Viime vuoden tapaan korkkasin myös Leppäveden heti avausreissun jälkeisenä päivänä. Tällä kertaa tosin ihan kalastustarkoituksella, viimeksi kun kyseessä oli enempi jäänmittausreissu. Paikkana kuitenkin samainen lahti, joskin kauempana lahden perältä mahdollisten kalapaikkojen luona. Täällä kävin viime vuonna reissuilla 2-3 ja 2–6.
Keli oli yhä harmaa, joskin lumisade oli poissa. Pikkupakkanen kuten ilmanpainekin jatkui muuttumattomina edellispäivästä. Tuuli puhalteli kevyesti etelästä ja kuun kierto oli yhä laskevan puolikuun vaiheessa. Jäätä 7 – 8 cm ja lunta juuri ja juuri sen verran, että jään pinta oli valkoinen.
Kohteena olleen pitkulaisen lahden pohjanmuodot olivat selkeän tylsät: Toinen laita hieman yli keskilinjaan asti tasamatalaa 2 – 3 m vettä. Toisella laidalla taas hieman syvempi 5 – 6 m syvyinen ”ura”, joka on myös potentiaalisin kalapaikka ja sieltä aloitin.
Jäällä oli lisäkseni kuusi muuta pilkkijää. Tietoa tapahtumista, tai niiden puutteesta, huudeltiin ristiin rastiin ja pian kävikin selväksi, ettei ainakaan aamusta ollut kalaa paikalla. Tosin heti toisella reiällä 3D salakkaa noustiin katsomaan ja tärpättiinkin varovaisesti. Se ei kuitenkaan riittänyt tartuttamiseen eikä toista mahdollisuutta tullut.
Muutama tyhjä reikä myöhemmin houkutteli 3D salakka kaksi ahventa paikalle. Varovaisten alkumerkkien perusteella tein nopean vaihdon morriin, joka kelpasi kaksikolle ja näin Leppävedenkin avauskalat oli saatu.
Sen koommin ei kalaa sitten juuri näkynyt. Kerran kairaamiselta palattuani oli tosin yhä vanhalla reiällä olleeseen luotaimeen piirtynyt isohko kala ja innoissani laskin 8 cm Sairan veteen. Tulos: kala ui karkuun… Jälkiviisaana olisi kannattanut aloittaa tunnustelu morrilla, jota tuskin olisi säikähdetty ja täten olisin saanut mahdollisuuden koittaa ainakin kahdella eri vieheellä, mikäli morri ei olisi maistunut.
Kun koko ura sekä keskilinjakin oli kairattu, tuloksena kaksi ahventa ja ehkä viisi ylipäätään luotaimella nähtyä, en viimeisten tuntien syöntipiikkiin jaksanut enää uskoa ja lähdin pois. Seitsemän pilkkijän yhteistuloksen jäädessä reiluun kymmeneen kalaan voi varmuudella sanoa syönnin olleen huono. Ei se toki viimeksikään tämän paikan ensireissulla kummoinen ollut, mutta kuitenkin viisi ahventa ja ilman luotaimen apua.
Olosuhteista kuun kierron tiesi jo olevan huonoin mahdollinen. Muissa muuttujissa ei sen sijaan pitänyt viimevuotisten kokemuksien mukaan olla syitä ahventen kadotukseen. Ne myös täsmäsivät lähes täysin viimevuotiseen Leppäveden avausreissuun, joskin vertailua mutkistaa se, että se tapahtui kuukautta aiemmin.
Vieheiden osalta ärsykeväri ei tänään herättänyt minkäänlaista mielenkiintoa, toisin kuin vuosi sitten. Sen voisi ajatella johtuvan myöhäisemmästä ajankohdasta, mutta toisaalta juuri kyseinen Orka Small Fish 5 cm toimi papukaijavärityksessä hyvin vielä joulukuun lopullakin viime talvena. 8 cm Mikado Saira muikkuvärissä sekä 3D salakka keräsivät hieman huomiota, mutta vain 5 mm kultamorri kelpasi kunnolla.
Syvyyden osalta omat kalat tulivat 5 m urasta, mutta yhtä lailla satunnaisia kaloja saivat muut myös matalammasta lahden keskeltä, joten mitään logiikkaa ei sen suhteen ollut.
Tietysti voi hyvinkin olla, että syönti oli tänään kohtalaista, kenties hyvääkin, mutta isommat parvet vain olivat muualla. Sen arvoituksen kanssa on toki elettävä joskus muulloinkin, mutta eteenkin tällaisina aikoina, kun jäätilanne estää liikkumisen eri paikkoihin. Sattuman osuus nousee eikä valmius nähdä vaivaa saaliin eteen hyödytä vaivannäön ollessa estettynä. Jos ei muuta, niin pilkkikuume laski reippaasti…
Reissulle arvosanaksi 4 / 10.
Olo on nyt hieman avuton, sillä Leppäveden osalta ollaan täysin yhden paikan varassa ja sen ollessa tyhjä, on paikka tekemätön. Lisäksi paikka tullee olemaan melkoisen pilkkipaineen alla seuraavat viikot, mikä entisestään vähentää sen potentiaalia. Toistakin lahtea kävin kurkkaamassa paluumatkalla, mutta se velloi vielä täysin sulana…
Sääennustekaan ei paljoa huonompi voisi pilkkimisen kannalta olla huomioiden, että joulukuu on jo puolivälissä: Pakkanen ei ole riittävä jäädyttämään vielä avonaisia paikkoja ja pahimmassa tapauksessa lunta tulee sen verran, ettei jo jäässä olevatkaan ainakaan vahvistu. Täten vain pienet lammet, ehkä matalat pienet järvet sekä tämänpäiväinen lahti ovat vaihtoehtoja tuleville reissuille.
Lampikalastus näistä houkuttelee eniten hyvän avausreissun sekä tämän päiväisen reissun jälkeen. Eikä se välttämättä huono varasuunnitelma olekaan, sillä päivässä ehtinee tutkia kaksi tai kolmekin pientä lampea, mikä luo uuden ja omanlaisensa mielenkiinnon pilkkipäivään. Toki riski nollareissuihin on myös suuri eikä blogin analyyttistä puolta pääse täysillä toteuttamaan vesistön vaihtuessa jatkuvasti.
Kirje Korvatunturille sisältääkin jälleen toiveen ”vain” kovasta pakkasesta, edes muutamaksi vuorokaudeksi.
Analytical Ice Fishing 