Olosuhteista viimeisenä analysoidaan jää- ja lumitilanteen sekä vuodenajan vaikutukset kalantuloon. Haluan katsoa nämä samalla kertaa, sillä ne ovat tiivisti yhteydessä toisiinsa ja yksittäisinä turhan lyhyen tekstin tuottavia.
Viime talven analyysissä alku- ja lopputalvi osoittautuivat keskitalvea paremmaksi, johon osaselityksen pystyi näkemään lumen syvyydestä. Jään paksuudella sen sijaan ei tuntunut olevan merkitystä.
Päättynyt talvi oli jää- ja lumitilanteenkin kannalta erikoinen: Jää pysyi ohuena, 10 – 20 cm paksuisena lähes koko talven ja jos lunta ei maalla ollut paljoa, ei sitä jäälle kertynyt pääosin lainkaan. Vuodenajat, alku-, keski- ja lopputalvi, sentään toteutuivat tänäkin talvena.
Alla olevassa kuvassa ovat esitettyinä Leppäveden reissujen arvosanat, jään paksuus ja lumen syvyys reissujen aikana sekä pilkkikuukaudet.
Kuvaajasta nähdään kaksi lumitilanteen huippua, joissa lumen syvyys kasvoi reiluun 10 senttimetriin. Ensimmäisen huipun aikana tehty reissu sai arvosanakseen 4 kuten sitä seuraavakin reissu. Toisen huipun kohdalle taas osui talven paras reissu 9/10 arvosanallaan, mutta heti seuraava reissu oli jälleen 4 / 10 arvoinen.
Alkutalvesta taas kaksi ensimmäistä ja suhteellisen hyvää reissua toteutuivat parin senttimetrin lumipeitteen aikana. Keskitalvella arvosana 4 ylittyi reissuilla 8 ja 10, jolloin lumipeite oli olematon. Talven paras reissu toteutui lumihuipun aikaan ja taas keväällä kolme 6 / 10 arvosanan reissua lumettomalla jäällä…
Täten vaikuttaisi, ettei lumen määrällä ollut tänä talvena juuri merkitystä. Niin huonoja, kuin vähän parempiakin reissuja tapahtui sekä lumettoman, että lumisen jään aikaan.
Vuodenaikoja katsoessa alkutalvi oli jälleen kohtalainen, kun kahden reissun arvosanat 5 ja 6 suhteutetaan koko talven arvosanoihin. Kuten viime talvenakin, alkutalven reissuja kertyi kuitenkin harmillisen vähän marraskuun jäiden sulaessa ja kantavien jäiden tultua uudelleen vasta joulun jälkeen.
Lopuille neljälle pilkkikuukaudelle reissut sen sijaan jakautuivat hyvin, kun jokaiselle tuli 4 – 5 reissua. Tammikuu oli surkea 4 / 10 arvosanojen kuukausi. Helmikuussa jo hieman parani, kun kaksi neljästä reissusta päätyi arvosanaan 5. Maaliskuun alkuun jysähti huippureissu, mutta loput reissut palauttivatkin nöyrästi jään pinnalle 4 / 10 arvosanoillaan. Huhtikuu oli kuukausista selkeästi paras, kun kolme neljästä reissusta päätyi 6 / 10 arvosanaan.
Katsotaan vielä arvosanojen sekä jää- ja lumitilanteiden keskiarvot kuukausittain alla olevassa taulukossa.
Arvosanojen osalta tulokset ovat täysin odotettuja. Alkutalvi oli suhteellisen hyvä, joskaan reissujen vähyydestä johtuen ei marras- ja joulukuun tuloksilla ole juuri merkitystä. Sen sijaan neljälle seuraavalle kuukaudelle pilkkireissut jakautuivat hienosti.
Tammikuu oli näistä kuukausista heikoin keskiarvoisella arvosanallaan 4. Kun talvi siitä lähti etenemään kohti kevättä, paranivat samalla keskiarvot 0.5 arvosanaa per jokainen kuukausi niin, että huhtikuun keskiarvoksi saatiin 5.5. Selkeää ja yksiselitteistä dataa.
Mikä sitten selittäisi kalantulon jatkuvan paranemisen tammikuusta huhtikuuhun? Jos katsotaan jään paksuuden keskiarvoja, mahtuivat ne tammi- huhtikuun ajalta vain 4 cm sisään. Joten siitä ei ole selittäväksi tekijäksi.
Lumen syvyys oli sekin keskiarvoisesti suurimmillaan vain 4 cm. Tuonkin tammikuun aikana jää oli välillä myös lumeton ja osan reissuista lumipeite oli ”laikkuinen”. Joten melko vähäpätöisiltä määriltä nuo lumikertymät tuntuisivat, jotta niillä alkaisi kalantuloa selittämään. Toki olettaen lumen olevan syöntiä heikentävä tekijä, on kiva huomata lunta olleen keskiarvoisesti eniten juuri heikolla tammikuulla.
Täten selittäväksi tämän analyysin muuttujaksi jäisi vuodenaika itsessään. Sen suhteen onkin jälleen valtava määrä ”oheismuuttujia”. Näistä merkittävimmäksi voisin kuvitella kevättä kohden lisääntyvän auringon säteilyn määrän. Samalla säteiden tulokulma kasvaa, valon ja uv-säteilyn määrä kasvaa jne., joilla kaikilla lienee vaikutuksia myös jäänalaiseen elämään. Ne tosin menevät jo niin rajusti arvailun puolelle, että ei niistä tässä sen enempää.
Verrataan vielä keskiarvotaulukon tuloksia viime talveen, jonka vastaava taulukko on esitetty alla.
Yhtäläisyyksiä on havaittavissa. Ensinnäkin molempien talvien heikoin arvosana tuli paksuimman lumen aikaan kuluneen talven vähälumisuudesta huolimatta. Merkittävimpänä erona taas huomataan, että viime talvena paras arvosanojen keskiarvo osui jo tammikuulle huhtikuun sijaan. Mutta helmi-huhtikuu välillä trendi oli jälleen molempien talvien osalta paranemaan päin kevättä kohden.
Yhteenvetona todettakoon varmimmin se, ettei jään paksuudella näyttäisi olevan merkitystä kalantuloon. Ei tämän, eikä viime talven perusteella. Lumen syvyydellä saattaa olla pieni vaikutus, joskin tämän lumettoman talven vuoksi lisädatan kaipuu on huutava. Vuodenaika sen sijaan näyttäisi vaikuttavan hyvinkin selkeästi kalantuloon sen parantuessa tasaisesti tammikuulta huhtikuulle.
Analytical Ice Fishing 