Reissu 3-13, Kolmas kerta samalle pohjukalle

Kolmas kerta ei totta sano pilkkimisessä, sen verran on muuttujia, mutta jotain sen perusteella voi jo päätellä. Siksi lähdin vielä kolmannen kerran putkeen alueelle, josta ahvenia toissa reissulla löysin. Viime reissu oli huono, joten tämä reissu ratkaisisi: Mikäli hyvää saalista ei tule, jatkuu etsinnät taas muualta.

Ilmanpaine oli pudonnut edellisinä päivinä, tasaantui pilkkipäivän aamuksi ja putosi illalla matalapaineen puolelle. Pakkanen huiteli 8 asteessa, tuuli kävi kaakosta 3 m / s nopeudella ja kuun kierto oli kasvavan puolikuun vaiheessa. Aamu alkoi lumisateessa, joka laantui iltapäiväksi. Jäätä totutun vaihtelevasti 20 – 27 cm, lunta 20 – 45 cm.

Harmaan valkea aamu.

Ottikohta oli hyvin muistissa toissa reissun tiimoilta. Kairaus siihen, luottojigi veteen ja menikö kymmentäkään sekuntia, kun reilu 30 cm ahven hyökkää välivedestä kiinni! Kala ylös, jigi veteen ja kaveria houkuttelemaan. Aivan yhtä rohkea se ei ollut, mutta pienten kikkojen jälkeen tarttui sekin. Luulin hetken jo pieneksi haueksi, sen verta vahvat ja laiskat potkut kala otti, mutta vielä edellistä isompi ahvenhan sieltä tuli.

Aamu sai loistavan alun toissa reissun tapaan. Tuosta reiästä ei enempää noussut, joten tein lisää niihin suuntiin, joista toissa reissulla sai jatkettua hyvää alkua. Pari ensimmäistä meni hutiin, eikä seuraavillakaan näkynyt elon merkkejä. Hiljalleen koko vedenalainen pohjukka oli koluttu, ainoana elonmerkkeinä ensimmäiset kalat.

Erinomainen aloitus.

Epätoivoiselta olisi tuntunut jäädä odottelemaan, josko siihen jostain uisi lisää körmyjä, joten siirryttävä oli. Viime reissulla tuli kierrettyä lähialueet nollamenestyksellä, joten sekään ei houkutellut. Autolle sen sijaan oli lyhyehkö matka, joten vaihdon kerralla aivan muualle.

Tarkoitus oli mennä eräälle selälle ”meidän paikkaan”, josta parhaan saaliini viime talvena sain. Aikaa ei kuitenkaan ollut ajella lähiparkkiin, joten jätin auton kauemmaksi ja ajattelin kävellä. No, eipä ollut aikaa siihenkään, sillä lunta oli tuolla kohdin todella paljon. Vaikka jään päällinen vesi puuttui, oli kävely toivottoman hidasta. Tyydyin jäämään selän alkuun kohtaan, jossa reissulla 3-5 kävin, kun tavoitepaikka olisi ollut vielä kilometrin kauempana.

Paikka numero 2 ja lumisade hiljalleen vetäytymässä.

Tarkoitus oli kairailla 5 – 6 m tasamatala ja leveähkö kaistale rannasta keskelle päin jatkaen syvän rajalle ja hieman sen ylikin 12 syvyyteen asti. Tasamatalan rei’illä näkyi tasan yksi elonmerkki. Koitin rajuakin uittoa jääkannen alla houkuttelun toivossa, mutta turhaan.

Syvemmältä löytyi viimeinen toivonkipinä, pikkukalaparvi. Kairailin sen ympärille ja sain hahmotettua sen rajat. Parven keskellä ei äkkiseltään näkynyt petokalaa, joten keskitin viimeisen yrityksen sen reunoille. Yhtäkään merkkiä ahvenesta, kuhasta tai edes hauesta ei kuitenkaan näkynyt. Takki, pää ja energiavarastot olivat tyhjät ja tarvoin autolle miettimään, missä meni taas pieleen.

Viimeinen, nopeasti hiipunut toivon kipinä.

Jos vertaa hyvään toissa reissuun, oli tuuli molemmissa ”eteläinen”. Kolmesta reissusta huonoimmalla, keskimmäisellä, oli tuuli taas pohjoisista ilmansuunnista. Analyysien valossa juuri pohjoisten piti toisaalta olla suotuisampia kalantulon suhteen.

Ilmanpaine oli toissa reissulla 1023 hPa ja nouseva, nyt 1017 hPa ja laskeva. Analyysieni mukaan nimenomaan korkea ilmanpaine olisi parempi, muutossuunnan vaikutuksen tulkinnan ollessa vielä ristiriitainen. Täten ilmanpaineesta voisi hieman löytyä tukea tämän reissun heikkoudelle. Joskin keskimmäisellä, huonoimmalla reissulla, ilmanpaine oli myös korkea…

Reissun kalat ensimmäisillä minuuteilla, sen jälkeen olikin hiljaista.

Juuri nyt tuntuu siis, etten tiedä tai ole edes jyvällä paitsi tämänhetkisestä tilanteesta, en myöskään kokonaiskuvasta. No, kokonaiskuvan käsitys selkenee vasta talven loputtua koko talven datasta, sillä yksittäisiä ristiriitaisia havaintoja syntyy väkisin, sen verran sekavaa touhua tämä joka tapauksessa on. Mutta toistaiseksi tolkkuakin on jo löytynyt ja uskon, että niin käy tämänkin talven lopulla. Ja löytymisestä puheen ollen, ei uskoni horju ahventen löytämisenkään suhteen.

Reissulle arvosanaksi kuitenkin 6 / 10. Syönti oli hyvää, vain kalat puuttuivat. Toisaalta se, että ”parvet” ovat kahden yksilön kokoisia, toisista hajallaan ja ilmeisen liikkumattomia, on arvosanaa selvästi hillitsevä tekijä.

Jätä kommentti