Tällä reissulla jatkoin siitä, mihin viimeksi jäin: 5 – 6 m syvyyksien tutkimista syvänteiden reunoilla. Alue vaihtui sinne, missä kaksi vuotta sitten sain ensikosketuksen Leppäveteen ja josta mm. reissun 1-12 hyvä saalis tuli.
Keli oli lauhtunut edellispäivien rajuista pakkasista ja lämpötila oli enää 4 astetta nollan alapuolella. Ilmanpaine oli hitaassa laskussa ollen yhä hitusen normaalipainetta korkeampi, taivas tasaisen pilvinen ja kuun kierto kasvavan puolikuun vaiheessa. Jään paksuus oli jälleen erittäin vaihtelevaa: Heikoimmillaan lumi- ja vesikerroksen alla 9 cm, mutta vähälumisilla kohdilla jopa 25 cm. Lunta oli sitäkin vaihtelevasti 5 – 15 cm.
Alue piti sisällään kolme paikkaa, josta olin kalaa saanut. Aluetta ”hallitsee” matalikko, jonka molemmin puolin löytyvät syvänteet. Matalikon sekä viereisen kalliorannan väliin jää salmi, johon syvänteet kurottuvat.
Vieheiden osalta laiskotti, joten virittelin valmiiksi vain 8 cm muikkusairan ja 5 cm valkoisen Sairan sekä kultamorrin.
Aloitin toiselta puolelta matalikkoa syvänteen reunalta 4 – 7 m syvyyksistä. Kun noin kymmenen pitkillä väleillä tehdyn reiän jälkeen ei ainuttakaan kalahavaintoa tullut, syntyi päätös lähteä heti toiselle paikalle.
Ulkomuistista ei syvänteen reuna löytynyt, vaan ensimmäiset reiät osuivat vielä 2 ja 3 m syvyyksiin. Ja hyvä niin, sillä heti toisella reiällä alle ilmaantui useampikin ahven. 8 cm Saira ei maistunut, mutta 5 cm valkoinen kelpasi jälleen ja päivä alkoi talven isoimmalla, 30 cm ahvenella.
Pian tuli pari lisääkin ja menon hiivuttua vaihdoin vielä ärsykeväreihin. 5 cm papukaija Small Fish ei tuottanut tulosta, mutta 5 cm oranssi Saira antoi vielä yhden kalan. Vaihdoin myös 8 cm Sairan muikusta valkoiseen, sen verran kova luotto tuohon väriin nyt tämän ja viime reissun perusteella löytyi.
Enempää tuo matalikon vierus ei tarjonnut kaloja, joten siirryin syvempää kohden. Mutta ainuttakaan kalahavaintoa ei tullut. Ei 4 m syvyydestä, ei 5 m, 6 m eikä 7 m syvyydestäkään. Kun edellisreissun ottisyvyys oli 6 m ja tämän reissun kalat tulivat 3 m vedestä, en enää syvempää halunnut tutkia.
Palasin kalaa antaneille rei’ille ja tein ympäristöön usean lisää, mutta tuloksetta. Kello läheni 12 ja vielä oli yksi alueen kolmesta kalapaikasta kokeilematta, joten siirryin matalikon ja rannan väliseen salmeen.
Salmessa matalin kohta on 4 m luokkaa ja molemmin puolin syvyys putoaa hitaasti, mutta paljon. Suunnitelmissa oli tutkia keskikohta ja sen ympäristö 6 m syvyyteen asti. Heti toisella reiällä taas alle ilmaantui pieni parvi, josta kaksi ahventa ehdin saamaan. Sen jälkeen parvi hävisi eikä sitä sen koommin näkynyt kuten ei enää muitakaan kaloja ja reissu oli paketissa.
Reissu vahvisti käsitystä siitä, että ahvenet käyvät syömässä nyt matalassa. Viime reissuun verrattuna syvyys laski pari metriä, mutta paikkatyyppi oli samankaltainen: Syvänteen vierellä oleva tasa- tai melko tasapohjainen matala alue.
Kalat tuntuivat liikkuvan pienissä parvissa. Tyypillinen viime- ja tämän reissun ottihetki rakentuu näin: Alle ilmaantuu parvi. Ensimmäinen tärppi on paitsi rohkein, myös yleensä isoimman kalan. Tämän jälkeen tulee muutama pienempi, mutta jo varovaisemmalla lähestymisellä. Sen jälkeen alla yhä olevat kalat muuttuvat varovaisiksi ja korkeintaan enää yhden ehtii saamaan, kunnes koko parvi katoaa. Vaikka ympärille tekee useita reikiä, ei parvesta näy enää jälkeäkään.
