Päätin antaa toisen mahdollisuuden syvän veden paikalle, jossa toissa reissulla kävin ja sain Leppäveden ennätysahveneni. Tuolloin päivä oli jo pitkällä, joten nyt kiinnosti kokeilla paikka myös heti aamusta.
Keli oli kostea, kuitenkin sateeton ja mukava, kun ei pitkästä aikaa ollut kylmä. Kevyt tuuli kävi kaakosta ja ilmanpaine ei edeltävistä päivistä muuttunut, vaan pysyi yhä selkeästi matalana. Kuun kierto oli pyörähtänyt uudenkuun vaiheeseen vielä viimeisen kerran tänä talvena ja pilkkitalvi saa huipentua otollisen nousevan puolikuun sekä täydenkuun vaiheisiin.
Suunnitelma oli rei’ittää suorakaiteen muotoisen alueen koko toista puoliskoa ahkeraan, sillä sieltä ne tämän paikan kalat ovat nousseet.
Pikkukalat olivat kotonaan välivedessä, joskin yllättävän korkealla 5 – 7 m vedessä, kun syvyyttä riitti kuitenkin 13 m. Nyt oli ainakin parven ja pohjan välissä tilaa pilkkiä petokalaa.
Heti alkuun sain varovaisen tärpin 8 cm Sairaan, joka lopullisesti lankesi kuitenkin kultamorriin. Kelpo avauskala, vajaa 200 g. Tein ympärille tiiviimmin reikiä, mutta kun mitään ei kuulunut, jatkoin haravoimista harvemmin reikävälein.
Aika kului, reikiä syntyi, mutta ahvenia ei näkynyt. Hiljalleen koko toinen puolisko tasamatalasta 13 m alueesta oli kairattu ja kasassa yksi ahven. Jotain piti muuttaa ja se oli paikka. Vajaan parin kilometrin päässä oli paikka, jossa mm. reissulla 3-11 sain isoja ahvenia, joten päätin suunnata sinne.
GPS heitti jonkin verran enkä millään meinannut osua alueen kapeaan vedenalaiseen lahteen. Melko lähellä jo olin, kun luotaimeen alkoi piirtyä kalaa. Olin edellisten täällä oltujen kertojen antamalla itseluottamuksella pilkkinyt lähellä jääkantta rajulla uitolla ja sain kuin sainkin houkuteltua kalaa alle.
Ensimmäinen haki Sairan reippaasti, toinen hitaammin ja kolmas piti ronkkia morrilla. Joka tapauksessa parissa minuutissa ylhäällä oli kolme hyvänkokoista ahventa!
Siirryin hieman edemmäs ja alla oli välittömästi lisää. Seuraavana vuorossa oli reissun suurin ahven ja heti perään vielä yksi hyvän kokoinen. Kymmenessä minuutissa ylhäällä oli yhtäkkiä viisi hyvän kokoista ahventa ja lisäksi pienempi morrilla.
Sen jälkeen hiljenikin kuin seinään. Yhden yhtä kalaa ei näkynyt lähistöllä eikä kauempanakaan, vaikka viimein löysin myös sen vedenalaisen kapean lahden. Kun alue oli rei’itetty ja reiät pilkitty useaan otteeseen, oli todettava, että tässä se nyt oli ja lähdettävä kotiin.
Päällimmäisenä mielessä pyörii alueella yhtä reissua lukuun ottamatta aina toteutunut syöntipiikki. Yhtäkkiä, usein heti reissun alkuun, paikalla on isoa ahventa todella hyvällä syönnillä. Muutaman ehtii saada ylös ja yhtäkkiä kaikki on poissa. Eikä lisää kuulu, vaikka kuinka etsii ja koittaa.
Nyt alueella oli paljon pienempää ahventa vedenalaisen lahden reunoilla matalammassa vedessä, mikä voisi selittää, että isompi ahven kävisi alueella ruokailemassa. Toisaalta muina reissuina tuota pientä ahventa ei ole näkynyt ja silti yksittäisiä isoja ahvenia on tullut.
Mietin, voisiko ahvenilla olla jokin ”saalistusreitti”, jonka ne kiertäisivät päivän aikana ja osuisivat täten kerran päivässä hetken ajan tuohon. Sekin kyllä sotisi sitä ajatusta vastaan, että ahvenet koittaisivat varsinkin tällaisina talvina päästä helpolla saaliin perässä ravaamiseen sijaan. En tiedä, mutta jotain mystistä tuossa on.
Aivan matalaa ei tullut kokeiltua, joten syvyyden osalta voi rekisteröidä sen, että verrattuna alun 10 – 13 m syvyyksiin, löytyi ahventa paremmin lopun paikan 6 – 7 m syvyydestä. Muiden muuttujien osalta ilmanpaine oli matala viimeksikin, kun alun syvästä paikasta jotain sain, joten sen piikkiin en sen paikan hiljaisuutta ainakaan laittaisi. Myös vuosi sitten paras reissu tuolle paikalle toteutui matalapaineella.
Eikä muissakaan olosuhteissa mitään kummallista pitänyt olla, vaikka tuuli ei toki ollut suotuisin viime vuosien dataan verrattuna. Suurin ongelma tuntuu olevan nyt se, etten vain löydä ahventen luo sikäli, kun niitä jossain enemmissä määrin olisi. Ne, mitkä onnistuin löytämään, olivat kyllä hyvällä syönnillä.
Täten reissulle arvosanaksi 7 / 10, jälleen eniten nimenomaan syöntiä ajatellen. Jos vähänkään tämänkaltaisen syönnin aikana löytäisi enempikin ahvenia, olisi se komea tapa tämän talven päätteeksi. Ja sen perässä mennään niin pitkään, kun jäät kantaa.
Analytical Ice Fishing 