2019-2020, Vieheet

Vieheet analysoidaan jälleen viimeisinä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, ovathan ne ainakin itselleni se mielenkiintoisin muuttuja kalastuksessa. Ja ainakin muuttuja, johon voi joka päivä itse vaikuttaa toisin kuin vaikka säähän.

Viimetalven analyysistä tiivistettynä luomuvärit, valkoinen ja muikku, olivat ärsykevärejä parempia varsinkin alku- ja lopputalvesta. Keskitalvella myös ärsyvärit toimivat, minkä oletin liittyvän lumen määrään. Silloin myös vilkkaampi uinti Fishunter TT:n muodossa toimi, mutta koko talven sekä erityisesti alku- ja lopputalven oli Saira -mallin jigi parempi.

Tänä talvena taas ärsykevärit eivät tuntuneet juuri toimivan ja tuskin on sattumaa, ettei jäällä ollut juuri luntakaan. Tämän yleiskäsityksen lisäksi käydään nyt läpi, mitä kaikkea ”viehedatasta” saadaankaan irti.

Vieheistä käytössä olivat erilaiset jigit: Mikadolta Saira 5 ja 8 cm koossa sekä Fishunter TT 5.5 senttisenä. Lisäksi Savage Gearin 3D Bleak Real Tail sekä tämän talven uutuudet Orka Small Fish 3 ja 5 cm koossa. Mallin ja koon lisäksi jaottelen jigit vielä karkeasti viiteen eri väriin:

• Muikku
• Valkoinen
• Ahven
• Vihreä
• Oranssi

Muikkuväreihin luen muikun ja kuoreen väriset harmahtavat luomujigit, joita omasta valikoimastani edustavat mm. Mikadon värit 355 ja 353, Savage Gearin Bleak sekä Orkan SF45, PJF29 ja PJF40. Ahvenväriä edusti Mikadon 380 ja valkoista 382. Vihreällä tarkoitan jo selkeästi ärsykeväriä, ns. firetigeriä tai papukaijaa, jossa räikeän vihreään pääväriin on usein sekoitettu keltaisen ja punaisen sävyjä. Näitä löytyy omista rasioista Mikadon 348 ja 355 sekä Orkan FB ja YG. Oranssia ärsykeväriä puolestaan edustivat Mikadon 352 sekä Orkan YR.

Alla olevassa taulukossa ovat talven pilkkireissut jaoteltuina kuukausittain pilvettömiin ja pilvisiin reissuihin, sillä pilvisyyden näen olosuhteista mielenkiintoisimpana viehevalintaa ajatellen. Kumpaankin pilvisyyskategoriaan on laitettu omat rivinsä jokaiselle jigivärille sekä lisäksi kultmorrille, jolla jigien lisäksi pilkin. Toimivaa viehettä suhteutin nimenomaan tavoitekalan eli ”filekoon” ahvenen tuloon.

Taulukosta näkee selvästi, että muikkuvärit olivat tänä talvena parhaat tammikuusta pilkkitalven loppuun. Lisäksi marras- ja joulukuussa tehdyillä kahdella reissuilla toimi niissäkin toisessa luomuvärit siinä, missä ärsykeväritkin. Jigien koosta huomioidaan, että alkutalvesta 5 ja jopa 3 cm toimivat, kun taas kevättä kohden 8 cm jätti pienemmät varjoonsa.

Valkoinen, jonka lasken ennemmin luomu- kuin ärsykeväriksi, toimi talven 19. reissusta kolmella ja yhdistävä tekijä näille reissuille on pilvisyys. Viitteitä tästä luomuvärien vertailusta sain jo viime talvena, kun valkoinen toimi keskitalven pimeissä olosuhteissa ja muikku taas kevään valoisilla säillä lumettoman jään aikaan.

Ärsykeväreistä ei tänä talvena ollut iloa kuin alkutalvesta pilvisillä keleillä, joskaan en pilvettömiä pilkkipäiviä ennen helmikuun loppua edes nähnyt. Tässä analyysissä keskitytään ensisijaisesti tuloksiin, mutta jigit ja olosuhteet -tekstissä spekuloin enemmän jigivärien ja olosuhteiden yhteyksiä.

Morria kokeilin ajoittain jigien lisäksi. Äkkiseltään tuntuisi yllättävältä, ettei se ollut kuin kahdella reissulla jigin veroinen. Mutta taustalta on huomioitava muutama seikka: Ensinnäkin aloitin lähes aina jigillä ja morriin vaihdoin vasta, mikäli pari kokeiltua jigiä ei toiminut. Toisekseen käytin tänä talvena morrissa vain keinosurviaisia, millä saattaa olla negatiivinen vaikutus kärpäsentoukkiin verrattuna.

Jigimallien osalta tämän talven vertailu perustuu lähinnä ns. kuolleen uinnin jigeihin. Selkeästi uinnillinen Fisuhter TT toimi yhdellä reissulla, joskaan en siitä luomuvärejä edes kokeillut, joten vertailu uivien ja uinnittomien jigien välillä on tämän talven osalta mahdotonta.

