Päättynyt talvi oli pilvisyyden analysointiin sikäli erinomainen, että jää oli käytännössä lumeton lähes koko talven. Täten valo-olosuhteet pääsivät vaikuttamaan jään allekin ilman lumen eristävää vaikutusta.
Kuten viime keväänä totesin, on pilvisyyden arviointi osittain vaikeaa selkeän mitta-asteikon puuttuessa. Toisaalta, ja osin juuri siksi, jaan pilvisyysmuuttujan yksinkertaisesti vain kahteen vaihtoehtoon: Pilvinen ja pilvetön taivas. Pilvettömäksi lasken kirkkaan taivaan, jossa korkeintaan ohuet pilvet hetkeksi heikentävät auringon valoa. Kaikki siitä pilvisemmät reissut lasken pilvisen taivaan reissuiksi.
Viime talven analyysin mukaan pilvetön taivas olisi parempi vaihtoehto niin yksittäisen hyvän reissun, kuin keskiarvoisen reissunkin kannalta. Tuolloin tosin lunta oli reilusti, joten saa nähdä, miten kävi nyt lumettomana talvena.
Alla olevassa kuvassa ovat esitettyinä Leppäveden reissujen arvosanat sekä pilvisyydet. Muiden tämän kevään analyysien tapaan huomioin vain Leppäveden reissut, joten reissujen numerointi ei täsmää reissuraportteihin, joissa laskin kaikkien järvien reissut.
Kuvan perusteella näyttäisi, että niin arvosanat kuin reissut pilviselle ja pilvettömälle kelille jakautuisivat hyvinkin tasaisesti. ”Hyviä” 6 / 10 reissuja toteutui kaksi niin pilvisellä kuin pilvettömälläkin kelillä. Samoin 4 / 10 reissuja toteutui lukuisia kummallakin. Tuo tämän talven yksittäinen huippureissu osui näistä muuttujista pilviselle taivaalle.
Kuvasta on nähtävissä myös selkeästi, että kevättä kohden pilvisten reissujen määrä väheni ja pilvettömien kasvoi. Leppäveden reissuista kahdeksas toteutui helmikuun puolivälissä, joka oli jotakuinkin Leppäveden yhtäjaksoisen pilkkitalven puoliväli. Ennen sitä pilvettömiä reissuja kertyi vain yksi, joten on mahdoton spekuloida, kuinka pilvisyys vaikutti alkutalvesta.
Sen sijaan talven jälkimmäisellä puoliskolla pilvettömiä reissuja tuli kahdeksan ja pilvisiä kolme. Epäsuhta on turhan suuri, mutta voinee siitä jotain edes arvailla. Näistä reissuista pilvisten keskiarvoinen arvosana oli peräti 6.3 pilvettömien ollessa 4.6. Ero olisi siis selkeä pilvisten hyväksi.
En voinut olla huomioimatta tuota yksittäistä huippureissua, joten jossittelin: Mikäli se olisi ollut kaksikin arvosanaa heikompi, olisi pilvisten reissujen keskiarvoinen arvosana ollut silti 5.6. Joten sanoisin, että päättyneen talven jälkipuoliskolla pilvinen keli oli selkeästi parempi.
Koko talven keskiarvot kertovat kuvaa paremmin sen, mikä todellinen jakauma pilvisyysmuuttujien välillä oli. Alla olevassa taulukossa ovat esitettyinä Leppäveden reissut arvosanoineen suhteessa pilvisyyteen.
Taulukosta nähdään, että pilvinen keli osoittautui tänä talvena paremmaksi keskiarvoisen arvosanan ollessa 5.2. Pilvettömän kelin keskiarvo jäi puolestaan 4.6 lukemiin. Hienoa oli se, että 19 reissua jakautuivat mahdollisimman tasaisesti vaikka alkutalven pilvisyysputki jättikin mielikuvan harmaasta talvesta.
Verrattuna viime talveen, tulos on eriävä. Se ei toisaalta ilahduta, sillä kahden edellisen analyysin aloittama vanhojen tulosten vahvistaminen katkesi. Mutta toisaalta tulos jättää yhä mahdollisuuden selkeänkin kuuloiseen logiikkaan: Lumisena talvena pilvetön taivas ja valon määrän maksimointi olisi eduksi, kun taas lumettomalla valon läpäisevällä jäällä liiallinen kirkkaus olisi haitaksi.
Kontrastia näiden kahden talven valo-olosuhteille lisää vielä se, että jää oli tänä talvena hyvin ohutta vaihdellen Leppäveden reissuilla pääosin 10 – 20 cm välillä. Kun taas viime talvena jäätä oli keväällä puoli metriä ja tammikuussakin jo 30 cm kuorrutettuna 30 – 40 cm lumikerroksella. Kirsikka kontrastikakkuun saadaan vielä jään laadusta, joka tänä talvena oli pääsääntöisesti kirkasta teräsjäätä, joka läpäisee valoa paremmin kuin edellisen talven kohvajää.
Tätä teoriaa valon vaikutuksesta tukevat myös kesän havainnot kirkasvetisten järvien kalastuksesta. Omien havaintojen ja pohdiskelujeni lisäksi pitäisin sitä myös jonkinlaisena ”yleistietona”, ettei pilvetön kirkas päivä ole suotuisin kirkkaiden vesien kalastajille.
Aiemminhan tarkasteltiin jo talven jälkimmäisen puoliskon reissuja, joiden tulokset kertoivat samaa koko talven tuloksien kanssa. Mielenkiintoista olisi ollut saada muutama kirkkaan päivän reissu alkutalvellekin, sillä kenties silloin tilanne olisi tasaisempi tai jopa toisin päin. Tällöinhän päivä on joka tapauksessa lyhyt, suhteellisen hämärä ja aurinko alhaalla keskipäivälläkin.
Mieleen juolahti vielä seuraavakin teoria: Alun kuvasta nähtiin, että pilvettömiä reissuja oli keväällä enemmän. Täten pilvinen päivä olisi ollut muutos ”normaaliin” ja kenties tarvittava muutos myös syönnin aktivoitumiseen. Toki tämä teoria vaatisi tarkemman tarkastelun kaikkien kevään päivien pilvisyyteen eikä vain pilkkipäivien.
Viimeisenä poimintana nostan esiin reissun 2-20. Se oli talven viimeinen käynti Kuusvedellä ja tarjosi erinomaisen esimerkin pilvisyyden vaikutuksesta. Parin tunnin harhailun jälkeen löysimme ahvenet, jotka olivat suhteellisen aktiivisiakin, joskin tarkkoja vieheen suhteen. Kaloja näkyi luotaimella hyvin, kunnes pilvet väistyivät ja olosuhteista tuli äärimmäisen kirkkaat. Samalla kalat painuivat pohjaan, eivätkä reagoineet enää mihinkään ja sen pituinen se.
Yhteenvedon paikka. Talven datan perusteella pilvinen taivas oli pilvetöntä parempi. Ero ei ollut valtava, mutta huomattava. Tulos on ristiriidassa viime talven tulokseen, jolle mahdollinen selitys löytyy lumiolosuhteista: Viime talvi oli runsasluminen, kun nyt päättyneellä talvella jää oli lähes aina paitsi lumeton, myös ohut, tehden jään alaisista valo-olosuhteista hyvinkin erilaiset. Tulevat talvet näyttävät, olenko tässä ”totuuden” jäljillä vai paljastuuko pilvisyys merkityksettömäksi tulosten risteillessä ilman sen kummempaa logiikkaa.
Analytical Ice Fishing 