Viime reissun salmi oli tyhjä enkä reissun 3-7 paikkaan viitsi joka kerta ajella, joten jatkoin samalta selätä, jossa reissulla 3-6 oli merkkejä potentiaalista. Matkaan lähti kaveri, jonka kanssa onnistuimme juuri tällä alueella loistavasti viime vuonna. Samaa ei uskaltanut odottaa, mutta toiveissa se toki oli.
Keli oli rapsakka, kiitos 4 m / s luodetuulen. Reipas pakkanen oli tehnyt tehtävänsä jäädyttäen jäänpäällisen veden ja kulkeminen oli taas sujuvaa. Ilmanpaine oli hitaassa nousussa normaalipaineen lukemissa ja pilvisyys vaihteli kirkkaan taivaan ja lumipyryn välillä. Kuun kierto oli laskevan puolikuun vaiheessa, jäätä vaihtelevasti 15 – 35 cm ja lunta 10 – 30 cm.
Aikaa oli lähes koko valoisa aika, joten tarvittaessa selkää voisi kierrellä enemmänkin. Pakko oli aloittaa viime vuoden hot spotilta, syvän reunalla tasamatalasta 6 m syvyydestä, josta myös tänä talvena jo pari parempaa sain. Sen ollessa tyhjä, oli suunnitelmana katsoa saman kohdan syvää puolta 8 – 12 m syvyyksistä ja jatkaa tuota syvän rajaa sen molemmin puolin kairaten pitkin selkää.
Ja tyhjähän se oli, joskin pieniä ahvenia löytyi ja niitä pari sain valkoisella 5 cm Sairalla. Sen lisäksi pilkin 8 cm muikkusairalla ja näillä mentäisiin vauhdilla siirtyen niin pitkään, että kalaa löytyisi.
Syvän puoli ei ainakaan tuossa kohdin tarjonnut mitään, vaikka pikkukalaparvi perinteisesti syvän rajalta löytyikin. Teimme siirtymään eteenpäin saman tasamatalan päällä kohtaan, jossa matalan ja syvän reuna tekee vedenalaisen niemen.
Puolisen tuntia niemen kärkeä kairattua löytyi sen reunalta yksi paremman kokoinen ahven. Kala möllötti jo valmiiksi alla näkyen heti luotaimessa, kun anturin pudotin veteen. Kolmesta varovaisesta tärpistä viimeinen tarttui ja sain kalan ylös. Läheltä löytyi toinen samanlainen möllöttäjä, joka kuitenkin ui hiljaa muualle jigin nähtyään… Muita ei siinä näkynyt, mutta jokin johtolanka tuli siitä, että kalat olisivat syvyysrajan syvemmällä puolella matalan sijaan.
Seuraavaksi kokeilimme paikkaa, jossa syvän raja poukkoilee runsaasti tehden pieniä niemiä ja lahtia syvän ja matalan välille. Kaloja oli paikalla tasan nolla ja kun samalla iltapäiväinen lumisade alkoi, päätimme lähteä äkkiä aloituspaikalle mahdollisen syöntipiikin tapahtuessa. Näinhän kävi juuri vuosi sitten ja silloin se tiesi erittäin hyvää.
Suunnitelma toteutui naurettavasti, kun sade oli ohi hetkessä ja perille päästyämme paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta. Uusi sadealue tuli kuitenkin samalla vauhdilla, mutta mitään merkkiä syöntipiikistä ei näkynyt. Hetken tutkin vielä syvän puolella nähden yhden ison, mutta syöntihaluttoman kalan ja sen koommin ei muuta elämää näkynyt. Keho ja mieli olivat tyhjät, ja oli aika lompsia autolle.
Se, että ainoa parempi kala, sekä mahdollisesti toinenkin paremman kokoinen, möllötti jo valmiiksi paikallaan, kun satuin osumaan suoraan päälle, kertoo paljon kalojen aktiivisuudesta. Ympäriltä ei löytynyt kalan kalaa eikä yksikään parempi kala uinut alle. Täten on pääteltävissä paremman kokoisten ahventen olleen ainakin tuolla alueella hajallaan ja erittäin passiivisia. Paljoa muuta analysoitavaa ei reissu tarjonnut, ehkä pienen pientä johtolankaa lukuun ottamatta siitä, miltä syvyydeltä ensi reissun hakemisen aloittaisi.
Luodetuulta on ollut pitkään ja vaikka pohjoiset tuulensuunnat analyysien perusteella ovatkin olleet suotuisia, odotan josko tuulen kääntyminen ja pitkäaikaisen tuulensuunnan vaihtuminen saisi jotain eloa ahveniin. Muuta ympäristömuuttujaa lienee turha odotella, sillä lumet eivät aikanaan ole sulamassa, millä olisi kenties suurin vaikutus tällä hetkellä. Ilmanpaine voi toki tehdä rajujakin liikkeitä, mutta melko epätoivoiselta tuntuu senkään varaan laskea.
Reissulle arvosanaksi 4 / 10. Mieli on silti hyvä ja heti kotiin päästyä aloitin jo suunnitella seuraavaa kertaa. Toistan itseäni toteamalla loppuun, että jostain ne ahvenet vielä löydän.
Analytical Ice Fishing 