Lampikalastuksella jatkettiin, kuten viimeksi ennakoin ja kohteeksi valikoitui todella mielenkiintoinen alue: Syrjäinen, monen pienen lammen ja järven muodostama pienoiserämaa. Maaston perusteella oletin lampien olevan syviä sekä melko kirkasvetisiä. Perus suolammista ei nyt ollut kyse. Aloituslammen lisäksi varalla oli katsottuna toinenkin, jonne siirtyä, jos siltä tuntuisi.
Keli oli utuinen: Tyyntä, lämpötila nollassa ja ilmassa sumun ja tihkusateen sekoitusta. Ilmanpaine oli hitaassa laskussa ollen nyt 1016 hPa ja kuun kierto kasvavan puolikuun vaiheessa. Jäätä ja lunta kumpaakin n. 10 cm verran.
Sijainnistaan johtuen oli arvoitus, missä kunnossa pikkutiet olisivat lumisateiden jäljiltä. Aurattuja ne eivät oletetusti olleet, mutta lunta ei ollut haitaksi ja perille päästiin.
Rantaan saavuttua ei maisemassa ollut valittamista. Tuoretta puhdasta lunta kymmenisen senttiä, tyyntä ja täysin hiljaista. Lumi- ja sohjokerroksen alta löytyi teräsjäätä 9 cm, joten senkään suhteen ei murheita ollut.
Lampi oli c-kirjaimen muotoinen ja aloitin sen alavasemmalta. Ranta oli hieman soinen, kuten oli talvenaloituslammenkin kalaa antanut ranta. Ensimmäiset reiät osuivat alle 2 m veteen, mutta antoivat kuitenkin merkkejä elämästä. Tärppi valkoiseen sairaan, jota seurasi avauskala morrilla.
Etenin keskemmälle päin ja yhden tyhjän reiän jälkeen oli jälleen kala jigin kimpussa. Jo luotaimesta näki pystysuoran syöksyn perusteella kyseessä olevan hauki. Tuntuma siimanpäässä sanoi kuitenkin muuta. Pian jäälle nousikin ennätyskala, pienin koskaan saamani jigihauki… Haukivauvalla oli pituutta n. 12 cm ja se lähti pirteästi takaisin kasvamaan.
Tuossa kohti vettä oli 4 m. Seuraavilla avannoilla 6, 8 ja lopulta 10 m, joten maastonmuodoista ennustettu syvyys oli totta. Syvät kohdat eivät tuottaneet kalahavaintoja, joten etenin vauhdilla kohti c:een yläosan poukamaa. Alue oli yllättävän syvä, sillä jo parin askeleen päässä rannasta oli 5 m ja keskellä 8 m vettä. Paikkaan laski myös puro, joka oli nostanut vettä jäälle. Kun avauskalat tulivat matalasta ja puron vaikutus jäähän oli arvoitus, ei tämä kohta houkutellut.
Toisessa lahdessa, c:een yläsakarassa pystyi orastavan lumisokeuden seasta havainnoimaan lumesta vanhoja pilkkireikiä muistuttavia kohoumia. Ja sellaisia sieltä yllätykseksi löytyikin. Ne, sekä rannalla ollut soutukelpoinen vene antoivat toisaalta toivoa, että ehkä lammessa jotain kalastamisen arvoista olisi. Siitä ei kuitenkaan ollut tuossakaan poukamassa tietoakaan, joten palasin vielä aloitusrannalle.
Sieltä tulikin lisää tapahtumia pienten morriahventen muodossa. C:n alasakarasta löytyi vielä suurempi parvi, mutta koon ollessa pikkurillin luokkaa oli aika rämpiä seuraavalle lammelle.
Siellä odottikin aikamoinen maisema. Jyrkkä kallioseinämä kapean lahden sivulla, josta myös aloituslampeen johtava puro sai alkunsa. Keskemmältä löytyi lisää ihmeteltävää, joskin negatiivissävytteisiä, kun jäässä näkyi kolme sulaa kohtaa. Kenties kiviä, sillä iso pintakivi näkyi myös lammen keskellä? Lähempi tarkastelu osoitti kohdat lähteiksi, mikä ei jäätilannetta ajatellen rohkaissut. Toisaalta lammen kalastolle lähteet voisivat tarkoittaa hyvää.
Jäätä oli kuitenkin jopa enemmän, vaikka lammen koko oli edellistä suurempi. Parhaillaan mitta näytti 11 cm paksuutta eikä lähteidenkään edustalla ollut 8 cm vähempää. Toki kovin lähelle sulia en mennyt.
Kallioseinämälahden lisäksi lampi koostui kahdesta muusta lahdesta sekä keskikivikosta. Maastonmuodoista päätellen lahdista toinen voisi olla syvä, toinen tasaisempi. Keskikivi ympäristöineen loisi kenties syvyysvaihtelua sikäli, kun muualta löytyisi syvempää. Ympäröivä maasto oli sekoitus suomaisia rantoja sekä karua kivikkoa ja vesi olikin vielä edellislammen vettä kirkkaampaa.
