaista logiikkaa. Huonoja reissuja sattui niin matala- kuin korkeapaineellekin. Samoin ilmanpaineen ollessa normaalipaineen tuntumassa, kuten esimerkiksi surkealla putkella reissuilla 4 – 7.
Katsotaan seuraavaksi, miltä reissujen arvosanojen keskiarvot näyttävät jaoteltuina matala- ja korkeapaineen mukaan.
Kuten taulukosta nähdään, antaa tämä tarkastelutapa jo jonkinlaista tietoa kuvaajan sijaan. Ensinnäkin on hienoa, että talven 19 Leppäveden pilkkikertaa jakautuivat matala- ja korkeapaineen välille niin tasaisesti, kuin voivat. Ja se kiinnostavin anti, kumpi ilmanpaine oli parempi, on ”suotuisa.” Se nimittäin tukee viime talven havaintoja korkeapainereissujen keskiarvon ollessa lähes täyden arvosanan verran parempia.
Yksittäisiä reissuja tarkasteltaessa ylittyi kaikkien reissujen keskiarvo (4.8) korkeapaineella viisi ja matalapaineella kolme kertaa. Tätäkin kautta näyttäisi siis korkeapaine edullisemmalta, vaikka korkeapainereissuja tuli yksi vähemmän. Ja myös tämä tarkastelutapa tukee viime talven havaintoja.
Yksittäisistä reissuista kirkkaimpana mieleen jäi tietenkin reissu 2-17, Leppäveden reissuista 11., joka oli kuin olikin myös ilmanpaineeltaan hitusen normaalipaineen yläpuolella. Yksittäiset reissut eivät edes ”kotitieteessä” kelpaa sen suurempiin johtopäätöksiin, mutta ajatuksen tasolla logiikan janoista mieltäni hellii sen toteutuminen ilmanpaineista ”paremmalla”.
Päättyneen talven yksi tunnusmerkeistä oli varsinkin keskitalvella ikuisuudelta tuntunut kevyt matalapaine. Täten moni varsinkin juuri ja juuri matalapaineen puolelle laskettu reissu oli todellisuudessa hyvin lähellä normaalipainetta. Jos ottaa haarukaksi vain 3 hPa normaalipaineen ympärille, mahtuu siihen peräti 11 reissua, joiden arvosanojen keskiarvo olisi 4.9. Eli normaalipaine sijoittuisi matala- ja korkeapaineen välille, mikä sekin on ainoa ”oikea” lopputulos logiikan kannalta.
Itsensä paineen lisäksi ilmanpaineesta kiinnostaa myös sen muutossuunta eli onko ilmanpaine laskeva vai nouseva? Alla olevassa kuvassa ovat esitettyinä reissujen arvosanat sekä ilmanpaineiden muutossuunnat.
Kuvasta silmiin pistää jälleen huippureissu ja sen toteutuminen nousevalla ilmanpaineella. Mutta kertoo kuva muutakin: Arvosana 6 tai parempi saavutettiin laskevalla ilmanpaineella kolme kertaa, kun nousevalla ja tasaisella se saavutettiin vain kerran. Muuten mitään radikaalia suuntausta kuva ei heti kerro, joten tarkastellaan asiaa taas keskiarvojen kautta alla olevassa taulukossa.
Suuria eroja eivät keskiarvotkaan tuoneet esiin. Nouseva olisi näiden mukaan hieman suotuisampi, mikä on ristiriidassa viime vuoden kanssa, josta kuva alla. Tällöinhän totesin nousevan ilmanpaineen olleen suuntauksista se huonoin.
Niin pienet erot kuitenkin saatiin, että sanoisin tämän talven datan pohjalta ilmanpaineen muutossuunnan olleen lähes merkityksetön. Jos ja jos, mutta jos tuon yksittäisen huippureissun vaikutus mietityttää, niin olisi nousevan suuntauksen keskiarvo ollut tuo sama n. 4.75, mikäli huippureissu olisi saanut pykälän tai kaksi heikomman arvosanan.
