Kahden viikon tauko päättyi ja siinä ajassa lumipeite oli kasvanut sen verran, ettei sen pimentämille lammille kiinnostanut lähteä. Paikaksi valikoitui pieni järvi, lähinnä Leppäveden korvikkeeksi sen parhaiden paikkojen ollessa yhä pilkkikelvottomia.
Päivä alkoi kuitenkin Leppävedellä, mutta heti rannassa selvisi, ettei sinne ollut vielä asiaa. Kaira takaisin autoon ja kohti päivän pilkkipaikkaa.
Sää oli harmaa, mutta sateeton. Ilmanpaine oli normaalipaineen tuntumassa hitaassa nousussa ja luoteistuuli tuiversi 5 m / s nopeudella. Kuun kierto oli täydenkuun ja laskevan puolikuun puolivälissä. Lunta oli ohut kerros pienillä laikuilla höystettynä n. 10 cm vahvuisen jään päällä.
Järven syvyyskarttaa hallitsee reilu 10 m pitkulainen syvänne. Sen toisella puolella oli jo aamusta asti pilkitty lähinnä tyhjää, joten valitsin eri puolen. Siellä rannan 2 – 4 m vyöhyke putoaa maltillisesti kohti syvännettä. Järven vesi oli kirkas, joten luomuväreillä aloitin: 8 cm valkoinen ja muikkusaira, 5 cm harmaa Small Fish sekä samasta mallista papukaija, mikäli luomut eivät toimisi.
Aloitin kulkemaan syvänteen reunaa 4 – 6 m syvyysalueella pysyen. Käytin valkoisessa Sairassa Berkleyn Snap Jig jigipäätä ja sen uinti houkuttelikin heti toisella reiällä kalaa alle. Tärppiä ei kuitenkaan tullut ja pian myös tavalliseen päähän pujotettu Saira sai kaloja alleen, joten mitään magiaa ei Berkley ensitestissään osoittanut.
Viidennellä reiällä tuli päivän ensimmäinen tärppi, hauki tosin ja sekin irtosi ennen kuin jäi kunnolla edes kiinni. Hämmentävää oli, että alla näkyi useampia kaloja. Sekaparvi isoja ahvenia pienellä hauella vai pelkkiä vauvahaukia?
Rei’ittämisen edetessä yksi n. 10 x 10 m alue osoittautui kalaisaksi. Palasin pian siihen, sillä laajempaan kiertelyyn ei ollut tunteja ja toisaalta sitä suorittivat jo toisella reunalla olevat pilkkijät. Jigit jatkoivat kiinnostuksen herättämistä, mutta tärppejä ei tullut sitten millään. Kaloja pystyi hitaasti jigiä nostattamalla saamaan jopa 2 m syvyyteen, mutta ei tärpin tärppiä. Morria ne lähtivät jopa karkuun…
Aivan matalasta 2 m vedestä löytyi sitten syövää ns. kasin kalaa: Paino ja pituus 8 g… Niitä löytyi pitkin matalaa eikä paluu 4 – 6 m vyöhykkeelle tuonut enää mitään uutta. Lyhyt päivä oli lopussa ja oli aika vetäytyä kotiin odottamaan luvattuja pakkasia.
Kyseessä oli jälleen uusi järvi ja todennäköisesti ensimmäinen ja viimeinen käynti tuollakin ainakin tämän talven aikana. Täten reissun analysointi on taas hankalaa ja pitkälti arvailua.
Varmaa oli kuitenkin se, ettei isompi ahven ollut rohkean nälkäinen. Niitä kaiketi kuitenkin näkyi, sillä en millään usko kaikkien luotaimella näkyneiden isompien kalojen olleen haukia. Vaikea olisi myös uskoa, että jokin kokeilematta jäänyt väri-koko-malli yhdistelmä olisi laukaissut syönnin, kun varovaistakaan tärppiä ei tullut hyviin perusväreihin.
Kuunkiertoa lukuun ottamatta olosuhteissa ei pitänyt mitään ylivoimaisen vaikeaa olla verrattuna viime vuosien dataan Leppävedeltä. Tässä päästään kuitenkin jälleen siihen, ettei toisen järven kokemukset välttämättä päde toisella. Ehkä tänään oli huono päivä, ehkä kyseinen järvi aktivoituu erilaisissa olosuhteissa, jos ja jos. Ainakin tämä ongelma poistuu tulevien pakkasten myötä pääjärvi Leppäveden jäätyessä, jolloin pohjaa spekuloinneille jo löytyy.
Reissulle joka tapauksessa arvosanaksi 4 / 10.
Pakkasia on tosiaan vihdoin luvassa ja päätin, että seuraava reissu on vasta, kun Leppäveden hyville paikoille pääsee. Kun siellä nyt oli jo 5 cm jäätä ja hyvissä oloissa sitä syntyy 2.5 mm / vrk / pakkasaste, siintänee viikon päästä, vihdoin, silmien edessä kilometreittäin kantavaa jäätä ja paikkoja, joista valita. Reissusta päällimmäisenä jäikin mieleen aamun näky ja tieto siitä, että pian sinne pääsee.
Analytical Ice Fishing 