Aloitimme tasaisemmasta lahdesta. Vaihdoin valkoisen Sairan 3 cm Orka Small Fishiin hilemuikku värissä ajatellen sen olevan kirkkaassa vedessä hyvä. Heti toisella reiällä lahden suulla, 4 m vedessä, siihen tulikin tärppi. Vaati kuitenkin jälleen morria, että kalan sai kunnolla ottamaan. Avauskala oli päivän isoin, kuitenkin yhä alle 100 g. Muutama lisäreikä myöhemmin oli aika vaihtaa toiseen lahteen, isojen ahventen ollessa yhä hukassa.
Lahti oli odotetun syvä, eteenkin sen toinen ranta, josta nousi jyrkähkö rinne. Vettä oli 10 m, jonka oletin olevan liikaa. Toki senkin olisi voinut tutkia, mutta auringonlasku läheni ja käytin ajan mieluummin potentiaalisimpien paikkojen kartoitukseen. Lahden matalammalla laidalla oli jälleen pienempää ahventa, mutta merkkejä isommasta ei vieläkään näkynyt.
Päätin lähestyä varovasti keskikivikkoa. Sen etupuolella olevat kolme lähdettä oli helppo huomata, mutta riski huomaamattomimmista oli olemassa. Jää oli kuitenkin tasaisen vahvaa ja pääsin aivan kiville asti. Niiden ympäristö oli 2 m syvää, josta syvyys laski tasaisesti n. 8 m asti. Vaan siihen jäivät senkin alueen annit, syvyystietojen karttumiseen. Ei ainuttakaan kalahavaintoa…
Paluumatkalla korkkasin nopeasti vielä kallioseinämän lahden. Se oli matala, vain 2 m tasasyvyinen lahdukka eikä parilla reiällä näkynyt merkkejä kaloista. Hämärän tulo läheni ja oli rämmittävä aloituslammen kautta autolle ja kotimatkalle.
Kovin suuria johtopäätöksiä on vaikea yhden reissun perusteella tehdä. Lisäksi olosuhde oli luultavammin vuoden vaikeimpia juuri tulleen tiiviin lumikerroksen myötä. Lampien ollessa täysin tuntemattomia etenin vauhdilla, eikä esim. vieheiden testailuun jäänyt aikaa.
Ainoa selkeän tuntuinen havainto oli, että ainakin tuon kokoluokan kalat olivat hajallaan ja yksitellen. Samasta reiästä tuli korkeintaan kaksi kalaa eikä talven aloitusreissun ja -lammen kaltaista parveilua ollut havaittavissa. Kalat myös nousivat luotaimen mukaan pääosin pohjaturpeista sen sijaan, että olisivat uineet alle. Pari kertaa jigi tosin sai houkuteltua kaloja vähän matkan päästä, mutta yleisesti ottaen jäi tunne varovaisista sekä passiivisista kaloista. Tyypillistä ensilumen aikaa siis.
Tärkeää tietoa lammista kuitenkin karttui. Ensinnäkin molempien lampien pohjanmuodot ovat nyt tiedossa, sillä syvyyskarttoja ei tuon alueen lammilta ole. Kumpaisenkin syvyys on varmasti riittävä hyvän kalakannan ylläpitoon samoin ensimmäisen purot sekä jälkimmäisen lähteet takaavat hapekasta vettä, joten mistään kuolleista happikatolammista ei ole kyse.
Happikadottomuuden toki varmisti myös se, että molemmista tuli kalaa. Ensimmäisestä vielä haukikin, minkä oletan olevan hyvä asia sikäli, mikäli haukikanta ehkäisisi ahvenkannan kääpiöitymistä. Jälkimmäisessä taas positiivista oli ehdottomasti monimuotoisuus keskikivikon, lähteiden sekä erilaisten lahtien muodossa.
Arvosana syönnin osalta olisi ehkä 5 / 10, sillä onhan mahdollista sekin, ettei lammissa isompaa kalaa ollut. Pienempää, joskin varovaista kalaa kuitenkin sai ja olisi luultavasti tullut enemmänkin, mikäli siihen olisi keskittynyt. Liikaa jää tällaisella reissulla kuitenkin jossiteltavaa, jotta reissun arvioinnissa oli järkeä.
Sääennuste näyttää juuri nyt lohdulliselta ja toiveskenaario on tämä: Jään päällä oleva lumi sulaa vesisateissa jättäen jäälle sulamisveden tai korkeintaan märän loskakerroksen. Joulun jälkeen saapuvat pakkaset jäädyttävät tuon vesi- tai räntäkerroksen, jolloin jäätä syntyy kerrasta muutama sentti lisää. Lisäksi, ja ennen kaikkea, lumettomaksi tullut jää ottaa vastaan pikkupakkasenkin pureman ja vahvistuu entisestään. Toinen, myös mahdollinen ja ongelmallisempi tilanne olisi, jos povatut sateet kerryttävät lunta toiset 10 cm lisää.
Analytical Ice Fishing 