Viimeiseksi haluan katsoa vielä tarkemmin viimeiset 4 reissua, eli reissut 2-24, -25,-26 ja -27. Tämä siksi, että nämä peräkkäiset reissut sijoittuivat kaikki samalle pienelle alueelle ja kolme viimeisintä vieläpä viikon sisään. Syönti oli silti vaihtelevaa, joten tarkastellaan nämä lähemmin paitsi nyt, niin kenties muidenkin olosuhdemuuttujien analyyseissä. Alla olevassa taulukossa ovat esitettyinä reissut, niiden ilmanpaineet, ilmanpaineiden muutossuunnat sekä arvosanat.
Ensimmäisenä silmiin osuvat arvosanat. Kolmella neljästä reissun arvosana on sama 6, mutta yhdellä reissulla 4. Kyseinen reissu (reissu 2-26) tapahtui matalapaineella, mutta tämän minimalistien otannan mukaan se ei heikkoa syöntiä selitä. Nimittäin sitä edeltävä reissu (reissu 2-25) tapahtui tismalleen samalla ilmanpaineella saaden kuitenkin arvosanakseen 6.
Löytyisikö selitys sitten ilmanpaineen muutossuunnista? Kahdella ensimmäisellä tarkastelujakson reissulla ilmanpaine oli laskeva ja arvosana 6. Kolmannella reissulla paine olikin nouseva ja arvosana tipahti. Muutosta ja kenties ilmanpaineen muutossuunnan vaikutusta korostaa se, että toisen ja kolmannen reissun ajan ilmanpaine itsessään oli tismalleen sama 1008 hPa. Vain muutossuunta siis muuttui.
Joten tämä lopputalven miniotanta ”kumoaisi” sen piskuisen nousevan ilmanpaineen edun, jonka se koko talven otannassa näyttäsi saavan. Olkoon se viimeinen naula sille arkulle, joka sisäänsä kätkee tiedon, ettei tänä talvena ilmanpaineen muutossuunnalla ollut merkitystä syöntiin.
Huomioitavaa on myös se, että nyt ilmanpaine itsessään näytti merkityksellisemmältä olosuhdemuuttujalta kuin paineen muutossuunta. Kun viime talvena taas nimenomaan muutossuunta vaikutti suuremmin ja ilmanpaine itsessään näytti vähäpätöiseltä.
Yhteenvetona ilmanpainedatasta todetaan korkeapaineen olleen matalapainetta parempi, toista talvea putkeen, normaalipaineen jäädessä näiden väliin. Ilmanpaineen muutossuunnalla ei taas näyttänyt olevan merkitystä. Pakon edessä olisi nouseva ilmanpaine valittava paremmaksi, mikä puolestaan olisi ristiriidassa viime talveen nähden. Samoin näiden kahden muuttujan, ilmanpaineen ja sen muutossuunnan, merkityksellisyys kääntyi viime talvesta poiketen ilmanpaineen puolelle muutossuunnan sijaan.
Toisaalta muutossuunnan osoittautuessa lähes merkityksettömäksi se ei täysin kumoa viime talven johtopäätöstä. Joten vuoden päästä onkin kiinnostava nähdä, josko laskeva ilmanpaine olisi viime talven tapaan jälleen parempi. Vai tulenko tuottaneeksi ”värisuoran” ja sotkemaan ajatukset täysin toteamalla nousevan ilmanpaineen selkeästi talven 2020 – 2021 parhaimmaksi.
Mainitaan vielä, että kuten talven ajan blogia lukeneet tietävät, oli se hankala ja erikoinen palkitsevien tunteiden ollessa vähissä. Nyt tuosta viiden kuukauden aikana tehdystä työstä saadaan kuitenkin iloa paitsi tietenkin kertyneen datan muodossa, niin eritoten siksi, että se vahvistaa ainakin osan viime talven johtopäätöksistä heti ensimmäisessä analyysissä.
Analytical Ice Fishing 