Sen sijaan kuolleen uinnin jigejä voi mallien osalta hieman vertailla. Käytössäni oli v-pyrstöinen Mikadon Saira 5 ja 8 cm malleina, jossa pyrstön ja rungon saa pieneen värisevään liikkeeseen sekä 8 cm mallin jo ”letkumaisempaan” aaltoliikkeeseenkin. Toisena kuolleen uinnin jiginä toimi Savage Gearin 3D Bleak Real Tail eli ”3D salakka” 8 cm koossa. Verrattuna Sairaan, värinä puuttuu, mutta pieni ”letkumainen” aaltoliike on mahdollista saada aikaan kyljelleen koukutettuna. Uutuutena oli vielä Orkan Small Fish 3 ja 5 cm koossa, joka ei sitten ui enää millään tavalla.

Saira oli näistä ylivoimaisesti paras, kuten taulukosta nähdään: Kalaa antaneista reissuista 11 / 14 oli Sairan hallintaa. Small Fish toimi parilla reissulla ja lisäpiste on annettava siitä, että reissulla 2-5 se todella oli ainoa, joka kelpasi, mutta kelpasikin sitten todella hyvin. 3D salakka jäi selkeästi vähemmälle käytölle, mutta oli sekin kertaalleen toimivin.

Small Fishin osalta jäi kuitenkin pahasti jossiteltavaa sen koon rajoittuessa 5 senttimetriin. Ja kuten taulukosta nähdään, oli 8 cm Saira varsinkin kevättä kohden paras, vaikka myös 5 cm mallia samassa värissä koitin. Täten sanoisin, että 5 cm jigi oli tänä talvena turhan pieni, joten Small Fishin mahdollinen potentiaali jäi vielä piiloon. Kenties Orkan olisi syytä tuoda vielä pykälää isompi malli markkinoille.

Se, että luomuvärit tänä lumettomana ja jäänalaisen elämän kannalta valoisana talvena toimivat, ei yllättänyt. Tulos oli pikemminkin arvattava jo viimetalven analyysin perusteella. Myös se, etteivät ärsykevärit toimineet, tuntuu luonnolliselta veden jäähdyttyä ”pohjia myöten” myöhäisen jäidentulon johdosta, sillä kesäisin ärsykevärit ovat loistaneet juuri veden ollessa lämpimimmillään.

Yllättävää on se, että mikäli kalat olivat kylmän kohmettamia, maistui isompi 8 cm jigi kuitenkin pieniä 3 ja 5 cm jigejä ja jopa morriakin paremmin. Itse kun olen ajatellut, että yleensä huonolla syönnillä passiivisille kaloille pieni viehe olisi avain onneen. Toki onhan sekin uskottava teoria olemassa, että kylmässä vedessä energiaa säästääkseen kalat pyrkisivät ”kalorien maksimointiin” syöden mahdollisimman isoja saaliskaloja pikkukalojen jahtaamisen sijaan.

Mikäli vielä vertaillaan viimetalveen, nousee esille yksi selkeä ero, joka on mikäs muu, kuin ärsykevärit: Viimetalvena ne toimivat keskitalvella usein siinä, missä luomutkin, vaan tänä talvena niillä ei tehnyt alkutalven jälkeen mitään. Jos viimetalvena päättelin niiden toimivan lumiseen aikaan, saisi tuo teoria vankkaa vahvistusta nyt, kun vertaillaan näitä lumista ja lumetonta talvea.

Ärsykeväreihin liittyy vielä myös ero vihreän ja oranssin toimivuudesa näiden kahden talven välillä. Viime talvena oranssi toimi ajoittain siinä, missä vihreäkin, mutta tänä talvena en saanut sillä ainuttakaan kalaa kotijärven pientä haukea lukuun ottamatta. Kesällä taas oranssi on toiminut erinomaisesti, kun vedet ovat päässeet todella lämpimiksi, mutta vähänkään viileämmällä vedellä ei lainkaan. Joten liekö oranssi ”lämpimän veden” väri myös talvisin?

Yhteenvetona todettakoon luomuvärien, erityisesti muikkuvärien toimineen selkeästi ärsykevärejä paremmin päättyneellä talvella. Selkeä oli myös ykkösjigi, Mikado Saira värissä 355 ja 8 cm koossa. Pilvisellä kelillä myös valkoinen toimi ajoittain ja alkutalven hämäryydessä oli ärsykeväreistä vihreälläkin paikkansa. Tulokset tukevat viimetalvisia sikäli, kun näitä erilaisia talvia voi vertailla. Kahden talven perusteella sanoisin ärsykevärien toimivan todennäköisimmin olosuhteiden ollessa pimeät eli alkutalvesta ja paksun lumikerroksen aikaan. Ja mitä kirkkaampi sää sekä lumettomampi jää, sitä todennäköisemmin ovat luomuvärit ahventen mieleen.