Kuunkierto olkoon seuraavana käsittelyvuorossa viime kevään järjestystä mukaillen. Vuosi sitten ajatukset olivat kaksijakoiset: Kun järvillä ei esimerkiksi selkeää vuorovettä esiinny, niin näinköhän kuunkierrolla olisi mitään vaikutusta mihinkään? Toisaalta, ei kai vaikutuksen tarvitsisi olla silmin havaittavia koskeakseen kaloja ja monet onnistuneet kesäreissutkin täysikuun alla loivat kiehtovansävyisen mielenkiinnon, josko kuulla sittenkin olisi vaikusta?
Viime talven analyysistä tiivistettynä kuunkierrolla näytti todella olevan yhteyttä kalantuloon: Syönti oli heikointa uudenkuun aikaan ja kiihtyi siitä aina täydelle kuulle asti. Laskevan puolenkuun reissut jäivät tuolloin vain yhteen, joten mysteeriksi jäi, kiihtyykö syönti vielä laskevalle puolikuulle ennen uudeksi kuuksi hiipumistaan.
Päättynyt talvi tarjosi lauhuudestaan huolimatta pilkkipäiviä Leppävedellä viidellä eri kuukaudella, joten reissuja kertyi mukavasti eri kuunkierron vaiheille pitkin talvea. Käsitellään tässäkin analyysissä vain Leppäveden reissut, joten käsiteltävien reissujen numerot eivät täsmää reissuraportteihin, joihin laskin muuallekin suuntautuneet reissut. Lähteenä kuunkierron vaiheille käytin kuukalenteria. Alla olevassa kuvassa ovat esitettyinä reissut ja niiden arvosanat sekä kuunkierron vaiheet.
Kuvan perusteella näyttäisi, että jakauma on melko tasainen lukuun ottamatta huippureissua nousevan puolikuun kuun aikaan. Niin huonoja 4 / 10 reissuja kuin ”hyviä” 6 / 10 reissujakin toteutui uudenkuun, nousevan puolikuun sekä täydenkuun aikaan.
Vain laskeva puolikuu oli vaihe, jolla ei saavutettu 6 / 10 arvosanaa niiden ollessa 5, 4 ja 4. Toki laskevan puolikuun reissuja kertyi vain kolme, mutta tukee se silti viimevuotista havaintoa. Samoin kuin tukee tuo yksittäisen huippureissun toteutuminen nousevan puolikuun aikaan. Sen sijaan uusi kuu näyttäisi olleen parempi, mitä viime talvi antoi olettaa.
Katsotaan seuraavaksi keskiarvoiset arvosanat kunkin kuunkierron vaiheen aikana tehdyistä reissuista. Ne ovat esitettyinä alla olevassa taulukossa.
Taulukosta nähdään nousevan puolikuun olleen paras täysi- ja uudenkuun seuratessa. Laskevan puolikuun reissuilla arvosana jäi keskimäärin heikoimmaksi.
Tulokset tukevat pääpiirteittäin viime talven tuloksia, joista huomion arvoisia olivat uudenkuun, nousevan puolikuun sekä täydenkuun vaiheet. Tällöin paremmuusjärjestyshän oli täysikuu, nouseva puolikuu ja uusikuu. Tämän talven tuloksissa nouseva puolikuu ohitti täydenkuun, mutta uusikuu pysyi yhä heikoimpana näistä kolmesta.
Laskeva puolikuu sen sijaan oli vielä viime talvena täysi mysteeri. Valitettavasti sille ei nytkään osunut kuin kolme reissua ja nekin kaikki keskitalvelle. Joka tapauksessa jotain arvoa tuolle datalle voinee jo antaa ja näyttäisi, ettei uudesta kuusta lähtevä syönnin kiihtyminen enää jatkuisi, kun kuunkierto lähtee täysikuun jälkeen takaisin kohti uutta kuuta.
Yllättävää on, että laskeva puolikuu olisi kuunkierron vaiheista heikoin. Heikoimmaksi kun povasin uutta kuuta viime talven perusteella. Omiin ajatuksiini olisi ollut loogisin vaihtoehto, että uusikuu olisi heikoin, täysikuu paras ja nouseva sekä laskeva puolikuu niiden välissä. Nyt tuota logiikkaa sotkee paitsi laskevan oltua heikoin myös se, että nouseva puolikuu ohitti täydenkuun.
Tämän talven erikoisuudesta johtuen kuulle tarjoutui mahdollisuus vaikuttaa myös yöllisen valon määrään jään alla. Jää oli paitsi ohutta, myös valoa hyvin läpäisevää kirkasta teräsjäätä ja ennen kaikkea lumetonta.
Viime talvi taas oli runsasluminen ja havainnot silti samansuuntaisia. Varsinkin täysikuun hyvyys olisi helppo ajatella valon piikkiin, sillä talviöinä se todella valaisee. Mutta, kun jään päällä oli vuosi sitten vettä, sohjoa sekä lunta reiteen asti, ei valo vain päässyt jään alle.
Kuitenkin datan ollessa samansuuntaista nyt lumettomana ja olosuhteiltaan muutenkin erilaisena talvena, väittäisin sen perusteella, ettei kuun vaikutus liity ainakaan valoon tai sen pääsyyn jään alle. Kenties se on melko riippumaton muistakin olosuhteista juuri sen perusteella, että tulokset kuunkierron suhteen olivat samankaltaisia näinä kahtena hyvin erilaisena talvena.
Kuten tässä ja muissakin analyyseissa, on dataa ja talvia vasta vähän takana tehden sattuman osuudesta suuren. Esimerkiksi tänä talvena tuo yksittäinen huippureissu korostaa sen hetkisiä olosuhteita muiden reissujen oltua yleisesti heikkoja.
Datan vähyydestä huolimatta ja toisaalta osin juuri siksi on rohkaisevaa, että nyt tarkasteltu kuunkierron datankin tukee viime talven havaintoja. Molempien talvien tuloksille kun oli yhteistä se, että nouseva puolikuu sekä täysikuu olivat parempia uuteen kuuhun ja laskevaan puolikuuhun verrattuna. Se, onko nouseva puolikuu vai täysikuu lopullisesti parempi selvinnee talvien karttuessa ja sattumien vähetessä. Pääasiana, positiivisena sellaisena, näen tässä vaiheessa kuitenkin sen, että joitain yhteyksiä kalantulon ja olosuhteiden välille on todella löytymässä.
Yhteenvetona kuunkierrosta todetaan nousevan puolikuun olevan paras kuunkierron vaihe kalantulon kannalta. Täysikuu tuli hyvänä kakkosena ja yhdessä viime talven datan kanssa voidaan nousevan puolikuun ja täysikuun todeta suosivan pilkkijää uuden kuun ja laskevan puolikuun sijaan.
Analytical Ice Fishing 