Vaikka Leppävedellä jo joulukuussa kävinkin, tuntui tämä reissu ”viralliselta” avaukselta, kun jäätilanne ei pakottanut yhteen lahteen. Kuten ennakkotekstissä povasin, oli viime talvi niin huono, että paras lienee tehdä asiat nyt toisin. Siispä alueeksi valikoitui toistaiseksi kokeilematta ollut kolkka sen selän päässä, josta viimevuotinen ahvenjättipotti löytyi. Vuoden takainen alkutalven kalaa antanut paikka ei vielä ollut pilkkijäässä.
Keli oli perus talvinen. Pikkupakkanen koillistuulella terästettynä, pilvistä ja lumihiutaleiden putoilua. Ilmanpaine oli laskussa, kuitenkin yhä korkepaineen puolella ja kuun kierto laskevan puolikuun vaiheessa. Jäätä oli laajalla alueella vaihtelevasti 7 – 15 cm ja samoin samoin vaihteli myös lumisuus laikuista aina 10 cm pakkautumiin asti.
Alueen pohjanmuodot tarjosivat vaikka mitä ja jokaista paljon. Valintaa helpotti se, ettei keskelle selkää viitsinyt vielä mennä. Rannemmasta löytyi polveilevaa 4 – 6 m syvyyskäyrää, jonka reunoilta syvyys putosi syvänteiden 10 – 20 m monttuihin. Tasarannan lisäksi rantaviiva teki lahden sekä niemen ja myös saari löytyi. Rannan maasto oli karua, mutta pari pientä kaislikkoa löytyi.
Aloittelin heti rannasta samalla, kun jäätä mittailin. Pian saaren ja kaislikon edustalta löytyi eilisiä pilkkireikiä isohko läjä, joten koitin siinä hetken. Alueella oli muitakin, joten äkkiä selvisi ettei ainakaan heti osuttu ahvenpesään. Joku pieni kävi jigiä kurkkaamassa, siinä se.
Jatkoin eteenpäin vauhdilla, sillä menohaluja riitti. Seuraavana vuorossa oli lahti. Tein pari reikää sen suulle 8 – 10 m syvyyksiin sekä perälle ja jyrkemmän rannan sivulle 4 – 6 m syvyyksiin. Perältä tuli särki morrilla sekä pari tärppiä jigiin, muualta ei mitään.
Lähestyin niemen kärkeä. Sen toisen puolen avautui selkä, jossa koin elämäni parhaan ahvenensyönnin talvisaikaan. Etukäteen sen ei pitänyt kuulua tämänkertaiseen suunnitelmaan. Katsaus niemenkärjen taakse muutti kuitenkin mielen, sillä jää näytti päällisin puolin aivan samalta, kuin muuallakin.
Kävelin rantaviivaa seuraavalle kaislikolle, josta lähdin tutkimaan jäätä. Tähänastiset mittaukset vaihtelivat lahden 15 cm ja aloituspaikan 10 cm välillä. Ensikairaus selällä 8 cm, sitten 8 cm, 6 cm. Lumisen kohdan alla oli jo melko ohutta, mutta päätin varoen kokeilla vielä 5 m eteenpäin. 8 cm taas, joten edellinen ohuempi kohta johtui lumesta, ei selän olosuhteista.
Vettä oli alla 6 m ja heti toisella reiällä ahven nousi mallikkaasti jigille väliveteen ja tärppäsi kerrasta. Sama jigi, sama syvyys ja sama selkä, kuin vuosi sitten. Kiertely ja jäänmittaus kannatti ja ottipaikoilla oltiin!
Tai niin olin luulevinani. Syvemmälle en jäätilanteen vuoksi halunnut ja toisaalta mieli teki tahkota 6 m syvyyttä, kun sieltä tuo hyvänkokoinen oli tullut. Matalampi taas ei houkutellut samasta syystä sekään, joten alueeksi jäi pitkulainen 6 m syvyyden kaistale. Käsittämättömästi tuo ahven oli ainoa hyvän kokoinen koko sillä alueella, jonne tein n. 40 reikää. Kohdalle osui myös pikkukalaparvi 8 m syvyydessä, mutta ei senkään lähistö tarjonnut ahvenia, vaikka siihen pari extrareikää teinkin.
Lopuksi tein hieman epätoivoisesti parin reiän iskuja sinne tänne aloituspaikan lähelle tuloksetta. Joitain havaintoja pienistä ahvenista sekä pari pikkukalaparven kaikua ja siinä se. Ensimmäinen kunnon isku Leppävedelle oli kuitenkin tehty ja ahvenjahti aloitettu.
Olosuhteista pilvisyyden ja tuulensuunnan piti olla ilmanpaineen tapaan suotuisia, kuunkierron sen sijaan ei. Olosuhteissa kokonaisuudessaan ei siis tuskin ollut vikaa.
Paikka sen sijaan taisi olla väärä. Toki tämä perustuu vain yhden filekoon ahvenen käytökseen, mutta siinä ei ollut mitään poikkeavaa hyvän syönnin päivistä. Jos tuo yksilö oli tuollaisella ruokahalulla suhteellisen matalassa saalistamassa, niin pidän todennäköisenä, että niin olivat sen lajotoveritkin, mutta jossain muualla. Samankaltaisen alkutalven omanneella viime talvenakin ahventen syönti tuntui tapahtuvan monesti 5 – 6 m vedessä muun ajan kuluessa syvemmällä möllöttäen.
On toki mahdollista, että tuo oli vain poikkeus sääntöön ja pääosin ahvenet möllöttivät syvänteiden pohjamudissa. Jossittelulle jättää lisäsijaa se, ettei syvänteiden päälle viitsinyt vielä mennä kairailemaan. Seuraavalla reissulla aion tutkia lisää tuota syvänteiden lähellä olevaa 5 – 6 m syvyyttä ja kysymyksiin saadaan toivottavasti lisää vastauksia.
Vieheiden toimivuudesta on vaikea sanoa, kun ei ollut kaloja, joille toimia. Jokaiseen käytettyyn vieheeseen (8 cm muikkusaira ja 5 cm papukaijasaira, 5 cm kuore Small Fish, sekä kultamorri) tuli tärppejä, mutta vain yksi niistä täytti tavoitekalan kriteerit. Samoin kellonajan ja mahdollisen syöntiajan pohdiskelu on mahdotonta.
Vaikeaa on myös reissun arviointi syönnin ollessa pääkriteeri. Annetaan kuitenkin 5 / 10, kun se ainoa löytynyt tavoitekala kuitenkin oli mallikkaalla otilla.
Analytical Ice Fishing 