Selkävesien ahvenjahti jatkui samaisella selällä, minkä reunalla jo viimeksi kävin. Nyt suunta oli suoraan kohti viime vuoden hot spottia ja suunnitelmana kairata vain tuota 5 – 6 m tasapohjaa syvän veden laidalla.
Keli oli miellyttävä. Pakkanen piti ilman sekä varusteet kuivina ja tuulettomuus varmisti ettei palella tarvinnut. Ilmanpaine oli korkeapaineen puolella ja nousussa aina klo 13 asti ja kuunkierto laskevan puolikuun vaiheessa. Jäätä oli jälleen lumen pakkautumisesta riippuen 7 – 15 cm ja lunta 1 – 10 cm.
Viimeksi sai osviittaa siitä, että viime talven luottopilkki 8 cm muikkusaira toimii yhä. Täten valitsin aloitukseen sen, sekä kaveriksi pienemmän 5 cm Small Fishin luomuvärissä. Jokerina oranssi 5 cm Saira, sillä mm. toissa vuonna se toimi näihin aikoihin nimenomaan lumen tultua hyvin.
Alun n. 10 reikää olivat kaikki hiljaisia, pois lukien särki morrilla. Edettyämme viimevuotiselle ottipaikalle nousi vierestä heti komea 500 g ahven. Pian sain itsekin houkuteltua alle ahvenia ja sain varovaisia tärppejä 8 cm Sairaan.
Parvi pysyi alla ja kerkesin vaihtaa Small Fishiin. Se tuotti jo ensimmäisen kalan, mutta tärpit tuntuivat yhä varovaisilta. Vaihdoin vieressä toimineeseen valkoiseen 5 cm Sairaan ja saman tien jokainen vaihtoa seuraava tärppi jäi kiinni ja tuli ylös asti. Hetkessä kasassa oli viisi ahventa, joista kaksi mukavan kokoista. Parvi alkoi hävitä ja kokeilin nopeasti vielä oranssia Sairaa. Se sai aikaan pari tärppiä, mutta viimeiset kalat olivat enää pieniä ja uivat nopeasti pois.
Parven haihduttua teimme n. 15 reikää jokaiseen suuntaan, mutta mitään havaintoa parvesta ei enää tullut. Kenties se oli vain pieni ja saimme jokaisen järkevän kokoisen yksilön ylös?
Jäällä kulki n. 5 m leveä lumeton ura jotakuinkin syvän rajaa seuraillen. Sille osui myös äskeiset hyvät reiät, joten jatkoimme sitä pitkin. Vähän matkan päässä, evästauolla, jätin valkoisen Sairan väliveteen. Katsoin viime tipassa luotaimeen ja huomasin ahvenen olevan nousussa. Otin varovasti vavan käteen yrittäen olla liikauttamatta jigiä ja säikäyttämästä kalaa. Onnistuin riittävän hyvin ja jäälle nousi kolmas hyvä ahven.
Kavereita sillä ei kuitenkaan ollut, vaikka tähänkin kohdin teimme muutamia reikiä lisää. Samanlainen yksittäinen saalistaja siis, kuin edellisreissulla.
Jatkoimme lumetonta uraa aina tasamatalan alueen päätyyn saakka. Lopuksi palasimme vielä hyville rei’ille ja otimme siitä suunnan jo rantaan päin, yhä kuitenkin tiiviisti rei’ittäen. Pari pientä ahventa näkyi luotaimella, mutta ei mitään sen kokoista, jotka olisivat edes 5 cm jigiä purreet. Oli aika lompsia autolle ja kotiin.
