Talven alussa tuumasin, että on kokeiltava eri paikkoja kuin viime vuonna, jotta parannusta silloiseen kalantuloon voisi saada. Tilanne ei kuitenkaan juuri ole muuttunut kiertämällä tuttuja paikkoja, mutta eri aikaan talvesta. Tällä kertaa lähdinkin lähes tuntemattomalle alueelle, jossa vain kerran olin ollut aiemmin, kevätjäillä 2018.
Sää muuttui aamun lumisateesta iltapäivän kirkkauteen nousevan ilmanpaineen myötä. Myös tuuli kääntyi aamun lounaasta puhaltamaan pohjoisesta ja kuun kierto oli päivän yli uudenkuun. Lumi-, vesi- ja jäätilanne vaihteli tuollakin jään paksuuden ollessa 10 – 30 cm, lumen 15 – 40 cm ja vettä näiden välissä vielä 0 – 15 cm.
Suunnitelmana oli pikapisto karikon matalaan ja sen reunoille, josta jatkaa suuren syvänteen reunoille. Parin minuutin kävelyn jälkeen suunnitelma jo muuttui, sillä vesipaikoissa kävely oli kenties raskaampaa kuin vielä koskaan. Veden päällinen oli jäätynyt juuri sen verran, ettei aivan kestänyt askelta ja saappaan takaisin nosto liimamaisesta hyhmästä söi sekä aikaa, että voimia joka askeleella.
Päätimme kokeilla vain ensimmäisen mahdollisen paikan ja sen ollessa tyhjä, siirryttäisiin jonnekin, missä askel kantaa. Paikka oli vedenalainen poukama, jonka syvempi 7 – 8 m alue tekee matalampaan 3 – 4 m syvyyteen.
Poukaman päässä 5 m syvyydessä ei vielä mitään näkynyt, mutta seuraavalla 6 m syvyyteen osuneella reiällä joku kävi jigiä kurkkimassa. Kolmas reikä osui sitten jo selkeästi syvän puolelle yli 7 metriin. Ja viimein tapahtui se, mistä olen paljon lukenut, mutta en ikinä kokenut: Ahvenet syöksyivät hakemaan jigin aivan pinnasta! En edes ajatellut sen olevan vielä jääkannen alla, kun pohjasta jo lähti vauhdikkaaseen nousuun useampi ahven. Ensimmäinen n. 250 g ja seuraava jo 400 g luokkaa.
Kolmatta saikin sitten jo houkutella ja hakea 5 m syvyydestä, mutta sieltä sekin nousi. Vaan siihen hiljeni. Näin luotaimelta, että kalaa yhä kävi alla, mutta muikkusaira ei enää maistunut. Kokeilinkin seuraavaksi läpi vähän reilummat satsin:
– Valkoinen ja oranssi 5 cm Saira
– Orkan Small Fish 5 cm harmaana sekä kellertävänä
– 3 cm papukaija Small Fish
– 8 cm valkoinen ja oranssi Saira
– kultamorri
Eikä mitään.
Arvelin, että aktiivisempia yksilöitä vielä kiertäisi poukamaa ja rei’itin sen kokonaan. Koska muikkusaira maistui avauskaloille niin hyvin, päätin jatkaa sillä ja liikkua vieherallin sijaan. Pian karkuutin isomman kalan, mutta potkujen perusteella ahvenesta ei ollut kyse.
Hetki siitä, sai Saira houkuteltua taas ahventa alle. Nyt piti jo hieman kikkailla, mutta luotaimella sai selville, mikä kelpaa ja ahvenpotti kasvoi kahdella hyvänkokoisella ahvenella. Samasta reiästä tuli vielä yksi pienempi valkoisella 5 cm Sairalla hetkeä myöhemmin, kun kiertelin vanhoja reikiä uudelleen.
Kymmenisen minuuttia oli hiljaista ja pompottelin jigiä aivan pohjassa, mikäli se houkuttaisi vielä kaloja kohdalle. Pohjamudissa möllötti kuitenkin aikaisemmin irronnut hauki, joka tällä kertaa tuli ylös asti. Tai ainakin hyvin varmasti samainen kala, sillä käytös siimanpäässä, kokoluokka sekä paikka täsmäsivät täysin.
Keli kirkastui ja viimeinenkin syönti hiipui. Kalaa oli enenevissä määrin alla, mutta koko vaihtunut pieneen. Tein muutaman reiän etäämmälle poukaman reunoille, mutta mitään ei kuulunut joten lähdin autoa kohti.
Vihdoin tuli reissu, jonka pohjalta voi selkeämmin analysoida tapahtumia ja niiden mahdollisia syitä. Selkein havainto oli syönnin hiipuminen klo 11 aikaan. Kun ennen sitä kalat ottivat jopa raivokkaasti, sai viimeiset kalat kikkailla söyntituulelle ajan kanssa. Olen aina ajatellut kellonajan vaikuttavan syöntiin valon määrän kautta. Ja vaikka lunta onkin vielä paljon, on päivä kuitenkin jo melko pitkä, jolloin keskipäivälle mahtuu pidempi valoisa hetki rytmittämään ja jakamaan mahdolliset aamu- ja iltasyönnit erilleen. Ja tänään vaikutti selvästi siltä, että syönti hiipui aamupäivän päätteeksi.
Pohdintaa sekoittaa pahasti tosin se, että samaan aikaan pilvisyys väheni ja aurinko pääsi valaisemaan kunnolla. Toisaalta sen voisi ajatella korostaneen keskipäivän valoa, toisaalta sekoittavan ajattelua ”normaalin” keskipäivän valaistumisen vaikutuksesta verrattuna pilvisyyden muutoksesta johtuvaan valoisuuden muuttumiseen. Toki voi hyvinkin olla, että kalojen kannalta syy on se ja sama valon määrän itsessään olevan vaikuttava tekijä. Muuttujista myös tuuli pyörähti lounaasta pohjoiseen jotakuinkin noihin aikoihin, mutta sillä uskon olevan vähemmän merkitystä, jos ollenkaan.
Uiton suhteen ”päivän koodi” oli sekava. Pari ahventa haki heti liikkumattoman jigin. Pari tarvitsi todella aggressiivista uittoa kiinnostuakseen, mutta ennen tärppiä piti kuitenkin vaihtaa väristykseen. Yksi sen sijaan piti hakea aivan pohjalinjasta täysin paikallaan olevalla jigillä. Sama taktiikka ärsytti myös hauen iskemään. Mitään logiikkaa ei löydy ainakaan suhteessa valoisuuden muutoksiin, sillä heti reissun alussa sekä lopussa toimi passiivinen uitto. Kaloja per uittotyyli tuli kuitenkin aivan liian vähän sen suuremmille johtopäätöksille.
Reissulle arvosanaksi 8 / 10. Ahven oli hetken aikaa erittäin aktiivinen ja kenties kuinka kauan oli ollutkaan, ennen kuin pääsin paikalle. Lähistöltäkin kuului, että aamusyönti oli ollut selkeä, joten saattoi hyvinkin olla, että jättipotti jäi tänään tunnin päähän. Joka tapauksessa isommat ahvenet löytyi ja seuraavaksi on hyvä jatkaa tämän alueen tutkimista lisää. Myös viime talvena perinteeksi muodostunut kiintiöhauki tuli, joten liekö kuitenkin niin, että missä parveilee iso ahven, siellä myös hauki ja olen vain onnistunut menemään molemmista ohi.
Analytical Ice Fishing 