On vaikea sanoa, miksi kalat käyttäytyvät noin. Todennäköisimmältä tuntuu, että alueella on liikkunut pieni parvi, joka sattuu hetkeksi kohdalle eikä sen jälkeen enää tuuri riitä osumaan parven päälle uudelleen. Mikä sinällään on jännä, sillä ottireiätkin ovat aluksi olleet tyhjiä ja kalat ovat uineet tai houkuteltu paikalle. Eikä siis osuttu kohdalle puhtaalla tuurilla. Miksi se ei sitten onnistu, kuin vain kerran tiettyä aluetta kohden per päivä?
Syy lienee siinä, että aktiivisia kaloja on tällä hetkellä liikkeellä vain niin vähän. Mikäli olosuhteet olisivat erilaiset ja kalat aktiivisempia, olisi samalla alueella joko isompia parvia tai enemmän pienempiä parvia, jolloin saaliin kertyminen ei jäisi sen hetken varaan, kun ainoa pieni parvi osuu kohdalle. Tällaisina päivinä myös kairailun merkitys korostuu. Kun kalaa saa vain yhdeltä tai kahdelta reiältä, jäävät ne helposti tekemättä, mikäli kairailun kanssa laiskottaa.
Vieheiden osalta valkoinen 5 cm Saira oli jälleen elementissään. Lunta ei taaskaan satanut, mutta ilmanpaine oli laskeva, joten näinköhän tässä alkaa edellisen reissun teoria vahvistua? Paljoa ei toki tullut testailtua, mutta ensimmäisen parven kohdalla ensiksi uittamani 8 cm muikkusaira ei kelvannut eikä myöskään morri, jota ehdin loppuun kokeilla. Nopea ärsykeväritesti parven läsnäolon viime hetkillä kääntyi oranssin 5 cm sairan 1-0 voitoksi 5 cm papukaija Small Fishiä vastaan. Vähistä johtolangoista johdettuna johtopäätöksenä Saira ja nimenomaan 5 cm koossa oli päivän sana ja epäilen ettei valkoista väriä parempaa olisi ollutkaan.
Kellonajan suhteen ensimmäinen syöntipiikki tapahtui reilu puoli tuntia aiemmin, kun edellisten reissujen klo 11:30 syönti. Koska kalat tulivat heti paikalle päästyäni, jää jossiteltavaksi olisiko siellä ollut pidempikin aamusyönti. Viimeiset kaksi ahventa taas tulivat jo selkeästi kauempana oletetusta puolen päivän syönnistä klo 12:45, mutta yhä ”syönti-ikkuna” pysyy klo 11 ja 13 välillä eli valoisimman vuorokaudenajan kohdalla.
Muiden olosuhdemuuttujien puolesta kaiken piti olla suotuisaa kalantuloa ajatellen: Kuunkierto nouseva, ilmanpaine korkeapaineen puolella ja tuuli luoteesta. Harmi vain, ettei enempää kalaa löytynyt.
Reissulle arvosanaksi 7 / 10. Jälleen sama pulma sen suhteen, että ensisijaisesti koitan arvioida syöntiä, joka oli hyvää. Toisaalta taas aktiivisten kalojen jäädessä yksittäistapauksiin pitää arvosanaa hieman himmata.
Seuraavaksi voisin kokeilla etsiä passiivista kalaa sikäli, jos ne olisivat isommissa parvissa kuin nämä matalassa ruokailevat aktiiviset yksilöt, mutta kuitenkin jollain konstein kalastettavissa. Suunta olisi siis syvänteisiin, joista on myös nyt saatu kalaa. Sikäli se on hämmentävää, sillä nimenomaan syvyyden pitäisi olla se, mikä täsmää läpi koko järven. Toisaalta taas omiin havaintoihin ja tekemiseen pitäisi luottaa, jottei pilkkiminen mene säntäilyksi sen mukaan, mistä aina joku jotain saa. Mutta taas toisaalta, mikäli edellä mainittu teoria aktiivisten ja passiivisten kalojen olinpaikoista täsmäisi, voisi syvemmältä löytää kalaa suuremmissa määrin ja päästä siten parempaan lopputulokseen.
Mikäli seuraava reissu suuntautuu Leppävedelle, voisi keväällä kalaa antanut salmi olla kelpo kohde, sillä siinä on hyvä, ahvenia antanut alue 3 – 6 m syvyyksissä eli juuri siinä, mistä viime reissuilla on tullut. Välittömässä läheisyydessä on kuitenkin myös syvempää rinnettä, josta mm. sain hyvän kuhasaaliin keväällä ja täten samassa paikassa tulisi nopeasti tutkittua myös syvempää vettä tarpeen vaatiessa eikä kävelysiirtymä muuallekin syvän veden kalapaikkoihin olisi mahdoton.
Analytical Ice Fishing 