Kuusveden reissu tuli tälle kertaa ajankohtaiseksi, kun aikaa oli pilkkiä koko päivä. Vuodenaikakin täsmäsi siihen, kun täältä vuosi sitten kalaa sain (reissut 2-9 ja 2-10).
Olosuhde oli ennen kaikkea raskas: Lunta pahimmillaan 40 cm. Alla kovempi lumikerros, joka kuitenkin petti askel askeleelta. Vielä ennen varsinaista 10 – 25 cm jääkerrosta etenemistä hidasti 5 – 10 cm kerros vettä. Lisäfiilistä antoi lumisade ja vain tuulen sekä rajun pakkasen puute pilasi kunnon rajun kelin. Ilmanpaine oli matala sekä nouseva kuunkierron osuessa tasan täydenkuun vuorokauteen.
Reilun kilometrin tarpomiseen pulkan kanssa kului aikaa 40 minuuttia sisältäen pulkan narun katkeamisen kolmeen kertaan. Ensimmäinen reikä kairaantuikin vasta klo 10 aikaan.
Kartta ei tuolla pidä ihan paikkaansa eikä tilannetta helpottanut se, että myös GPS käyttäytyi epätarkasti. Osuin aluksi haluttua syvempään 12 – 14 m veteen, joten aloitin siitä. Tein muutamia reikiä, mutta ainoa havainto oli pienen pieni pikkukalaparvi välivedessä.
Siirryin matalampaan, kuitenkin yhä samaa suurta rinnettä kairaten. GPS heitti yhä, mutta syvyysalue oli jo viimevuotinen 9 m. Sen ollessa tyhjä kävin matalammassa 5 – 6 metrissä. Alle ilmestyikin heti kalaa, joista yksi syöksyi hyvää vauhtia jigille. Meno kuitenkin hiipui juuri jigin kohdalla eikä saman parven muut jäsenet intoutuneet katsomaan. Pyöritin viimevuotiset luottojigit läpi ilman ainuttakaan tärppiä ja lopuksi morri paljasti syyn nirsoilulle: Kalat olivat auttamattoman pieniä, sisältäen yhden hämäävän uteliaan yksilön.
Kun viimein saavuin silmämääräisesti viimevuotiselle ottipaikalle, oli alue ensin tyhjä. Uittelin jigiä välivedessä, kunnes joistain ilmaantui jälleen ohut viiva luotaimen näytölle. En odottanut liikoja sen lähtiessä nopeaan nousuun eikä pessimisti pettynyt, sillä sieltähän nousi ensimmäinen kivan kokoinen ahven!
Olin tähän asti mennyt pitkillä n. 30 m reikäväleillä, mutta tuon ahvenen jälkeen tein kymmenisen reikää parin metrin välein. Tulos: 0 kalaa, 0 tärppiä ja 0 kalahavaintoa.
Takki alkoi olla tyhjä niin henkisesti kuin myös fyysisesti, sillä en ollut varautunut moiseen lumi-sohjo-vesi tarpomiseen. Periksi en, tietenkään, halunnut antaa. Päässä pyöri kaksi vaihtoehtoa: Joko lähtisin tekemään vielä parikymmentä reikää syvälle tai kokeilisin aivan matalaa. Joka tapauksessa tuo 9 m syvyys olisi hylättävä, niin paljon sitä jo kairasin. Valitsin jälkimmäisen, jos nyt lumisena talvena kalat olisivatkin matalammassa, jonne kenties hieman vielä valoa riittäisi.
Aloitin matalikon keskeltä reilun metrin syvyydestä. Alue oli pyöreän muotoinen ja tein muutamia reikiä per syvyysmetri aina 5 m syvyyteen asti. Ei kalan kalaa. Viiden metrin jälkeen alkoi aamupäivältä tuttu meno, jossa alle ilmaantui ensin yksi hyvin aktiivinen kala. Se nousi jigille, pysähtyi ja kääntyi, jonka jälkeen alle ilmaantui kokonainen parvi, jota ei jigi kiinnostanut kuitenkaan enää ollenkaan. Ongin morrilla pari pientä niin, että sain vähän iltapalaleivälle lisätäytettä filekalan kaveriksi ja lähdin tarpomaan autoa kohti.
Reissun analysointi jää lyhyeksi, sillä olin, tai kalat olivat, täysin hukassa. On mahdollista, että tuon ainoan isomman ottisyvyydeltä olisi jostain kauempaa löytynyt lisääkin, mutta olosuhde teki pidemmistä siirtymistä kannattamattomia. On myös täysin mahdollista, että tuo oli yksi luonnonoikku ja isommissa määrin isommat ahvenet möllöttivät jossain aivan muualla.
Mutta miksi näin? Mahdollisia syitä on lukuisia. Ensinnäkin olosuhde verrattuna viimevuotiseen oli täysin eri, kun lumettoman jään kalastusta vertaa saappaan paksuiseen hankeen. Uskon sen olleen suurin mahdollinen syy heikkoon saaliiseen. Toisaalta Kuusvesi on yhä niin tuntematon, että koin fiksuksi yrittää nyt tämän talven ensireissulla silti viimevuotisilta paikoilta.
Sattuma ja tuuri lienevät isossa roolissa varsinkin tänään, kun isot siirtymät olivat poissuljettuja. Vaikka jaksoin rei’ittää hyvän siivun kyseistä rinnettä 5 – 14 m syvyysalueella, jäi silti valtavasti tutkimatonta aluetta. Jo pelkästään tuolta rinteeltä, koko muusta mahdollisesta alueesta puhumattakaan. Ehkä osuin vain ohi?
Muiden olosuhteiden osalta tilanne oli kaksijakoinen viime vuosien dataan verrattaessa: Kuunkierto ja tuulensuunta mitä parhaimmat, kun taas pilvisyys ja ilmanpaine eivät nostaneet todennäköisyyksiä hyvälle saaliille. Ja pilvisyyden osalta nimenomaan lumisissa olosuhteissa, joissa pilvettömyys osoittautui toissa talvena hyväksi viimevuotisen lumettoman talven antaessa parempia saaliita pilvisellä.
Reissulle arvosanaksi 4 / 10. Positiivista ei tarvitse kuitenkaan väkisin etsiä, sillä minulle sopii vallan mainiosti, jos Leppävesi tarjoilisi paremmat saaliit ja selviäisin puolet lyhyemmällä matkalla. En sano Kuusvettä silti tämän talven osalta vielä hylkääväni, sillä haluan kokeilla viimevuotista lopputalven paikkaa vielä uudemman kerran. Mutta sitä ennen, takaisin Leppävedelle.
Analytical Ice Fishing 