Päivässä oli enemmän hyvää, kun äkkiseltään hoksasi. Ensinnäkin syvyys, josta syövä parvi löytyi, oli sama, mistä viimeksikin löytyi hyvänkokoinen ja aktiivinen ahven. Tämänpäiväisetkin kalat olivat selkeästi ruokailupuuhissa ja perkuun yhteydessä mahoista löytyikin pikkukalaa. Täten ajatus siitä, että kalat käyvät tuossa syvyydessä ruokailemassa, sai lisävahvistusta. Mutta nimenomaan vain ruokailemassa, sillä muuten ne tuskin siellä viihtyvät, kun kaikki vähäiset ahvenet ovat olleet hyvällä syönnillä. Suuremmissa määrin ne möllöttänevät jossain muualla.
Toisekseen kellonajat, jolloin viime reissun ainokainen ja tämän reissun parvi söivät, täsmäsivät. Aivan minuutilleen puoli kahteentoista. Toki viime reissulla oli vain yksi hyvä kala, mutta kaikki tiedonmuruset on huomioitava nyt, kun pilkkitalvi on vasta alussa ja mistään ei tiedä mitään. Niihin aikoihin aurinko on korkeimmillaan, joten kenties nyt lumen tultua, tuohon aikaan pilkahtaa valoa jään allekin sen verran, että syömispuuhat kiinnostavat.
Vieheiden osalta oli valkoisen 5 cm Sairan vuoro olla selkeä ykkönen. Aika ajoin se on ollut sitä ennenkin, varsinkin muualla kuin Leppävedellä. Vieheen kokoon en ainoana muuttujana usko, sillä 5 cm Small Fish ei sekään nirsoilematta kelvannut, joten kenties värillä oli tänään enempi väliä. Lumisateellahan olen monesti hehkuttanut tuota Mikadon 382 väriä, mutta tänään keli oli lähempänä kirkasta kuin sadetta. 8 cm valkoista olisi toki ollut hyvä koittaa, mutta kun koko syöntipiikki oli ohitse viidessä minuutissa, saa olla tyytyväinen, että siitä jotain ylipäätään ehti saamaan.
Melko kaukaa haetun kuuloinen, mutta toisaalta hyvin täsmäävä teoria tuli myös mieleen: Ilmanpainehan kääntyi laskuun jotakuinkin niihin aikoihin, kun syönti tapahtui. Lumisateella, valkoisen Sairan paraatikelillä, ilmanpaine tuppaa olemaan matala ja laskeva. Ja monesti valkoinen on toiminut juuri, kun sade alkaa, jolloin myös ilmanpaine usein lähtee rajuimpaan laskuun. Kenties kyseessä ei siis olekaan vain sade, vaan myös sateen aikainen ilmanpaine ja valkoinen on toimiva myös ilman sadetta pelkän ilmanpaineen täsmätessä. Jaksankohan uskoa enää itsekään… Kirjoitus seis ja raportti pakettiin.
Reissulle arvosanaksi 7 / 10. Syönti oli oikein mallikasta sen aikaa, kun sitä kesti ja sen perusteella jopa 9 voisi tulla kyseeseen. Parven pienuus sekä kalojen keskikoko kuitenkin hillitsevät arvosanaa. Samoin se, ettei koko alueelta löytynyt sen enempää parvia tai edes yksittäisiä kaloja. Joka tapauksessa reissu oli askel eteenpäin ja samalla vauhdilla nykäisisi ensi kerralla jo kunnolla.
Seuraavan reissun suhteen suunnitelma on vielä avoin. Leppäveden selkävesien syvänteiden reunat kiinnostavat, sillä uskon tuon 4 – 6 m syvyysalueen potentiaalin voivan olla vielä hyvä. Kuunkiertokin saadaan pian niille hollille, jotka edellisvuosien datan perusteella ovat suotuisia. Samoin lumen taas tuoma pimeys on päivä päivältä kaloille tutumpaa, joten sen mahdollisesti aikaansaama arkuuskin vähenee. Kuusvesikin jo houkuttelisi, sillä tammikuun lopulla sain vuosi sitten sieltä kelpo kalat. Jäätävät pakkaset ainakin väistän, se on varma, pilkkipaikoilla kun ei autoa lämpötolppaan saa.
Analytical Ice Fishing 