Kun ei viime kertakaan tuottanut kummoista saalista edellisten reissujen paikassa, oli jatkettava taas muualta. Paikaksi valitsin reissun 3-7 paikan, sillä siellä oli havaittavissa kenties parhaat merkit saaliin laadun sekä määrän suhteen.
Keli oli alkuun pilvinen ja muuttuen lumisateiseksi jo ennen puolta päivää. Ilmanpaine oli vauhdikkaassa laskussa ja pakkanen lauhtui aamun kymmenestä iltapäivän kahteen asteeseen. Tuuli kävi etelästä ja kuun kierto oli laskevan puolikuun vaiheessa. Jäätä, erittäin huonolaatuista, 40 cm molemmin puolin ja lunta n. 20 cm.
Vaikka lumen määrä jäällä väheni, oli olosuhde yhä rankka. Lumi upotti ja se minkä sen väheneminen kävelyä olisi keventynyt, tuli vähintään samanvertaisena takaisin, kun saappaita nosteli askel askeleelta irti tiivistä ja märästä lumesta.
Perille kuitenkin pääsin ja aloitin siitä, mistä viimeksi täältä parhaiten tuli: 2 – 3 m tasamatalasta. Heti alkuun haki 8 cm muikkusairan reilu 100 g ahven ja välittömästi alle ilmestyi lisää. Kalojen painon vain sai jakaa kymmenellä, joten se siitä.
Tuolta syvyydeltä ei muuta sitten löytynytkään, joten eteenpäin seuraavan syvyyskäyrän yli 4 – 5 m veteen. Ei mitään. En halunnut tästä eteenpäin jatkaa, sillä aina tämän paikan ahvenet ovat joko tuolta 2 – 3 tai 4 – 5 syvyyksiltä tulleet, vaikka syveneminen jatkuu aina 20 m asti. Lisäksi vieressä oli toinen ottipaikka, jonka mieluummin kokeilin sekä mielessä myös optio vaihtaa paikkaan, jossa en vielä tänä vuonna ollut käynyt.
Paikan vaihto ei alkuun näyttänyt tuovan muutosta. Kyseessä oli vedenalainen salmi rannan ja matalikon välissä, jossa kaksi syvännettä yhdistyy matalamman 5 syvyyden kautta salmen keskeltä toisiinsa. Lumisade alkoi hiljalleen ja tällä kertaa lumisadespecial, mikadon väri koodilla 382, toimi myös Leppävedellä. Koitin samalla reiällä ensin muikkusairaa, sitten morria, mutta tuloksetta. Kun valkoinen Saira pulahti avantoon, ilmestyi alle heti kolme ahventa joista jokaisen sain ylös.
Kalojen koko ei kuitenkaan ollut ihmeellinen eikä merkkejä isommista määristäkään näkynyt, joten päätin vaihtaa vielä lopuksi paikkaa autolla. Kyseessä oli 13 m tasamatala kahden syvänteen välissä, jossa viime talvena kävin ensimmäistä kertaa ainakin reissuilla 2-13, -14 ja -15.
Paikalle on tyypillistä, että keskeltä tasamatalaa löytyy pikkukalaparvi välivedestä eikä poikkeusta sääntöön tullut tälläkään kertaa. Ahvenet, sikäli jos niitä on löytynyt, ovat tulleet pikkukalaparven reunoilta tai täysin vierestäkin ja näin kävi tälläkin kertaa. Tyypillistä on ollut myös se, että ahvenet ovat yksittäin toisistaan hajallaan sekä hyvän kokoisia, onhan täältä peräisin Leppäveden ennätyksenikin reissulta 2-13.
No, niin melkein kävi tälläkin kertaa. Heti alkuun tuli kyllä mukava ahven muikkusairalla, mutta sen jälkeen morrilla pieni, jonka jälkeen n. 30 min kairailun päätteeksi oli aika lopettaa.
Loppukuvaa ottaessani ja välineitä pakkaillessani pidin yhä morria vedessä. Juuri kuvan otettua vilkaisin luotaimeen, ja morrin alle oli piirtynyt kala. Hetken väristelyn jälkeen tuli hento puhalluksen omainen tärppi. Jolla oli kuitenkin painoa! 13 m morrisiimaa ulkona ja isompi kala jytkyttää siiman jatkeena. Oli mahdoton tulkita, oliko siellä ahven, jonka potkut siima vaimensi vai luonnostaan laiskapotkuisempi hauki. Otin noston rauhassa ja lopulta jäälle nousi a) tämän talven ennätysahven, b) Leppäveden ennätysahven ja c) morriennätysahven!
Reissu oli loppusaaliiltaan toki jo hyvä, mutta turhautunut olo jäi sen suhteen, missä ahvenet liikkuivat: yksittäisiä tuli aina 2 m syvyydestä 13 m syvyyteen asti. Mutta vain yksittäisiä ja niitäkin vähän. Kuitenkin varmaa on, että Leppävedestä löytyy isojakin määriä, niin missä ihmeessä ne ovat?!
Pienen piikin sain aamupäivästä lumisateen alettua, mutta siitäkin tuntuisi hölmöltä vetää valtavia johtopäätöksiä, sillä mistään suuremmasta syönti-ilmiöstä ei ollut kyse, tai ainakaan tietoa, kun ahvenia ei vain löydy.
Myös syönti ja kalojen käytös vaihtelee yhdenkin reissun aikana laidasta laitaan. Tänään esim. lumisateen alettua tulleet ottivat todella reippaasti, kun taas varovaisuuden esimerkkisuoritus oli päivän viimeisin. Mutta, myös alun matalasta tullut ahven oli varovainen ja toisaalta syvästä tullut ensimmäinen ahven ahnaalla otilla…
Onneksi tämä nyt ei millään muotoa vakavaa ole, mutta blogin kannalta toki harmillista, kun ei missään tunnu olevan logiikan häivääkään.
Suurimpana johtopäätöksenä on kai vedettävä, ettei ahven ole ns. parveutunut vielä minnekään. Kalaa on tullut matalasta 2 – 3 m vedestä, mutta yksittäisiä. Kalaa on tullut 4 – 6 m vedestä, mutta yksittäisiä. Tuosta syvyydestä on tullut jo isojakin, joten ehkä rajataan isot yksilöt 2 – 3 m ulkopuolelle. Viime reissut yksittäisiä todella hyvän kokoisia on tullut 6 – 8 m vedestä ja tällä reissulla sitten vielä 13 m vesistä. Joka puolelta jotain, mutta ei mistään mitään. No ei sentään, mutta harvassa ovat hyvät saaliit olleet.
Reissulle arvosanaksi 7 / 10. Sen verran syöntiä oli kuitenkin osalla ahvenista ja pieni ”parvikin” aktivoitui, mikä on suorastaan ennen kuulumatonta tälle talvelle.
Analytical Ice Fishing 